Tabe Slioor

Tabe Maria Ingeborg Slioor (21. marraskuuta 1926 Helsinki – 25. huhtikuuta 2006 Turku) oli yksi ensimmäisistä suomalaisista seurapiirijulkkiksista. Hän oli lehtitietojen mukaan 1950- ja 1960-luvuilla sekä Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckellin että Urho Kekkosen ystävätär.

Elämä

Slioorin isä, hedelmäkauppias Eramis Slioor, oli iranilainen ja hänen äitinsä Aina oli suomalainen. Pelastusarmeijan kansainvälisen etsintätoimiston 1947 tekemän tutkimuksen mukaan Slioorin isoisä asui edelleen Iranissa kantaen ruhtinaan arvonimeä. Vanhempiensa avioeron jälkeen Slioor kasvoi Svealundin tyttökodissa Espoossa. Tabe Slioorilla oli kolme vanhempaa veljeä: Paul, Mikael ja George.

Neljästi avioitunut Slioor solmi ensimmäisen avioliittonsa syyskuussa 1944 taiteilija Reino Sigurd Valdemar Laesvirran kanssa. Tabe Slioor sai ainoan lapsensa Aulikin toukokuussa 1945. Avioliiton kautta Slioor tutustui suomalaisiin taiteilija- ja taiteentukijapiireihin. Slioor työskenteli tuohon aikaan mannekiinina ja perusti myös oman mannekiinikoulunsa 1950-luvun alussa, jolloin koulu toimi Bulevardi 1:ssä. Vuonna 1952 Slioor opiskeli maineikkaassa pariisilaisessa Ecole Parisienne de Mannequins -koulussa suorittaen kurssit parhailla mahdollisilla arvosanoilla, saaden ensimmäisenä suomalaisena mannekiinityön huippudiplomin.

Slioor kokeili siipiään myös elokuvissa esiintyen pienessä sivuosassa T.J. Särkän ohjaamassa ja Mika Waltarin käsikirjoittamassa elokuvassa Tanssi yli hautojen, jonka ensi-ilta oli elokuussa 1950. Hän esiintyi myös vuonna 1962 Teuvo Tulion ohjaamassa lyhytelokuvassa Se alkoi omenasta, joka kertoi rouva Slioorista itsestään.

Tabe Slioor julkaisi muistelmansa ensimmäisen kerran jatkokertomuksena, joka alkoi Jallu-miestenlehdessä vuonna 1961 ja jatkui Slioorin omassa Madame-lehdessä. Jallussa julkaistut kuvat Slioorista yhdessä naimisissa olevan apulaiskaupunginjohtajan kanssa hätkähdyttivät lehden lukijoita ja lehti saavutti myös kaikkien aikojen irtonumeromyyntiennätyksensä tällä numerollaan. Madame-lehdessä Slioor puolestaan kertoi oman elämänsä lisäksi myös seurapiireistä sekä kansaa puhuttavista asioista.

Vuosina 1955-1965 Tabe Slioorin koko kerroksen laajuinen asunto Pietarinkatu 1:ssä oli seurapiirien kohtauspaikka. Paikalla nähtiin venäläisiä diplomaatteja, Suomen liike-elämän edustajia, professoreita, prinssejä, runoilijoita, kirjailijoita sekä muita julkisuuden henkilöitä. Salongissa pidettiin muun muassa mannekiininäytöksiä ja korkea-arvoisia tapaamisia eri vaikuttajien kesken.

Muutto Yhdysvaltoihin

1960-luvun puolivälissä Slioor muutti Yhdysvaltoihin Matti Kososen luokse erottuaan ensin toisesta aviomiehestään juristi Kalevi Nietosvaarasta. Kososesta tuli Slioorin kolmas aviomies, mutta liitto kesti vain vuodet 1965-1968. Slioorin neljäs aviomies oli valokuvaaja William Ganslen.

Yhdysvalloissa Slioor asui San Franciscossa, avarassa huvilassa meren äärellä. Slioor työskenteli lehtinaisena sekä valokuvaajana ja tapasi Amerikan vuosinaan suuren määrän tunnettuja vaikuttajia ja julkisuuden henkilöitä. Heitä olivat mm. Ronald Reagan, Robert Kennedy, Nelson Rockefeller, Henry Miller, Rita Hayworth, Spiro Agnew ja Harry Belafonte. Slioor sai myös ensimmäisenä historiassa luvan kuvata San Quentinin vankilaa siellä vieraillessaan.

Suomen oma kohukaunotar onnistui saamaan suuret otsikot aikaan ja kohdistamaan kaiken huomion itseensä myös Yhdysvalloissa. Slioor oli saanut tunnetulta kuvanveistäjältä Benjamino Bufanolta - joka oli myös Valkoisen talon entinen kulttuurineuvonantaja - kymmeniä taideteoksia lahjaksi. Slioorin ja Bufanon ystävyyden laannuttua Bufano Society -säätiö alkoi vaatia Slioorin hallussa olleita taideteoksia takaisin - Tabe Slioor kohteliaasti kieltäytyi. Taideskandaali paisui koko Amerikkaa sävähdyttäneeksi mediatapahtumaksi. Slioor päätyi suurlehtien otsikkosivuille ja häntä haastateltiin suurilla tv-asemilla ja radioissa. Lehtimiehet ja -naiset piirittivät Slioorin taloa ja kohu oli valtaisa. Lopulta oikeus päätti, että Slioorin oli palautettava 240 000 dollarin arvoiset taideteokset Bufano Societyn haltuun. Myöhemmin Slioorille tosin annettiin joitain teoksia takaisin.

Vietettyään 16 vuotta Yhdysvalloissa Tabe Slioor palasi Suomeen ja eli seuraavat kaksi vuosikymmentä poissa julkisuudesta. Slioor palasi julkisuuteen vuonna 1997 elämäkertakirjansa julkistamiseen liittyen, mutta katosi jälleen lähes saman tien. Tabe Slioor löydettiin kuolleena Turun kodistaan keväällä 2006. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle, kortteli 8-1-36.

Kirjallisuutta aiheesta

Slioorin muistelmat on julkaistu nimellä Tabe (ISBN 951-0-22030-2) vuonna 1997.

Aiheesta muualla

• Tabe Slioor Internet Movie Databasessa. (englanniksi)