Ero sivun ”Skandinaavien varhaiset Grönlannin siirtokunnat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 024 muokkausta
p fix
p linkki Grönlantiin
Rivi 1: Rivi 1:

[[Kuva:Eirik-Raudes Groenland.jpg|thumb|right|250px|[[Erik Punainen|Erik Punaisen]] Grönlanti.]]
[[Kuva:Eirik-Raudes Groenland.jpg|thumb|right|250px|[[Erik Punainen|Erik Punaisen]] Grönlanti.]]


'''Skandinaavien varhaiset Grönlannin siirtokunnat''' olivat olemassa noin 985 - 1420. [[Viikinkiaika]]iset norjalaiset uudisasuttajat perustivat tapposyytteitä pakoilleen<ref name="mhs_23">Maailmanhistorian suuret löytöretket, Valitut palat 1980, ISBN 951-9078-76-2, sivu 23</ref> [[Erik Punainen|Erik Punaisen]] johdolla kaksi siirtokuntaa vuoden 986 jälkeen. Ilmasto oli silloin nykyistä lämpimämpi, vaikka talvet olivat hyvin kylmiä. Siirtokunnat olivat silloin leudolla, paikoin viheriöivällä Grönlannin eteläisellä länsirannikolla. Suojaisissa vuonoissa saattoi viljellä maata ja pitää karjaa. Merellä voitiin kalastaa, pyydystää mursuja ja hylkeitä sekä maalla metsästää. Noin vuonna 1001 Leif Eiriksson toi kristinuskon saaralle. Grönlanti sai 1100-luvulla jopa oman piispanistuimen. Lopulta Grönlannissa asui ainakin 3000 skandinaavia<ref name="thule_71">Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, Matti Lainema, Juha Nurminen, WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, sivu 71</ref>.
'''Skandinaavien varhaiset [[Grönlanti|Grönlannin siirtokunnat]]''' olivat olemassa noin 985 - 1420. [[Viikinkiaika]]iset norjalaiset uudisasuttajat perustivat tapposyytteitä pakoilleen<ref name="mhs_23">Maailmanhistorian suuret löytöretket, Valitut palat 1980, ISBN 951-9078-76-2, sivu 23</ref> [[Erik Punainen|Erik Punaisen]] johdolla kaksi siirtokuntaa vuoden 986 jälkeen. Ilmasto oli silloin nykyistä lämpimämpi, vaikka talvet olivat hyvin kylmiä. Siirtokunnat olivat silloin leudolla, paikoin viheriöivällä Grönlannin eteläisellä länsirannikolla. Suojaisissa vuonoissa saattoi viljellä maata ja pitää karjaa. Merellä voitiin kalastaa, pyydystää mursuja ja hylkeitä sekä maalla metsästää. Noin vuonna 1001 Leif Eiriksson toi kristinuskon saaralle. Grönlanti sai 1100-luvulla jopa oman piispanistuimen. Lopulta Grönlannissa asui ainakin 3000 skandinaavia<ref name="thule_71">Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, Matti Lainema, Juha Nurminen, WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, sivu 71</ref>.
Grönlannista vietiin muun muun muassa turkiksia ja mursunhampaita, ja sinne tuotiin viljaa, rautaa ja puuta. Mutta jo vuosien 1100-1300 tienoilla ilmasto alkoi viiletä, mikä tuntui erityisesti vuoden 1350 tienoilla. Grönlantiin purjehtiminen vaikeutui ajan mukana jäitten takia ja muuttui lopulta mahdottomaksi. Kasvukausi lyheni ja eroosio pilasi laidunmaat. Eskimojen kanssa oli ajoittain taisteluja. Kaiken lisäksi Grönlannin viemien kauppataravoiden suosio väheni, kun niitä vastaavia sai nyt helpommin muualta, ja kauppa heikkeni ratkaisevasti noin 1370. [[Musta surma]] saattoi levitä Grönlantiinkin 1400-luvun alussa. Ei tiedetä hävittikö kulkutauti, eskimojen tai merirosvojen hyökkäykset, kadon ja riistan vähenemisen aiheuttama nälänhätä vaiko jokin näiden yhdistelmä siirtokunnat suunnilleen vuosien 1350 - 1420 välissä.
Grönlannista vietiin muun muun muassa turkiksia ja mursunhampaita, ja sinne tuotiin viljaa, rautaa ja puuta. Mutta jo vuosien 1100-1300 tienoilla ilmasto alkoi viiletä, mikä tuntui erityisesti vuoden 1350 tienoilla. Grönlantiin purjehtiminen vaikeutui ajan mukana jäitten takia ja muuttui lopulta mahdottomaksi. Kasvukausi lyheni ja eroosio pilasi laidunmaat. Eskimojen kanssa oli ajoittain taisteluja. Kaiken lisäksi Grönlannin viemien kauppataravoiden suosio väheni, kun niitä vastaavia sai nyt helpommin muualta, ja kauppa heikkeni ratkaisevasti noin 1370. [[Musta surma]] saattoi levitä Grönlantiinkin 1400-luvun alussa. Ei tiedetä hävittikö kulkutauti, eskimojen tai merirosvojen hyökkäykset, kadon ja riistan vähenemisen aiheuttama nälänhätä vaiko jokin näiden yhdistelmä siirtokunnat suunnilleen vuosien 1350 - 1420 välissä.
Siirtokunnat olivat raunioina, kun tanskalaiset lähetyssaarnaajat tulivat saarelle vuonna 1721.
Siirtokunnat olivat raunioina, kun tanskalaiset lähetyssaarnaajat tulivat saarelle vuonna 1721.

Versio 8. joulukuuta 2009 kello 21.20

Erik Punaisen Grönlanti.

Skandinaavien varhaiset Grönlannin siirtokunnat olivat olemassa noin 985 - 1420. Viikinkiaikaiset norjalaiset uudisasuttajat perustivat tapposyytteitä pakoilleen[1] Erik Punaisen johdolla kaksi siirtokuntaa vuoden 986 jälkeen. Ilmasto oli silloin nykyistä lämpimämpi, vaikka talvet olivat hyvin kylmiä. Siirtokunnat olivat silloin leudolla, paikoin viheriöivällä Grönlannin eteläisellä länsirannikolla. Suojaisissa vuonoissa saattoi viljellä maata ja pitää karjaa. Merellä voitiin kalastaa, pyydystää mursuja ja hylkeitä sekä maalla metsästää. Noin vuonna 1001 Leif Eiriksson toi kristinuskon saaralle. Grönlanti sai 1100-luvulla jopa oman piispanistuimen. Lopulta Grönlannissa asui ainakin 3000 skandinaavia[2]. Grönlannista vietiin muun muun muassa turkiksia ja mursunhampaita, ja sinne tuotiin viljaa, rautaa ja puuta. Mutta jo vuosien 1100-1300 tienoilla ilmasto alkoi viiletä, mikä tuntui erityisesti vuoden 1350 tienoilla. Grönlantiin purjehtiminen vaikeutui ajan mukana jäitten takia ja muuttui lopulta mahdottomaksi. Kasvukausi lyheni ja eroosio pilasi laidunmaat. Eskimojen kanssa oli ajoittain taisteluja. Kaiken lisäksi Grönlannin viemien kauppataravoiden suosio väheni, kun niitä vastaavia sai nyt helpommin muualta, ja kauppa heikkeni ratkaisevasti noin 1370. Musta surma saattoi levitä Grönlantiinkin 1400-luvun alussa. Ei tiedetä hävittikö kulkutauti, eskimojen tai merirosvojen hyökkäykset, kadon ja riistan vähenemisen aiheuttama nälänhätä vaiko jokin näiden yhdistelmä siirtokunnat suunnilleen vuosien 1350 - 1420 välissä. Siirtokunnat olivat raunioina, kun tanskalaiset lähetyssaarnaajat tulivat saarelle vuonna 1721.

Siirtokuntien perustaminen

Skandinaavien tekemästä varhaisesta Grönlannin asuttamisesta kertovat kirjalliset tiedot ovat melko niukkoja ja osin epävarmojakin, koska ovat vasta 1200-luvulla muistiin kirjoitettuja saagoja[3] Grönlannista kertovat muun muassa Eiriks saga rautha eli Erik Punaisen saaga ja Graenlendiga saga eli Grönlantilaisten saaga sekä Islendingabók ja Landnámabók[3]. Ensimmäinen maininta Grönlannin löytämisestä on vuodelta 1130 Isledongabokissa[4].

Perimätiedon mukaan mies nimeltä Gumbjörn Ulfsson[5] löysi Grönlannin, kun ajautui kurssistaan sivuun joskus 900[6]-930. Gunbjörn näki kareja ja valkean maan.[7]

Vuonna 982[8] monista tapoista syytettyref name="mhs_25"/>[6] Islannista kolmeksi vuodeksi karkoitettu Erik Punainen purjehti 30 hengen joukolla, mukanaan perheensä kohti Gunbjörnin mainitsemaa maata ja löysikin sen neljän päivän kuluttua[7]. Erik oli sotia käynyt, hurja viikinki, joka oli hyvä johtaja[6]. Erikillä oli kiivas luonne[9]. Monesta riidasta aiheutuneiden tappojen takia Erikin viholliset etsivät häntä[6]. Myrskyisellä Pohjois-Atlantilla oli vaikeaa ja vaarallista purjehtia Grönlantiin jopa sen ajan mittojen mukaan merikelpoisilla viikinkilaivoillakin[10].

Nähtyään ensin itärannikon ahtojäiden ympäröimää valkoista jäätikköistä ja kivistä maata Erik löysi länsirannikon eteläosan vihreät vuonot [11] [9]. Erik nousi maihin lähellä Erikinvuonon suuta Erikseyssä[7]. Erik tutki maata kolmen vuoden ajan, ja eli metsästämällä, kalastamalla ja linnustamalla[7]. Erik löysi monia vihreää laidunmaata sisältäneitä kukkia kasvavia vuonoja[7], mutta sisämassa näkyi jäätä. Erik löysi myös hylättyjä eskimojen tai paleoeskimojen jättämiä leiripaikkoja[4]. Eirikseyn jälkeen Erik muutti leiripaikkansa Eiriksifjordiin ja palasi kolmentena vuotena taas Eirikseyhyn[6]. Palattuaan Islantiin joutui taisteluun vihollisensa Dorgestin kanssa, hävisi taistelun ja sopi riidan[6].

Erik houkutteli siirtolaisia puhumalla "vihreästä maasta"[3], vaikka tiesi ettei maa ollut aivan paras mahdollinen. Silti Grönlannissa oli tuolloin vehmaita, vihreitä vuonoja toisn kuin nykyään. Koska Islannissa oli vähän aikaa sitten ollut nälänhätä, ja maasta pulaa, ja satoja vapaehtoisia löytyi[7]. 25 matkaan lähteneestä laivasta vain 14 selvisi perille, kun jotkut laivat tuhoutuivat ja toiset kääntyivät takaisin[12][3]. Näin ollen noin 400-450 ihmistä saapui Islannista Grönlantiin[13][14] Näin norjalaiset viikingit perustivat siirtokunnan Grönlantiin maan jäättömään eteläosaan Erik Punaisen johdolla vuonna 986[15].

Kristinusko saapui Grönlantiin noin 1000[16] Leif Eirikssonin tuomana. Brattahlidin pieni turvekirkko tehtiin ehkä jo Erik Punaisen aikana Tjodhildin määräyksestä[16]. Lopulta Norjan kuningas otti Grönlannin hallintaansa ja sinne perustettiin jopa piispanistuin.

Itään noin 1000 purjehtiessaan viikingit läysivät Labradorin, josta saatiin myöhemmin puuta[14]. Myöhemmin viikingit kävivät metsästys- ja tutkimusretkillään Upernavikin lähellä vuonna 1333[2] 72 leveysasteen tienoilla[17] ja vuonna 1267 saagojen mukaan Melvillenlahdelle 76 leveysasteelle asti[2].

Elinkeinot

Keskiajan lämpissä oloissa Grönlannissa saattoi viljellä ohraa ja pitää lehmiä, lampaita ja vuohia[16]. Laidunmaa oli parempaa kuin islannissa, sillä laiduntamisen aiheuttama eroosio ei ollut alkanut[16][18]. Pyydystettiin hyljettä ja kaloja[16]. Metsästettiin karhuja, lintuja ja karibuja pyydettiin[16][19]. Skandinaavit asuivat kolmessa paikassa vuonojen reunoilla. Grönlannin siirtoasutus myi muun muassa mursunluuta, turkiksia, vuotia, villaa ja öljyä[2].

Grönlanti osti rautaa, puuta, viljaa, ja muita Grönlannissa harvinaisia tarveaineita sekä ylellisyystavaroita[16] sekä taottuja aseita ja vaatteita[2]. Grönlannista saatavat jääkarhun taljat, haukat[2] ja naalin turkit, mursunnahköydet jne olivet erityisen haluttuja Euroopassa[16]. Grönlannista sai metsästyshaukkoja ja valaan hetuloita[16]. Grönlannin erikoisuudet, kuten elävät jääkarhut, tulivat vaarallisten merimatkojen takaa[16][2].

Norjan kuningas monopolisoi Grönlannin kaupan 1294, mutta vain yksi Knarren-niminen alus purjehti säännöllisesti haaksirikkoutumiseensa asti Grönlannin ja emämaan väliä[20].

Ilmasto ja kasvillisuus

Grönlannin skandinaavisen asutuksen syntyessä vallitsi keskiajan lämpökausi. Vuoden 1000 tienoilla erityisen lämmintä[21]. ja ilmasto oli Etelä-Grönlannissa mereisen leuto. Näihin aikoihin itäisen siirtokunnan lähivuonoissa kasvoi 3[17], jopa 4-6 m korkeita vaivaiskoivuja, ja kukkuloilla oli pajupensaita sekä ruohoa[22] nykyisen tundran paikalla. Niinpä seutu oli silloin asuinkelpoisempaa kuin nyt.

Grönlannin asutuksia rasittivat helposti pienet ilmastonmuutokset, jotka toivat helposti kylmän ja katovuoden. Myös peltojen kesäinen kuivuminen oli paha ongelma, jota korjattiin kastelukanavilla[16]. Kasvukausi oli lyhyt jopa keskiajan lämpökaudellakin ja kuura tuli jo elokuussa[22].

Nykyäänkin Grönlannin eteläosassa voi suojaisissa paikoissa viljellä maata. Grönlannin eteläkärki on lähellä arktisen alueen etelärajaa[23] Golf-virran lämmityksen ja melko eteläisen sijaintinsa takia.Tundran rajana pidetty heinäkuun 10 asteen lämpötilakäyrä kulkee aivan Grönlannin eteläkärjessä[24]. Kasvukausi on vain 80-160 päivää[23]. Nykyään Grönlannin eteläkärjessä on joillain alueilla subarktista, puutonta aluetta ja laajemmalla alueella matalaa ala-arktista tundrakasvillisuutta, lähinnä kanervaa ja varpuja. Ympäristö on soista runsaiden sateiden takia[25].

Suhteet eskimoihin

Samoihin aikoihin kuin norjalaiset asuivat Grönlannin eteläkärjessä, Thulen kulttuurin eskimot levittäytyivät sinne ehkä jo 900/1000-1200 mutta viimeistään vuosien 1300-1500 toisessa vaellusaallossa hävittäen paleoeskimojen Dorsetin kulttuurin. Joidenkin mielestä Dorsetin eskimot vetäytyivät rauhallisesti noin 1000 jaa ilmaston lämpiämisen takia[2]. Luultavasti jo vuoden 1200 jaa maininnat viittaavat Thulen eskimoihin[2]. Tällöin Dorsetin kulttuuri olisi kadonnut jo noin 900-1100 jaa[26], kun Thulen eskimot levittäytyivät seuraten ilmaston lämpiämisen takia elinseutujaan muuttavia grönlanninvalaita[26].

Skandinaavit lienevät käyneet kauppaa sekä sotineet sekä Dorsetin kulttuurin paleoeskimojen ja Thulen kulttuurin eskimojen kanssa. Joidenkin mielestä suhteet eskimoihin olivat aluksi hyvät, mutta huonontuivat myöhemmin.

Skraelingit saattoivat olla eri kansaa kuin Dorsetin kulttuurin paleoeskimot, joihin norjalaiset ensimmäisenä törmäsivät siirtokuntaansa rakentaessaan.

Kolme siirtokuntaa

Hvalseyn kirkon rauniot.

Grönlannin siirtokuntien rauniot on löydetty, mutta niistä säilyneet kirjalliset tiedot ovat vähäisiä. Siirtokunnilla oli laki ja kansalliskokous[2].

Pienempi pohjoisempi läntinen siirokunta eli Vesterbygden käsitti 95 taloa ja oli nykyisen Nuukin lähellä. Nämä olivat 90 taloa ja 4 kirkkoa[2], ja ehkä yksi muu rakennus. Tästä siirtokunnasta on säilynyt kirjoitettua tietoa hyvin vähän. Siirtokunta asutettiin melko pian itäisen siirtokunan jälkeen, ja hylättiin ennen itäistä siirtokuntaa joskus vuoden 1350 tienoilla[2][20].

Suuri eteläinen itäinen siirtokunta eli Österbygden oli Qatortoqin lähellä. Täällä Erik Punainen ja hänen vaimonsa Tjodhilde asettuivat Eriksfjordiksi kutsumaasa Tunugdliarfikin vuonoon. Näin Erikin miehet rakensivat Brattahlid-nimisen talon nykyisen Qagssiarssukin kohdalle Narssasssuaqin lentokentän lähelle. Brattahild oli seudun ja ajan mittojen mukaan melko laajalla ja viljavalla tasaisella maalla. Lähellä oli Gardad eli nykyinen Igaliko, jossa oli myös hyviä maita[3].

Taloja oli noin 450[27]. Siirtokunta ulottui monen vuonon alueella Qatortoqista Narsaqiin ja Nanotalikiin, eli 190 maatilaa[2]. Oli 12 kirkkoa, yksi "katedraali" ja yksi munkki- ja nunnaluostari[2].

Suurin löydetty raunioitunut maatila tunnetaan nimellä Sandnes, koska se on jäänyt heikkakerroksen alle. Tämä entinen maatila on pitkän Lysufjordin vuonon perillä. Rakennukset oli tehty kivestä ja turpeesta[28].Piispa asui Gardarissa eli Garðarissa, joka oli Norjan asutusten "pääkaupunki" Igalikussa itäsen siirtokunnan alueella. Siirtokunna talot olivat eri vuonoissa noin 200 km pitkällä rannikon alueella[17] Piispanistuin toimi siellä 1126-1358. Siirtokunta hylättiin joskus vuosien 1412-1550 välissä, joidenkin mielestä vuonna 1500 tai hieman aiemmin[29].

Lisäksi oli pieni monesti itäisen siirtokunnan osana pidetty 20 talon siirtokunta Ivittuutin (Ivigtutin) lähellä. Tästä siirtokunnasta ei ole kirjoittuja lähteitä. Tämä siirtokunta lienee hylätty vuoden 1380 jälkeen[20].

Siirtokunnissa oli parhaimmillaan yhteensä jopa 3000 asukasta, ehkä enemmän[2].

Siirtokuntien tuho

Ilmaston kylmeneminen

1300-luvun puolivälissä ilmasto alkoi kylmetä, mikä teki aikaa myöten maatalouden mahdottomaksi. Kasvukausi lyheni ja eroosio tuhosi pellot ja laitumet. Paleoklimatologien mukaan ilmasto olikin erittäin kylmä vuosina 1343-1362[18]. Ilmaston kylmenemisen väitetään pilanneen maatalouden ja karjanhoidon ja norjalaisten olleen kyvyttömiä omaksumaan eskimoiden käyttämiä tehokkaita pyyntivälineitä ja aloittamaan kalastusta. Tällöin tuli nälänhätä.[30]. Väitettä tukisi kalanruotojen puuttuminen tunkioista. Toisaalta ihmisluista tehtyjen isotooppitutkimusten mukaan kalan osuus ravinnosta kasvoi ajan mittaan. [31] Ravinnon huononemiseen saattaa viitata skandinaavisten luurankojen keskipituuden aleneminen[32].

Ilmaston muutos toi jään rajan etelämmäs ja pidensi vaarallista merimatkaa siirtokuntiin. Skandinaavien purjehdukset muualta Euroopasta Grönlantiin harvenivat [32]. Lopulta laivojamatkojen väli oli noin 10 vuotta[20]. Jäähtyminen saattoi romahduttaa osaltaan puukaupan Kanadan pohjoisimpien osien alkuasukkaiden kanssa. [33] Jäävuoret saattoivat myös sekoittaa hylkeiden liikkeitä asuintalojen läheisissä vuonoissa.

Kaupan katkeaminen ja Musta surma

Myös 1300-luvun puolivälissä Norjan kiinnostus Grönlantiin hävisi, koska se alkoi saada Grönlannista kuljetettavia kauppataravoita helpommin muualta, turkiksia Venäjältä ja norsunluuta Afrikasta. Myös rutto sekoitti 1400-luvun alussa Norjan kanssa käytävää kauppaa pahoin, ja se saattoi rantautua Grönlantiinkin.

Eskimojen hyökkäykset

Eskimot ehkä hävittivät läntisen, pohjoisen Nuukin siirtokunnan noin 1350 jälkeen, minkä sekä eskimojen perimätieto että skandinaaviset lähteet mainitsevat. Itäisestä siirtokunnasta käynyt vierailija totesi talojen olevan hylättyjä, eskimojen olevan alueella, karjan, hevosten, lampaiden ja vuohien vaeltelevan villiintyneenä[2]. Vuonna 1379 sanotaan skraelingien surmanneen itäisessä siirtokunnassa[34] 18 miestä ja kaapanneeen 2 poikaa ja naisen.

Eskimot mainitsevat kablunat-kansan, jonka kanssa olivat ystäviä ja taistelivat[35]. Eskimojen perimätiedon mukaan norjalainen siirtokunta tuhottiin väärinkäsityksestä alkaneen sodan vuoksi. Ensin norjalaiset tappoivat eskimoja, sitten eskimot norjalaisia. [35].

Merirosvot

Erään eskimojen kansantarinan mukaan mereltä tulleissa suurissa aluksissa purjehtineet ihmiset, ehkä portugalilaiset[35], englantilaiset tai saksalaiset merirosvot, saattoivat erään eskimon 1800-luvun puolivälissä kertoman tarinan mukaan hävittää erään siirtokunnan vieden asukkaat orjiksi käyden monta kertaa ihmisiä hakemassa.[36]. Taloissa asuneet skandinaavit eivät liikkuvampien eskimojen tavoin kyenneet piiloutumaan ryöstelijöiltä[35]. On tiedossa että englantilaiset kävivät kauppaa Grönlannin kanssa, ja portugalilaiset tutkimusmatkailijat kävivät Grönlannin rannikoilla noin 1500[37][38]. Merirosvot toimivat näihin aikoihin, esimerkiksi 1393 hansaliitto ryösti Bergenin Norjassa vuonna 1393.

Purjehtivatko norjalaiset pois ?

Jotkut ovat väittäneet viikinkien yksinkertaisesti purjehtineen pois jonnekin muualla, esimerkiksi Kanadaan. Tätä ei kyetä todistamaan[20]. Viimeistä väitettä pidetään epätodennäköisenä muun muassa rautanaulojen raaka-aineen ja puutavaran vähyyden takia. Puunaulojahan käytettiin monesti rautanaulojen sijasta[2]. Teoriassa on mahdollista että muualta tulleet viikinkilaivat saattoivat ottaa asukkaat kyytiin. Myös jos asukkaat purjehtivat pois, heidän määränpäästään ei ole varmuutta[18], saatikka siitä selvisivätkö he vaikeasta merimatkasta haluamaansa maahan asti.

Tuhon aika ja vaaleat eskimot

Viimeinen laiva tuli Grönlannista vuonan 1410[39], ja suuressa siirtokunnassa pidettiin viimeiset kirkkohäät vuonna 1408. Joissain lähteissä mainitaan että norjalaisia olisi asunut Grönlannissa vielä välillä 1450-1550[40]. Englantilaiset löytöretkelijät Martin Frobisher ja John Davis köysivät uudelleen Grönlannin 1500-luvun lopuilla käymättä maissa.<refname="oe2_s1541"/> Tanskalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat vasta 1721 ja eloittivat uuden aikakauden[39]. Siirtokunnat olivat silloin raunioina.

Myöhemmin tutkimusmatkailijat näkivät vaaleita, kookkaita, tummista lyhyistä [29]. eskimoista eroavia eskimoita mm Victoriansaarella ja 72 leveysasteen tienoilla[29]. Nämä saattavat olla viimeisten siirtokuntalaisten jälkeläisiä.

Katso myös

Viitteet

 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: viitemallineet olis ihan kätevät
  1. ↑ Maailmanhistorian suuret löytöretket, Valitut palat 1980, ISBN 951-9078-76-2, sivu 23
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, Matti Lainema, Juha Nurminen, WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, sivu 71
  3. ↑ a b c d e Viikingit, Else Roesdahl, Otava Keuruu 1993, ISBN 951-1-11802-1, sivu 315
  4. ↑ a b Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, Matti Lainema, Juha Nurminen, WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, sivu 61
  5. ↑ Otavan suuri Ensyklopedia 2, sivu 1541
  6. ↑ a b c d e f Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, Matti Lainema, Juha Nurminen, WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, sivu 62
  7. ↑ a b c d e f Maailmanhistorian suuret löytöretket, Valitut palat 1980, ISBN 951-9078-76-2, sivu 25 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”mhs_25” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  8. ↑ Inuitien Grönlanti, Pantti Kronqvist, ISBN 951-96123-2-7, Jakobstads Tryckeri och Tidnings Ab 1988, sivu 8
  9. ↑ a b Inuitien Grönlanti, Sinikka Kinnunen Bruun, ISBN 951-9417-08-7, Kustannusosakeyhtiö Frederika, Frenckellin Kirjapaino Oy Espoo 1989, sivu 17
  10. ↑ Greenland sagas
  11. ↑ Maailmanhistorian suuret löytöretket, Valitut palat 1980, ISBN 951-9078-76-2, sivu 24
  12. ↑ http://www.nordicway.com/search/Vikings%20in%20Greenland.htm, VIKINGS IN GREENLAND,Allan A Swenson,S candinavian Press, Issue 4, 2000
  13. ↑ Maailmanhistorian suuret löytöretket, Valitut palat 1980, ISBN 951-9078-76-2, sivu 56
  14. ↑ a b Maailmanhistorian suuret löytöretket, Valitut palat 1980, ISBN 951-9078-76-2, sivu 63
  15. ↑ The Norse History of Greenland 982-1500
  16. ↑ a b c d e f g h i j k Viikingit, Else Roesdahl, Otava Keuruu 1993, ISBN 951-1-11802-1, sivu 316
  17. ↑ a b c Maailmanhistorian suuret löytöretket, Valitut palat 1980, ISBN 951-9078-76-2, sivu 26
  18. ↑ a b c Greenland Viking Mystery, Kathy A. Svitil, July 1, 1997
  19. ↑ http://www.mnsu.edu/emuseum/prehistory/vikings/Greenland.html
  20. ↑ a b c d e Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, Matti Lainema, Juha Nurminen, WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, sivu 72
  21. ↑ The Greenland Vikings, Selected quotes from- The Last Viking: West by Northwest, by John N. Harris, M.A.(CMNS).
  22. ↑ a b Vikings during mwp
  23. ↑ a b Arctic Flora and Fauna, sivu 28
  24. ↑ Arctic Flora and Fauna, sivut 18 ja 21 28
  25. ↑ Valoa ja kaamosta, Claes Bernes, Nord 1994:24, sivu 28, sivu 29
  26. ↑ a b Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, Matti Lainema, Juha Nurminen, WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, sivu 39
  27. ↑ http://www.mnsu.edu/emuseum/prehistory/vikings/Greenland.html, The Vikings in Greenland
  28. ↑ Greenland
  29. ↑ a b c Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, Matti Lainema, Juha Nurminen, WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, sivu 73
  30. ↑ Diamond, Jared M. (2006). Collapse: how societies choose to fail or succeed. Harmondsworth [Eng.]: Penguin. ISBN 0-14-303655-6.
  31. ↑ Arneborg, J.; Heinmeier, J.; Lynnerup, N.; Nielsen, H. L.; Rud, N.; Sveinbjörnsdóttir, Á. E. (2002). C-14 dating and the disappearance of Norsemen from Greenland. Europhysics news
  32. ↑ a b http://www2.sunysuffolk.edu/mandias/lia/end_of_vikings_greenland.html
  33. ↑ Collapse of the Greenland Viking Settlements
  34. ↑ Greenland, Past and Present
  35. ↑ a b c d Greenland sagas
  36. ↑ [http://www.archaeology.org/online/features/greenland/, The Fate of Greenland's Vikings, Dale Mackenzie Brown, February 28, 2000 }
  37. ↑ Spectrum 1, artikkeli Arktis
  38. ↑ Otavan suuri ensyklopedia, OE6, Napamaat
  39. ↑ a b Spectrum 3, sivu 401
  40. ↑ Gardar

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Skandinaavien_varhaiset_Grönlannin_siirtokunnat&oldid=7701569”