Ero sivun ”Isaak Levitan” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Botti lisäsi: nn:Isaak Levitan |
||
Rivi 64: | Rivi 64: | ||
[[nl:Isaak Levitan]] |
[[nl:Isaak Levitan]] |
||
[[ja:イサーク・レヴィタン]] |
[[ja:イサーク・レヴィタン]] |
||
[[nn:Isaak Levitan]] |
|||
[[pl:Izaak Lewitan]] |
[[pl:Izaak Lewitan]] |
||
[[ru:Левитан, Исаак Ильич]] |
[[ru:Левитан, Исаак Ильич]] |
Versio 6. maaliskuuta 2009 kello 21.59
Taidemaalari Isaak Levitan | |
---|---|
Valentin Serov, Isaak Levitan, 1893 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. elokuuta 1860 Liettua |
Kuollut | 4. elokuuta 1900 |
Kansalaisuus | venäläinen |
Taiteilija | |
Ala | taidemaalari |
Taidesuuntaus | realismi |
Taiteen maailma 1898–1924
Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.
Isaak Iljitš Levitan (ven. Исаак Ильич Левитан; 30. elokuuta 1860 – 4. elokuuta 1900) oli venäläinen taidemaalari joka oli peredvižnikkien eli Vaeltajiksi kutsutun, kiertäviä taidenäyttelyitä järjestäneen taiteilijayhdistyksen jäsen. Hän tuli tunnetuksi realistisella ja koruttomalla maisemamaalauksellaan. Hänen maalauksissaan alakuloinen luonnonlyriikka sai yleisinhimillisen merkityksen; inhimillinen suuruus ylitti henkisen ahdistuksen.
Levitan syntyi Liettuassa juutalaiseen perheeseen, jonka mukana hän muutti vuonna 1870 Moskovaan. Hän aloitti uransa varhain, ja töitä oli julkisesti näytteillä jo vuonna 1877. Hänen uransa jatkui menestyksekkäänä läpi 1880–1890-lukujen, ja sen katkaisi vasta sairauden aiheuttama kuolema elokuussa 1900, jolloin taiteilija oli 39 vuoden ikäinen.
Levitan piti itse tärkeimpänä työnään monumentaalista maalausta Ikuisen levon aika: ´´Siinä olen kokonaisvaltaisesti mukana, siinä on minun psyykeni ja koko minun sisimpäni.[1]
Levitan oli maailmankuulu jo vuonna 1897, jolloin hänet valittiin Munchenin Sezessionin jäseneksi. Akateemikon arvonimen hän sai 1898 ja hänet kutsuttiin johtamaan Moskovan maalaus- kuvanveisto- ja rakennustaiteen opiston maisemaluokkaa. Hän ei mennyt koskaan naimisiin ja kuoli lapsettomana. Isaak Levitan haudattiin juutalaiselle hautausmaalle Dorogomilovoon, mutta hänen jäännöksensä siirrettiin huhtikuussa 1941 Novodevitšin hautausmaalle Moskovaan.
Isaak Levitanin maalauksia
-
Aurinkoinen päivä, 1876
-
Syyspäivä, 1880
-
Kevät Italiassa
-
Koivikko, 1885-1889
-
Sateen jälkeen. Plöss, 1889.
-
Kevättulva
-
Iltakellot, 1892
-
Vladimirka, 1892
-
Ikuisen levon aika, 1894
-
Maaliskuu, 1895
-
Kultainen syksy, 1895
-
Lumpeet, 1895
-
Hiljaisuus, 1898
-
Päivänkoite, 1900
Lähteet
- ↑ Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide, s. 151