Tornator (entinen yritys)
| Tornator Oy | |
|---|---|
| Perustettu | 1887[1] |
| Lakkautettu | 1941 |
Tornator oli suomalainen metsäyhtiö, joka valmisti muun muassa sellua. Tornator sulautettiin Enso-Gutzeitiin joulukuussa 1941.[1] Vuonna 2002 Stora Ensolle päätynyttä pöytälaatikkoyhtiötä käytettiin yhtiön metsäomaisuuden yhtiöittämiseen Tornator-yritykseksi.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aktiebolaget Tornator 1887–1931[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aktiebolaget Tornator perustettiin vuonna 1887 lankarullatehtaaksi Lahteen.[1] Yksi yhtiön perustajista, Alexander Wolter Ramsay oli johtanut Mäntsälässä toiminutta Kaukaankosken lankarullatehdasta 1870-luvulta vuoteen 1887 asti. Vuosina 1855–1867 hän oli johtanut Taalintehtaan rautaruukkia[3], jonka oli perinyt isältään Karl August Ramsaylta. Osakkaaksi hän sai Wolffin perheen.lähde?
Kun Ramsay kuoli elokuussa 1891[3] yhtiön toimitusjohtajaksi nousi sen suurin osakkeenomistaja Reguel Wolff. Tornator yritti ostaa 1894 Kaukaan tehtaat, mutta suunnitelma ei onnistunut. Reguel Wolffin veli Eugen Wolfflähde? hankki Imatralta Vuoksen rannalla sijainneen Tainionkosken tilan vuonna 1894.[1]
Tornator rakensi Tainionkoskelle puuhiomon ja paperitehtaan vuonna 1897 ja rullatehtaan vuonna 1898.[1] Reguel ja Eugen Wolff olivat vuorotellen yhtiön johdossa, mutta ensimmäisen sortokauden aikana 1900-luvun alussa he joutuivat lähtemään Suomesta vastustettuaan julkisesti Venäjän hallituksen toimia Suomen itsehallinnon rajoittamiseksi. Yhtiön johtoon nousi ensin Johan Lindroos ja hänen jälkeensä Eugen Wolffin vävy Waldemar Björkstén.lähde?
Tainionkosken tilalla harjoitettiin myös puuvanuke- ja sahateollisuutta. Yritys osti myös Vuoksesta koskia, joihin perustetiin vesivoimalaitos. Insinööri Georg Holmin rakennuttama Tainionkosken paperitehdas oli ensimmäinen täydellisesti uudenaikaisille periaatteille rakennettu paperitehdas Suomessa. Tehtaan erikoisalana oli ruskea käärepaperi. Vuonna 1910 valmistui uusi sulfiittiselluloosatehdas ja paperitehtaan laajennus. Yhtiö kiinnitti suurta huomiota metsänhoitoon, mutta harjoitti myös maanviljelystä, jotta sai ruokavaroja yhtiön työväelle ja rehuja yhtiön hevosille, joita käytettiin maataloustöissä kesäisin ja metsänajossa talvisin.[4]
Wolffin veljekset pääsivät palaamaan Suomeen vuoden 1905 jälkeen, ja Eugen Wolffista tuli yhtiön todellinen johtohahmo, vaikka Waldemar Björkstén säilyttikin toimitusjohtajan asemansa. Tornator laajensi Tainionkosken puumassa- ja paperitehtaita ja perusti uuden paperipussitehtaan Pietariin.lähde? Vuonna 1908 laajennusohjelma saatiin päätökseen ja Eugen Wolffista tuli yhtiön toimitusjohtaja. Laajennus oli toteutettu pääomilla, joita saatiin yhtiön suurimmilta osakkailta, norjalaisilta sijoittajilta.lähde?
Tainionkoskelle perustettiin myös sellutehdas vuonna 1910[1], myöhemmin myös pergamiinitehdas. 1910-luvun alussa norjalaiset omistivat 60 prosenttia yhtiöstä. Myöhemmin Wolffit kasvattivat omistusosuuttaan yli puoleen osakkeista.lähde?
Tainiokoskelle valmistui sellutehdas vuonna 1910.[1]
Vuonna 1912 yhtiön tuotannon arvo oli 7,3 miljoonaa markkaa. Tähän kuului 9 000 tonnia selluloosaa, 12 000 tonnia paperia sekä sahatavaraa ja lankarullia. Yhtiö omisti tuolloin 45 000 hehtaaria metsää.[1]
Ensimmäinen maailmansota hyödytti aluksi Tornatoria, koska se saattoi lisätä vientiään Venäjälle voimakkaasti. Vuoden 1917 maaliskuun vallankumous ja sitä seuranneet tapahtumat tekivät kuitenkin yhtiön asioiden hoidosta yhä vaikeampaa.lähde? Wolffin perhe myi yhtiön osakkeista 53 prosenttia Suomen valtiolle vuonna 1918 ja Eugen Wolff luopui seuraavana vuonna toimitusjohtajan paikasta.[1] Hänen seuraajanaan aloitti Aleks. Lampén. Yhtiön omistama Lahden lankarullatehdas oli tuhoutunut tulipalossa vuonna 1917. Se uudelleenrakennettiin vuonna 1919. Sen sijaan Pietarissa sijainnut paperipussitehdas menetettiin lopullisesti. 1920-luvulla Tornator laajensi selluloosan ja sahatavaran tuotantoaan. Yhtiö rakensi sahalaitoksen Immolaan ja investoi myös Vuoksen vesivoiman kehittämiseen.lähde?
Vuonna 1931 yhtiön vähemmistöosakkaat myivät osakkeensa Enso-Gutzeit Oy:lle.[1]
Tornator Oy 1932–1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1932 myös valtio myi omat osakkeensa Enso-Gutzeitille.[1] Yhtiön nimeksi tuli Tornator Oy[5] ja se säilyi muodollisesti itsenäisenä yhtiönä.lähde? Tornator sulautettiin Enso-Gutzeitiin joulukuussa 1941.[1]
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lahden lankarullatehdas lakkautettiin vuonna 1952[6] ja Tainionkosken sulfiittisellutehdas suljettiin 17. huhtikuuta 1962. Tainionkosken paperitehdas toimi Enso-Gutzeit Oy:n alaisuudessa 31. elokuuta 1965 saakka. Jäljellä olevissa vanhoissa Tornatorin tehtaan tiloissa toimii Stora Enson tutkimuskeskus. Tiloissa oli myös koepaperikoneita.lähde?
Koneet valmistivat ruskeaa käärepaperia ja rasvatiivistä paperia.
Elokuussa 2002 Stora Enso kertoi yhtiöittävänsä 600 000 hehtaria metsää Suomesta. Yhtiön liiketoiminta perustui hakkuuoikeuksien myyntiin ja metsänhoitopalveluiden tarjoamiseen. Yhtiön osakkeita aiottiin tarjota suomalaisille ja ulkomaalaisille sijoittajille.[2] Metsäyhtiön nimi saatiin[7] pöytälaatikkoyhtiö-Tornatorilta, joka oli ollut Enso-Gutzeitin ja sen seuraajan Stora Enson hallussa.
Tainionkosken tehtaan paperikoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kone | Valmistaja | Toiminnassa vuosina | Viiraleveys | Nopeus | Kapasiteetti | Muuta |
| Paperikone PKI | Füllner | 1897–1935 | mm | m/min | 2 500–3 000 t/a, Luonnonruskea paperi | Romutettu vuonna 1935. |
| Paperikone PKII | Pusey & Jones | 1897–1965 (uusittu 1935) | 2 500 mm | m/min | 2 500 – 3 000 t/a, Luonnonruskea paperi, Sulfaatti- ja sulfiittipaperit, Sanomalehti- ja tapettipaperit, Puupitoiset painopaperit 40–350 g/m² | Siirretty osittain Roermondin paperitehtaalle Etelä-Hollantiin vuonna 1966. |
| Paperikone PKIII | Pusey & Jones | 1908–1965 | 2 600 mm | m/min | 6 000 t/a, Pergamiini- ja imitaatiopergaminipaperit | Yankee-sylinteri. Siirretty osittain Roermondin paperitehtaalle Etelä-Hollantiin vuonna 1966 sekä Tainionkosken uudelle tehtaalle paperikoneeksi PK7. |
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Ab Tornator Oy — Pörssihistoria www.porssitieto.fi. Viitattu 11.9.2023.
- ↑ a b Kauppalehti: Tornator säilyttää Stora Enson metsämallin Kauppalehti. 9.8.2002. Viitattu 11.9.2023.
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 11.9.2023.
- ↑ Tornator, Tietosanakirja. Osa 9, palsta 1704. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ Viitala, Esa-Jussi: Stora Enson ja Metsäliitto-konsernin metsien omistusjärjestelyt vuosina 2001–2005, s. 242,243. Finnish Society of Forest Science, 01-2010. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Luukkonen, Markus: Teollinen historia murskaksi - Hennalan lankarullatehtaan purku käynnissä, katso video Etelä-Suomen Sanomat (ess.fi). 9.1.2017. Viitattu 5.2.2024.
- ↑ Jyrki Iivonen: Suomalaisesta Tornatorista tulee Viron suurin yksityinen maanomistaja Helsingin Sanomat. 16.12.2014. Viitattu 11.9.2023.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahvenainen, Jorma: Enso Gutzeit Oy 1872–1992. Osa I: Vuodet 1872–1923. Gummerus. Jyväskylä. 1992
- Ahvenainen, Jorma: Enso Gutzeit Oy 1872–1992. Osa II: vuodet 1924–1992. Gummerus. Jyväskylä. 1992
- Helander, Anders Benjamin: Tornator-yhtiön vaiheita 1908–1932. Enso-Gutzeit 1975
- Nykänen, Panu – Paulapuro, Hannu: Telan ympäri: Vuosisata suomalaista paperikone- ja paperinvalmistustekniikkaa. Tekniikan Historian Seura THS ry. Helsinki 2005.