Ero sivun ”Suhoi Su-15” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
{{Malline:Suhoin lentokoneet}} |
p Botti lisäsi: cs, es, fr, hu, nl, no, ru, sv, th, vi muokkasi: id |
||
Rivi 18: | Rivi 18: | ||
[[Luokka:Hävittäjälentokoneet]] |
[[Luokka:Hävittäjälentokoneet]] |
||
[[Luokka:Suhoin lentokoneet]] |
[[Luokka:Suhoin lentokoneet]] |
||
⚫ | |||
[[cs:Suchoj Su-15]] |
|||
[[de:Suchoi Su-15]] |
[[de:Suchoi Su-15]] |
||
⚫ | |||
[[en:Sukhoi Su-15]] |
[[en:Sukhoi Su-15]] |
||
[[es:Sujoi Su-15]] |
|||
[[fr:Soukhoï Su-15]] |
|||
[[it:Sukhoi Su-15]] |
[[it:Sukhoi Su-15]] |
||
[[hu:Szu–15]] |
|||
[[nl:Soechoj Su-15]] |
|||
[[ja:Su-15 (航空機)]] |
[[ja:Su-15 (航空機)]] |
||
[[no:Sukhoj Su-15]] |
|||
[[pl:Su-15]] |
[[pl:Su-15]] |
||
[[ru:Су-15]] |
|||
[[sv:Suchoj Su-15]] |
|||
[[th:ซุคฮอย ซู-15]] |
|||
[[vi:Sukhoi Su-15]] |
Versio 23. helmikuuta 2008 kello 01.38
Suhoi Su-15 (ven. Сухой Су-15, NATO-koodinimi Flagon) oli kaksimoottorinen torjuntahävittäjä, joka kehitettiin Neuvostoliitossa 1960-luvulla Suhoi Su-11:n seuraajaksi.
Prototyyppi T-58 lensi ensi kertaa 30. toukokuuta 1962. Se perustui merkittävästi uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli sovitettu kaksi Tumanski R-11 -suihkumoottoria ja Su-9:stä lähtöisin oleva eturunko, jota oli jatkettu Oriol-D-tutkan (NATO:n koodinimi Skip Spin) asentamiseksi. Oriol-D-tutka oli luultavasti tuolloin maailman paras tutka, koska se, päinvastoin kuin NATO-vastineensa, pysyi havaitsemaan kohteita ylhäältä ja alhaalta eteenpäin suunnatun keilan lisäksi. Englannin asevoimat pääsivät tutkimaan tutkaa vuonna 1966 ja teknologia siirtyi länsimaiden tutkiin. [1] Koneen käyttöönottoa viivästyttivät 1960-luvun alulle tyypilliset epäilyt miehitettyjen torjuntahävittäjien käyttökelpoisuudesta ilmatorjuntaohjuksiin verrattuina. Ensimmäinen Su-15F (NATO-koodi Flagon-A) tuli Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen (V-PVO) käyttöön vuonna 1967.
Koneen pääasiallinen aseistus oli R-8 (myöhemmin R-98, NATO: AA-3 Abab). Varhaisissa koneissa oli kaksi ohjusta, mutta Flagon-D ja myöhemmät varustettiin neljällä. Kuten monia Neuvostoliiton ohjuksista, R-98:ta valmistettiin sekä infrapuna- että tutkahakeutuvana. Hävittäjissä niitä käytettiin pareittain osumistodennäköisyyden parantamiseksi. Myöhempi Flagon-F kantoi usein kahta R-98:tta ja yhtä tai kahta R-60:tta (AA-8 Aphid). Keskimatkan R-23 (AA-7 Apex) oli myös käytettävissä R-98:n tilalla ja koneeseen voitiin asentaa UPK-23-250 GŠ-23L-tykkikotelot runkoripustimiin.
V-PVO:n pääasiallisena kalustona Su-15 osallistui muutamiin näyttäviin tapauksiin koskien ulkomaisia ilma-aluksia. 20. huhtikuuta 1978 Su-15 ampui ohjuksen kohti Korean Airin lentokonetta (lento 902) Murmanskin yläpuolella. Vaikka siviilikone kesti ohjuksen osuman, se putosi ja kaksi matkustajaa sai surmansa. Vuonna 1981 Bakusta noussut Su-15 törmäsi iranilaisen Canadair CL-44:n kanssa. 1. syyskuuta 1983 Su-15 ampui alas Korean Airin lennon 007 Ohotskin meren yllä, jolloin 246 matkustajaa ja 23 miehistön jäsentä sai surmansa.
Neuvostoliiton ilmapuolustuksen oleellisena osana Su-15-koneita ei viety edes Varsovan liiton maihin. Osa koneista jäi Neuvostoliiton hajotessa Georgialle ja Ukrainalle, mutta näiden maiden koneet ovat tuskin lentokelpoisia. Venäjällä Su-15 jäi pois käytöstä vuonna 1993. Se korvattiin Su-27 ja MiG-31 hävittäjillä.
Lähteet
Hävittäjät | |
---|---|
Pommi- ja rynnäkkökoneet | |
Tiedustelukoneet | |
Koulukoneet | |
Kuljetuskoneet | |
Kokeelliset |