Ero sivun ”Einari Ketola” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kippari10 (keskustelu | muokkaukset)
16 347 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Kippari10 (keskustelu | muokkaukset)
16 347 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:
oli suomalainen näyttelijä. Ketola esitti usein hyvin puheliasta suomalaismiestä.
oli suomalainen näyttelijä. Ketola esitti usein hyvin puheliasta suomalaismiestä.


Ketola esiintyi mm. [[Pekka Puupää|Pekka ja Pätkä]]-elokuvissa. Hän esiintyi 37 elokuvassa. Hänen suosituin hahmonsa oli korpraali Möttönen, joka esiintyi elokuvassa [[Niin se on, poijaat!]] ([[1942]]). Möttösen nimen keksi kirjailija [[Reino Hirviseppä]] eli R. W. Palmroth, mutta hahmon kehitti Ketola itse. Ketola esiintyi puujalkavitsejä kertovana kansanomaisena korpraali Möttösenä sotasairaaloissa ja rintamalla pidetyissä viihdytystilaisuuksissa ja asemiesilloissa. Sodan jälkeen Ketola esiintyi vielä Möttösenä 1944-1947 [[Iloinen Teatteri|Iloisessa Teatterissa]] ja myöhemmin [[Punainen Mylly|Punaisessa Myllyssä]]. Möttösen hahmo leimasi kuitenkin Ketolan niin että hän ei sodan jälkeen enää saanut rooleja laatuteattereista. Tämän takana oli useitakin suomalaisia äärilaidan kommunisteja; he onnistuivat vakuuttamaan mm. Kansallisteatterin johdon niin ettei Ketolalle uskaltanut antaa töitä: {{sitaatti|''Sinä olet Neuvostoliiton mielestä fasisti ja jos sinulle ei anneta potkuja Puna-Armeija tulee ja miehittää Suomen!''}} <ref> Niin se on poijaat!</ref>
Ketola esiintyi mm. [[Pekka Puupää|Pekka ja Pätkä]]-elokuvissa. Hän esiintyi 37 elokuvassa. Hänen suosituin hahmonsa oli korpraali Möttönen, joka esiintyi elokuvassa [[Niin se on, poijaat!]] ([[1942]]). Möttösen nimen keksi kirjailija [[Reino Hirviseppä]] eli R. W. Palmroth, mutta hahmon kehitti Ketola itse. Ketola esiintyi puujalkavitsejä kertovana kansanomaisena korpraali Möttösenä sotasairaaloissa ja rintamalla pidetyissä viihdytystilaisuuksissa ja asemiesilloissa. Sodan jälkeen Ketola esiintyi vielä Möttösenä 1944-1947 [[Iloinen Teatteri|Iloisessa Teatterissa]] ja myöhemmin [[Punainen Mylly|Punaisessa Myllyssä]]. Möttösen hahmo leimasi kuitenkin Ketolan niin että hän ei sodan jälkeen enää saanut rooleja laatuteattereista. Tämän takana oli useitakin suomalaisia äärilaidan kommunisteja; he onnistuivat vakuuttamaan mm. Kansallisteatterin johdon eli [[Arvi Kivimaa]]n ja [[Arvi Tuomi|Arvi Tuomen]] niin pahoin, ettei kumpikaan uskaltanut antaa Ketolalle töitä: {{sitaatti|''Sinä olet kuulemma Neuvostoliiton mielestä fasisti ja jos sinulle ei anneta potkuja niin Puna-Armeija tulee ja miehittää Suomen!''}} <ref> Niin se on poijaat!</ref>


- mutta Iloisen teatterin johtaja Hirviseppä vähät välitti moisista uhkailuista - ja antoi töitä vanhalle ystävälle ja yhteistyökumppanille; ja kun teatteri lakkautettiin vielä välirauhan aikana erään byrokraatit säikyttäneen riimittelyn ('''''Loppulaukaus''''') takia,
- mutta Iloisen teatterin johtaja Hirviseppä vähät välitti moisista uhkailuista - ja antoi töitä vanhalle ystävälle ja yhteistyökumppanille; ja kun teatteri lakkautettiin vielä välirauhan aikana erään byrokraatit säikyttäneen riimittelyn ('''''[[Loppulaukaus]]''''') takia,
niin näyttelijä [[Ossi Elstelä]] osti kaiken ja perusti Uuden iloisen teatterin, josta aikanaan tuli Vallilan kesäteatteri. Ketola palvelikin Elstelää tämän uran loppuun asti eli vuoteen 1968.
niin näyttelijä [[Ossi Elstelä]] osti kaiken ja perusti [[revyyteatteri]] [[Punainen Mylly|Punaisen Myllyn]], josta aikanaan tuli Vallilan kesäteatteri. Ketola palvelikin Elstelää tämän uran loppuun asti eli vuoteen 1969. Silloin hän itsekin täytti 65 vuotta eli kansaneläkeiän.


Ketola oli pitkään eläkkeelle jäätyään sukulaisten ja ystävien tuen varassa; hänet oli erotettu sodan jälkeen Näyttelijäliitosta [[Aimo Aaltonen|Aimo Aaltosen]] pelotteluilla - ''"Neuvostoliiton tahto on tämä!"'' - sillä tekosyyllä ettei hänen alansa kuulu näyttämötaiteeseen; ja liittoon kuulumattomuus oli tekosyy evätä muutkin eläkkeet - ja kansaneläkettä koskevat paperit makasivat unohtuneina jonkun byrokraatin paperipinoissa.
Ketola oli pitkään eläkkeelle jäätyään sukulaisten ja ystävien tuen varassa; hänet oli erotettu sodan jälkeen Näyttelijäliitosta [[Aimo Aaltonen|Aimo Aaltosen]] pelotteluilla - ''"Neuvostoliiton tahto on tämä!"'' - sillä tekosyyllä ettei hänen alansa kuulu näyttämötaiteeseen; ja liittoon kuulumattomuus oli tekosyy evätä muutkin eläkkeet - ja kansaneläkettä koskevat paperit makasivat unohtuneina jonkun byrokraatin paperipinoissa.

Versio 7. tammikuuta 2008 kello 21.56

Otto Einari Ketola (oik. Frestadius, s. 23. huhtikuuta 1904 - k. 11. heinäkuuta 1980) [1] oli suomalainen näyttelijä. Ketola esitti usein hyvin puheliasta suomalaismiestä.

Ketola esiintyi mm. Pekka ja Pätkä-elokuvissa. Hän esiintyi 37 elokuvassa. Hänen suosituin hahmonsa oli korpraali Möttönen, joka esiintyi elokuvassa Niin se on, poijaat! (1942). Möttösen nimen keksi kirjailija Reino Hirviseppä eli R. W. Palmroth, mutta hahmon kehitti Ketola itse. Ketola esiintyi puujalkavitsejä kertovana kansanomaisena korpraali Möttösenä sotasairaaloissa ja rintamalla pidetyissä viihdytystilaisuuksissa ja asemiesilloissa. Sodan jälkeen Ketola esiintyi vielä Möttösenä 1944-1947 Iloisessa Teatterissa ja myöhemmin Punaisessa Myllyssä. Möttösen hahmo leimasi kuitenkin Ketolan niin että hän ei sodan jälkeen enää saanut rooleja laatuteattereista. Tämän takana oli useitakin suomalaisia äärilaidan kommunisteja; he onnistuivat vakuuttamaan mm. Kansallisteatterin johdon eli Arvi Kivimaan ja Arvi Tuomen niin pahoin, ettei kumpikaan uskaltanut antaa Ketolalle töitä:

»Sinä olet kuulemma Neuvostoliiton mielestä fasisti ja jos sinulle ei anneta potkuja niin Puna-Armeija tulee ja miehittää Suomen!»

[2]

- mutta Iloisen teatterin johtaja Hirviseppä vähät välitti moisista uhkailuista - ja antoi töitä vanhalle ystävälle ja yhteistyökumppanille; ja kun teatteri lakkautettiin vielä välirauhan aikana erään byrokraatit säikyttäneen riimittelyn (Loppulaukaus) takia, niin näyttelijä Ossi Elstelä osti kaiken ja perusti revyyteatteri Punaisen Myllyn, josta aikanaan tuli Vallilan kesäteatteri. Ketola palvelikin Elstelää tämän uran loppuun asti eli vuoteen 1969. Silloin hän itsekin täytti 65 vuotta eli kansaneläkeiän.

Ketola oli pitkään eläkkeelle jäätyään sukulaisten ja ystävien tuen varassa; hänet oli erotettu sodan jälkeen Näyttelijäliitosta Aimo Aaltosen pelotteluilla - "Neuvostoliiton tahto on tämä!" - sillä tekosyyllä ettei hänen alansa kuulu näyttämötaiteeseen; ja liittoon kuulumattomuus oli tekosyy evätä muutkin eläkkeet - ja kansaneläkettä koskevat paperit makasivat unohtuneina jonkun byrokraatin paperipinoissa.

Lopulta Ketolan vanha ystävä toimituspäällikkö Risto Karlsson kirjoitti vuonna 1978 artikkelin Ketolan kohtaloista Seura-lehteen. Lehti kulkeutui myös presidentti Kekkosen käsiin ja presidentti julmistui lukiessaan vääryyksistä jotka näyttelijää olivat kohdanneet; hän otti asioista selvää ja muutama byrokraatti saikin saman tien potkut - jouduttuaan ensin vahvistamaan paperit, joilla Ketolalle vahvistettiin taannehtivasti vuodesta 1969 valtion erityistaitelijaeläke. [3] Koko vainon takana ollut Aimo Aaltonen ei uskaltanut hiiskahtaakaan julkisesti - päiväkirjalleen kyllä raivosi senkin edestä! [4]

Itsevaltiaan presidentin otettua kaltoin kohdellun näyttelijän tällä tavoin suojelukseensa Ketolan viimeiset elinvuodet olivatkin ansaitun huolettomia.

Valikoitu filmografia

Lähteet

  1. ↑ http://www.hypermedia.fi/VYS/elinaikoja.html
  2. ↑ Niin se on poijaat!
  3. ↑ Risto Karlssonin haastattelu keväällä 1997
  4. ↑ Aimo Aaltosen jälkeenjääneet paperit, Kansan Arkisto

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Einari_Ketola&oldid=4075751”