Intianlootus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intianlootus[1]
Nelumbo nucifera1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Proteales
Heimo: Lootuskasvit Nelumbonaceae
Suku: Lootukset Nelumbo
Laji: nucifera
Kaksiosainen nimi
Nelumbo nucifera
Gaertn.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Intianlootus Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Intianlootus Commonsissa

Intianlootuksen hedelmöivä kukkapohjus.

Intianlootus (Nelumbo nucifera) on tunnettu Aasiassa kasvava vesikasvilaji, joka kuuluu lootuskasvien heimoon. Intianlootus on toinen reliktisen heimon sisältämästä vain kahdesta jäljellä olevasta lajista, toinen on pohjoisamerikkalainen amerikanlootus (Nelumbo lutea). Lootukset on ulkonäkönsä perusteella aiemmin sijoitettu jopa samaan sukuun lumpeiden (Nymphaea) kanssa, vaikka nykyisen taksonomian mukaan ne kuuluvat eri lahkoihinkin, lootukset Proteales-lahkoon ja lumpeet Nymphaeales-lahkoon.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianlootuksella on suuret kilpimäiset, vettähylkivät lehdet. Lootuksenkukat ovat suuret, punertavat ja kovakuoriaispölytteiset. Spiraalimaisesti sijaitsevia terälehtiä on 22–30, keltaisia heteitä on 200–300. Hedelmät ovat pähkinämäiset ja ne kehittyvät laajentuneeseen kukkapohjukseen uponneena.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianlootuksen luontainen levinneisyysalue kattaa Etelä- ja Kaakkois-Aasian, Iranista Koreaan ja Pohjois-Australiaan ulottavan alueen. Se sisältää muun muassa Intian, Etelä-Kiinan ja Indokiinan.

Hyötykäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianlootus on merkittävä hyötykasvi. Esimerkiksi sen juurta ja siemeniä käytetään ravintona aasialaisissa keittiöissä. Intianlootus on myös suosittu laji kasvitieteellisissä puutarhoissa. Suomessa lootuksen voi nähdä ainakin Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarhan kasvihuoneen lummehuoneessa, missä se kasvaa muun muassa parananjättilumpeen (Victoria cruziana) kanssa.[2]

Lisäksi intianlootus on suosittu koristekasvi. Sen kuivattuja kukkapohjuksia käytetään kukka-asetelmissa.

Intianlootus on Intian ja Vietnamin kansalliskukka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 481. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
  • Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  2. Luonnontieteellinen keskusmuseo: Kasvitieteellisen puutarhan Kaisaniemen kasvihuoneiden huoneen 310 istutuskartta Viitattu 21.3.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]