Tämä on lupaava artikkeli.

Kinkaku-ji

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kinkaku-ji
Kinkaku-jin kultainen paviljonki
Kinkaku-jin kultainen paviljonki
Maailmanperintökohde
Sijainti Japani Japani
35°02′22″N, 135°43′43″E
Tyyppi Kulttuurikohde
Kriteerit II, IV
Tunnusnumero 688
Valintahistoria
Valintavuosi 1994

Kinkaku-ji (jap. 金閣寺, ’kultaisen paviljongin temppeli’) on buddhalainen temppeli Kioton kaupungissa Japanissa. Sen virallinen nimi on Rokuon-ji (jap. 鹿苑寺). Se sijaitsee Kitan suuralueella Kioton keskustan luoteispuolella. Kinkaku-ji kuuluu zenbuddhalaisen Rinzai-koulukunnan haaraan, jonka päätemppelinä toimii Shōkoku-ji.[1][2]

Kinkaku-ji tunnetaan etenkin lammen rannalle rakennetusta kullalla verhoillusta paviljongistaan, jolta se on saanut nimensä. Alkuperäinen rakennus paloi tuhopoltossa vuonna 1950, ja nykyinen on rekonstruktio vuodelta 1955. Paviljonki rakennettiin 1300-luvun lopussa osaksi shōgun Ashikaga Yoshimitsun Kitayamadono-palatsia; buddhalainen temppeli palatsista tehtiin Yoshimitsun kuoleman jälkeen vuonna 1408. Temppelin palvonnan kohde on bodhisattva Kannon (Shōkanzeon-bosatsu).[2]

Kinkaku-ji otettiin vuonna 1994 yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”muinaisen Kioton historialliset monumentit”.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultainen paviljonki väritetyssä valokuvassa ennen vuotta 1886
Paviljonki tuhopolton jälkeen vuonna 1950

Kamakura-kaudella nykyisen Kinkaku-jin paikalla sijaitsi Saionji-suvun loistelias temppeli ja huvila Kitayamadai. Sen rakennutti 1220-luvulla Saionji Kintsune. Huvilan ulkonäköä ei tunneta, ja nykyaikaan saakka siitä on säilynyt vain lampi, jonka rannalle Kinkaku-ji on rakennettu. Saionji-suvun tavoin huvila sittemmin taantui, ja vuonna 1397 se siirtyi Ashikaga-sotilashallinnon kolmannen shōgunin Ashikaga Yoshimitsun haltuun. Yoshimitsu rakennutti paikalle Kitayama-palatsin (北山殿, Kitayamadono) luovuttuaan vallasta poikansa Yoshimochin hyväksi. Palatsin kohokohdaksi suunniteltiin kullalla verhoiltu paviljonki buddhalaisten pyhäinjäännösten säilyttämiseen.[1][2][3]

Joidenkin vuosien ajan Kitayama-palatsi toimi sotilashallinnon vallan ja niin kutsutun ”Kitayama-kulttuurin” keskipisteenä. Palatsissa otettiin vastaan Ming-dynastian Kiinan lähettiläitä, ja vuonna 1408 siellä vieraili keisari Go-Komatsu, jonka kunniaksi pidettiin suurisuuntainen seremonia. Jo samana vuonna Yoshimitsu kuoli, minkä jälkeen Kitayama-palatsista tehtiin zenbuddhalainen temppeli. Sille annettiin nimi Rokuon-ji (’peurapuutarhan temppeli’) Yoshimitsun buddhalaisen nimen mukaan. Nimi viittaa Sarnathiin, jossa Śākyamuni-buddha piti ensimmäiset opetuksensa. Yoshimitsun poika Yoshimochi nimitti temppelin seremonialliseksi perustajaksi Musō Sosekin.[1][2][3]

Kiotoa runnelleessa Ōnin-sodassa vuosina 1467–1477 myös Kinkaku-ji kärsi pahoja vahinkoja, ja muun muassa temppelin Hōtokuden-halli tuhoutui. Kultainen paviljonki ja muutamat muut rakennukset kuitenkin säästyivät. Temppeliä alettiin kunnostaa 1500-luvun loppupuolella, ja Edo-kauden alussa shōgun Tokugawa Ieyasu nimitti sen apotiksi munkki Saishō Jōtain, joka oli ollut maan politiikassa vaikutusvaltainen. Kytkös hallintoon takasi temppelille vakavaraisen aseman. Vähitellen se sai uusia rakennuksia aiemmin tuhoutuneiden tilalle.[2][3]

Temppeli avattiin yleisölle ensimmäistä kertaa Meiji-kaudella vuonna 1894, Osakassa pidettyjen messujen yhteydessä. Kultaista paviljonkia kunnostettiin perusteellisesti vuosina 1904–1906, ja vuonna 1925 temppeli suojeltiin valtion muinaisjäännöksenä. Paviljonki oli säilynyt ehjänä yli 400 vuoden ajan, kun se paloi tuhopoltossa vuonna 1950. Tulipalon sytytti häiriintynyt munkki[4]. Paviljonki rakennettiin kuitenkin entisen kaltaisena uudelleen vuonna 1955. Sen lehtikulta, joka oli alkanut irrota, uusittiin vuosina 1986–1987. Unescon maailmanperintöluetteloon Kinkaku-ji liitettiin vuonna 1994.[1][2][3]

Temppelialue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultainen paviljonki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paviljongin kultausta vuonna 1955

Kinkaku-jin tunnetuin rakennus on Kyōkochi-lammen rannalle rakennettu kultainen paviljonki (Kinkaku), jolta temppeli on saanut yleisesti käytössä olevan nimensä. Se on yksi Muromachi-kauden arkkitehtuurin merkittävimmistä edustajista. Nykyinen paviljonki on alkuperäisen rekonstruktio vuodelta 1955. Paviljonki oli alun perin shariden eli buddhalaisten pyhäinjäännösten säilyttämiseen tarkoitettu rakennus. Siinä on kolme kerrosta, joista kaksi ylintä on verhoiltu lehtikullalla. Kerrokset poikkeavat toisistaan arkkitehtuuriltaan: ensimmäisessä kerroksessa on Heian-kauden loppupuolen palatsiarkkitehtuurin (shinden-zukuri) piirteitä, toinen kerros edustaa pelkistetympää Kamakura-kauden sotilasluokan asuinarkkitehtuuria. Kolmas kerros on kiinalaistyylinen (karayō), ja siinä on viitteitä tyypillisen zentemppelin arkkitehtuurista. Kerroksille on annettu omat nimet: ensimmäinen kerros on Hossui-in (法水院), toinen kerros Chōondō (潮音洞) ja kolmas Kukkyōchō (究竟頂). Paviljongilla on hernesypressistä tehty paanukatto (kokerabuki), jonka huipulla on kullattu kiinalaista feenikslintua (hōō) esittävä veistos.[1][2][5]

Paviljongista ulottuu lammen yläpuolelle katettu laituri, ”kalamaja” (tsuridono), jolle Yoshimitsun rakennuttamat kiinalaistyyliset veneet saattoivat rantautua palatsilla järjestetyissä juhlissa. Paviljonki lienee aikoinaan ollut kokonaan veden ympäröimä.[4] Sen takana oli aiemmin kaksikerroksinen Tenkyōkaku-rakennus, johon se oli liitetty sillalla. Rakennus siirrettiin kuitenkin Nanzen-jin temppeliin.[2]

Paviljongin ensimmäistä kerrosta Yoshimitsu lienee käyttänyt vastaanottotilana. Sinne sijoitettiin useita veistoksia, huomattavimpina Amida-, Kannon- ja Seishi-bodhisattvojen patsaat. Toinen kerros oli varattu pikemminkin yksityistilaisuuksille. Se koristeltiin Kanō Masanobun maalauksin, ja sinne sijoitettiin myös alttari Kannonia varten. Kolmas kerros oli alempia kerroksia intiimimpi tila, jota käytettiin esimerkiksi teeseremonian harjoitukseen. Myös siellä säilytettiin buddhalaista veistosta, joka esitti Amidaa ja 25 bodhisattvaa.[4] Nykyisin kultainen paviljonki on suljettu yleisöltä, ja sen pohjakerrokseen on sijoitettu Śākyamuni-buddhaa ja Ashikaga Yoshimitsua esittävät veistokset. Ne ovat nähtävissä lammen vastarannalta, kun paviljongin veranta on auki.[6]

  • Kultainen paviljonki lumessa
    Kultainen paviljonki lumessa
  • Paviljongin pohjoispuoli
    Paviljongin pohjoispuoli
  • Paviljongin kolmas kerros
    Paviljongin kolmas kerros
  • Feenikslintu paviljongin katolla
    Feenikslintu paviljongin katolla

Muut rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinkaku-ji käsitti alun perin lukuisia rakennuksia, jotka eivät ole säilyneet nykypäivään saakka. Temppeliin tiedetään kuuluneen esimerkiksi Tenjōkan-, Hōtokuden-, Izumiden-, Shariden-, Shiunden-, Gomadō-, Jizōdō-, Midō- ja Senpōdō-hallit sekä Kyōhokurō-torni. Joitakin rakennuksia siirrettiin kuitenkin jo varhain muualle: Tekyōkakun lisäksi Nanzen-jin temppeliin sijoitettiin Shiunden-halli, Kennin-jin temppeliin siirrettiin Tenjōkan ja Tōji-jin temppeliin vietiin Senpōdō. Midō-halli paloi jo ennen Ōnin-sotaa.[2]

Historiallisen asiakirjan mukaan Kitayama-palatsiin oli rakenteilla seitsenkerroksinen pagodi Kitayama-daitō (北山大塔), joka kuitenkin syttyi tuleen salamaniskusta ja paloi vuonna 1416. Sen on arveltu olleen samanlainen pagodi, jonka Ashikaga Yoshimitsu oli aiemmin rakennuttanut Shōkoku-jin temppeliin. Shōkoku-jin 109 metriä korkea pagodi oli maan korkein rakennus, kunnes se tuhoutui tulipalossa vuonna 1403. Uuden pagodin rakennustyöt olisi aloitettu Kitayama-palatsilla seuraavana vuonna. Kinkaku-jistä löydettiin vuonna 2016 metallisen torninhuipun (sōrin) jäänteitä, jotka lienevät olleet osa pagodia.[2]

Nykyisin temppelialueelle johtavat pääportti (sōmon) ja kiinalaistyylinen portti (karamon). Niiden välisellä sisäpihalla sijaitsevat kellotorni (shōrō), jonka kellon sanotaan olevan Saionji-suvun tilaama, ja Kiotossa harvinainen Quercus gilva -puu, joka saattaa olla istutettu Edo-kaudella. Sisäpihalle avautuu myös temppelin keittiö- ja palvelurakennus (kuri), joka lienee rakennettu 1500-luvun vaihteessa. Sen edessä on keisari Mizunoon istuttamana pidetty kameliapensas. Kuriin liittyy temppelin päärakennus (hōjō), joka on rakennettu 1600-luvun alussa Mizunoon käskystä. Siellä on temppelin palvonnan kohde, bodhisattva Kannonin patsas, Jōchōn veistos 1000-luvulta. Päähallissa on myös esimerkiksi Kanō Tan’yūn ja Kanō Tsunenobun maalauksia. Päähallin takana on luentohalli (daishoin), jonka fusuma-liukuovet on koristeltu Itō Jakuchūn ja Sumiyoshi Hiromichin maalauksin.[2][5][4]

Kauempana temppelin sisäänkäynnistä ja kultaisesta paviljongista sijaitsevat Tenshō-kaudella 1500-luvun lopulla rakennettu[2] Fudōdō-halli, jossa palvotaan Fudō Myōōn kivipatsasta, ja Sekkatei-teehuone. Sen rakensi alun perin munkki Hōrin Jōshō teemestari Kanamori Sōwalle keisari Mizunoon vierailun kunniaksi. Jōshō oli vastuussa Kinkaku-jin puutarhan restauroinnista Edo-kaudella. Rakennus edustaa sukiya-zukuri-tyyliä. Alkuperäinen Sekkatei paloi vuonna 1874, mutta se rakennettiin uudelleen vuonna 1884.[5][4]

  • Kinkaku-jin sisäänkäynti
    Kinkaku-jin sisäänkäynti
  • Temppelin rakennuksia (kuri)
    Temppelin rakennuksia (kuri)
  • Sekkatei-teehuone
    Sekkatei-teehuone
  • Fudōdō-halli
    Fudōdō-halli

Puutarha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinkaku-jin puutarha on Kyōkochi-lammen (’peililampi’) ympärille rakennettu kävelypuutarha, jonka taustalla kohoaa Kinugasavuori. Puutarhan laajuus on noin 9,2 hehtaaria. Sen lammessa on useita pieniä saaria ja kivimuodostelmia, joiden sijoittelussa on nähtävillä muistumia Kitayama-palatsia edeltävältä aikakaudelta.[2][5] Lampi istutettiin alun perin täyteen intianlootuksia, jotka ovat tärkeä buddhalainen symboli; maiseman tavoitteena olikin luoda mielikuva buddhalaisesta paratiisista.[4]

Lammen lisäksi puutarhassa sijaitsevat Gingasen-lähde (銀河泉, ’Linnunrata-lähde’), josta Ashikaga Yoshimitsun sanotaan ottaneen teevetensä, Gankasui-puro (巌下水) ja 2,3 metriä korkea Ryūmontaki-vesiputous (龍門滝). Putouksessa on karppia muistuttava kivi, joka vaikuttaa olevan loikkaamassa ylävirtaan. Putouksen vierellä ovat bambuaidalla rajatut kiviportaat ja Kokeikyō-kivisilta (虎渓橋). Bambuaita edustaa erityistä, Kinkaku-jin mukaan nimettyä tyyliä (Kinkakuji-gaki). Puutarhan nurkassa on pieni Shin’un-pyhäkkö (榊雲), jossa palvotaan temppelin suojeluskamia Kasuga-myōjinia.[2][5][4]

Kyōkochi-lammen pohjoispuolella on toinen, pienempi lampi Anmintaku (安民沢), jonka keskellä olevassa saaressa kohoaa pieni kivipagodi. Se tunnetaan nimellä ’valkoisen käärmeen pagodi’ (白蛇の塚, Hakuja no tsuka), ja sinne on pyhitetty Saionji-suvun suojeluskami.[5]

Myös Kinkaku-jin puutarha on suojeltu valtion erityisenä historiallisena kohteena (tokubetsushiseki) ja erityisenä maisemakohteena (tokubetsumeishō).[2]

  • Ryūmontaki
    Ryūmontaki
  • Valkoisen käärmeen pagodi
    Valkoisen käärmeen pagodi
  • Harmaahaikara temppelin puutarhassa
    Harmaahaikara temppelin puutarhassa
  • Temppelin puutarhuri
    Temppelin puutarhuri

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultaisen paviljongin laituri Kawase Hasuin puupiirroksessa

Kultaisen paviljogin näennäinen ristiriitaisuus on aiheuttanut pohdintaa sen historian ajan: paviljonki oli toisaalta tarkoitettu vetäytymiseen, uskonnolliseen mietiskelyyn ja pyhäinjäännösten säilyttämiseen, toisaalta se oli erityisen ylellinen ja kallis rakennus. Paviljongin kultausta voikin pitää myös vertauskuvallisena, jolloin ylellinen ulkonäkö oli pikemminkin sivutuote: kultaisen rakennuksen tarkoitus oli ilmentää hyveellisyyttä. Joka tapauksessa paviljongin arkkitehtuuria ylistettiin jo sen valmistumisen jälkeen, sillä asuinarkkitehtuurin ja uskonnollisen arkkitehtuuri nähtiin yhdistyvän siinä harmonisella tavalla.[7]

Eräs tapa nauttia paviljongin kauneudesta on tarkkailla rakennuksen sijaan sen heijastusta. Lammen veteen heijastuvan paviljongin viehättävyydestä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Edo-kauden runoilija Ishikawa Jōzan vuonna 1623 ja Yukio Mishima vuonna 1956 julkaistussa romaanissa Kultainen temppeli. Mishima sai inspiraation romaanin kirjoittamiseen paviljongin tuhopoltosta.[7] Tapahtumaa on käsitellyt myös Tsutomu Mizukawa romaanissaan Kinkaku enjō (’Kultainen paviljonki liekeissä’).[1][8]

Ashikaga Yoshimitsun pojanpoika Ashikaga Yoshimasa rakennutti kaupungin toiselle laidalle 1400-luvun lopulla, lähes sata vuotta myöhemmin, oman eläkehuvilansa, jonka ”hopeinen paviljonki” suunniteltiin kultaisen paviljongin mukaan. Yoshimasa vieraili Kinkaku-jissä vuonna 1487 tutkimassa paviljonkia omia suunnitelmiaan varten. Yoshimasan kuoleman jälkeen hänen palatsistaan tehtiin niin ikään zenbuddhalainen temppeli, Ginkaku-ji.[9]

Turismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinkaku-ji on yksi Kioton suosituimmista nähtävyyksistä: ennen koronaviruspandemiaa vuonna 2019 siellä kävi noin viisi miljoonaa vierailijaa. Heistä noin 70 prosenttia oli ulkomaalaisia.[10] Kiyomizu-deran ohella Kinkaku-ji on erityisen suosittu kouluvuoden päättävien luokkaretkien (shūgakuryokō) kohteena.[11] Temppelille johtaa useita linja-autolinjoja, jotka liittävät sen esimerkiksi Kioton rautatieasemaan.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g 国指定史跡ガイド: 鹿苑寺〈金閣寺〉庭園 Kotobank. Viitattu 05.04.2021.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o ブリタニカ国際大百科事典 小項目事典 / 日本大百科全書(ニッポニカ): 鹿苑寺 Kotobank. Viitattu 05.04.2021.
  3. ↑ a b c d Kinkaku-ji: About Shokoku-ji religious corporation. Viitattu 05.04.2021.
  4. ↑ a b c d e f g Martin, John H. & Martin, Phyllis G.: Kyoto: A Cultural Guide. Revised Edition, s. 270–275. Tuttle Publishing, 2012. ISBN 9781462908172. Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ a b c d e f Kinkaku-ji: Guide Shokoku-ji religious corporation. Viitattu 08.04.2021.
  6. ↑ a b Kinkakuji (Golden Pavilion) japan-guide.com. Viitattu 12.04.2021.
  7. ↑ a b Richie, Donald & Georges, Alexandre: The Temples of Kyoto, s. 115–120. Tuttle Publishing, 2012. ISBN 9781462908578. Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ 金閣炎上（新潮文庫） Shinchosha. Viitattu 13.04.2021.
  9. ↑ Ginkaku-ji: About Shokoku-ji religious corporation. Viitattu 13.04.2021.
  10. ↑ 外国人観光客のいない「金閣寺」 Arukikata. Co.,Ltd.. Viitattu 15.04.2021.
  11. ↑ 金閣寺(鹿苑寺) 京都市(制作京都市歴史資料館). Viitattu 15.04.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kinkaku-ji&oldid=19997324”