Ero sivun ”Rikkileinikki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Aiheesta muualla: Päivitin levinneisyyskartan osoitteen. |
p →Levinneisyys: Korjaan tänään Enontekiön taivutusta. |
||
| Rivi 31: | Rivi 31: | ||
== Levinneisyys == |
== Levinneisyys == |
||
Rikkileinikkiä tavataan laajalla alueella pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla. Sitä kasvaa [[Fennoskandia]]n pohjoisimmassa osassa [[Norja]]ssa, [[Ruotsi]]ssa, Suomessa ja [[Kuolan niemimaa]]lla, Pohjois-[[Siperia]]ssa, [[Alaska]]ssa, Pohjois-[[Kanada]]ssa, [[Grönlanti|Grönlannissa]] sekä [[Huippuvuoret|Huippuvuorilla]].<ref>[http://linnaeus.nrm.se/flora/di/ranuncula/ranun/ranusul.html Den virtuella floran: Polarsmörblomma (myös levinneisyyskartat)] (ruots.) Viitattu 8.12.2011.</ref> Suomessa rikkileinikkiä kasvaa ainoastaan [[Enontekiö]] |
Rikkileinikkiä tavataan laajalla alueella pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla. Sitä kasvaa [[Fennoskandia]]n pohjoisimmassa osassa [[Norja]]ssa, [[Ruotsi]]ssa, Suomessa ja [[Kuolan niemimaa]]lla, Pohjois-[[Siperia]]ssa, [[Alaska]]ssa, Pohjois-[[Kanada]]ssa, [[Grönlanti|Grönlannissa]] sekä [[Huippuvuoret|Huippuvuorilla]].<ref>[http://linnaeus.nrm.se/flora/di/ranuncula/ranun/ranusul.html Den virtuella floran: Polarsmörblomma (myös levinneisyyskartat)] (ruots.) Viitattu 8.12.2011.</ref> Suomessa rikkileinikkiä kasvaa ainoastaan [[Enontekiö]]llä Käsivarren suurtuntureilla, muun muassa [[Halti]]n seudulta.<ref>Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: [http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=40313&year=2010 Kasviatlas 2010: Rikkileinikin levinneisyys Suomessa]. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.12.2011.</ref><ref name="VÄRE">Väre 1997, s. 226.</ref> |
||
== Elinympäristö == |
== Elinympäristö == |
||
Versio 24. helmikuuta 2021 kello 16.14
| Rikkileinikki | |
|---|---|
.JPG) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Leinikit Ranunculus |
| Laji: | sulphureus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ranunculus sulphureus |
|
| Katso myös | |
Rikkileinikki (Ranunculus sulphureus) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla tavattava pieni leinikkikasveihin (Ranunculaceae) kuuluva kasvi. Suomessa rikkileinikki on harvinainen Käsivarren Lapin kasvi ja luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.[1]
Elinympäristö ja koko
Rikkileinikki on monivuotinen ja kasvaa 6–15 cm korkeaksi, hedelmävaiheessa jopa 25 cm korkeaksi. Kasvin varsi on pysty, haaraton ja yläosasta ruskeakarvainen. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Lehden lapa on 1–3 cm leveä, leveän suippotyvinen ja matalasti 5–7-halkoinen. Varsilehdet ovat ruodittomia ja syvään liuskaisia, liuskat ovat kapeanpuikeita tai lähes soikeita. Tummankeltaisia kukkia on vain yksi varren latvassa. Kooltaan kukka on noin kahden sentin levyinen ja siinä on kaksi kehäkiehkuraa. Pitkään säilyvät verholehdet ovat n. 5 mm pitkiä ja tiheään ruosteenruskeakarvaisia. Terälehdet ovat 7–12 mm pitkiä ja mesikuopallisia. Kukkapohjus on tiheäkarvainen. Rikkileinikki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kasvin hedelmistö on leveyttään korkeampi. Siihen kehittyy noin 1,5–2 mm pituisia pähkylöitä, joissa on jokseenkin suora, noin puolet pähkylän pituudesta oleva ota.[2] Muiden leinikkien tavoin myös rikkileinikki on myrkyllinen laji.[3]
Rikkileinikki muistuttaa läheisesti hieman hennompaa lumileinikkiä (R. nivalis), mutta tämän aluslehdet ovat herttatyvisiä ja kukkapohjus on kalju.[3]
Levinneisyys
Rikkileinikkiä tavataan laajalla alueella pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla. Sitä kasvaa Fennoskandian pohjoisimmassa osassa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla, Pohjois-Siperiassa, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Grönlannissa sekä Huippuvuorilla.[4] Suomessa rikkileinikkiä kasvaa ainoastaan Enontekiöllä Käsivarren suurtuntureilla, muun muassa Haltin seudulta.[5][6]
Elinympäristö
Rikkileinikki kasvaa tunturipaljakan sulavesipuroissa ja valuvetisillä lumenviipymäpaikoilla. Laji on kalkinsuosija.[3] Suomessa laji kasvaa keskipaljakalla korkeintaan 1050 metrin korkeudella.[6]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8166-0.
- Väre, Henry: Rikkileinikki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina, Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 1997, s. 226. ISBN 951-26-4256-5.
Viitteet
- ↑ Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 8.12.2011.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 75, 82.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 82.
- ↑ Den virtuella floran: Polarsmörblomma (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 8.12.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2010: Rikkileinikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.12.2011.
- ↑ a b Väre 1997, s. 226.