Ero sivun ”Karl Fredrik Munck” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Karl Fredrik Munck''' ([[13. maaliskuuta]] [[1819]] – [[16. kesäkuuta]] [[1900]] [[Karkku]])<ref name="ym"/> oli suomalainen juristi ja moninkertainen [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|valtiopäivämies]]. |
'''Karl Fredrik Munck''' ([[13. maaliskuuta]] [[1819]] – [[16. kesäkuuta]] [[1900]] [[Karkku]])<ref name="ym"/> oli suomalainen juristi ja moninkertainen [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|valtiopäivämies]]. |
||
Munckin vanhemmat olivat kersantti Johan Fredrik Munck ja Katarina Henriksdotter Porri ja puolisot vuodesta 1848 Charlotta Vilhelmina Peron (k. 1853) ja vuodesta 1858 Augusta Eleonora Lovisa Björkstén (k. 1911). Munck tuli ylioppilaaksi 1838 ja suoritti tuomarintutkinnon 1843. [[Varatuomari]]n arvon hän sai 1845. Munck oli [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeuden]] kanslisti vuodesta 1851, kirjaaja vuodesta 1854, ylimääräinen viskaali vuodesta 1855, notaari vuodesta 1857, varakanneviskaali vuodesta 1859, kanneviskaali vuodesta 1861 ja asessori vuodesta 1863. Raaseporin itäisen tuomiokunnan tuomariksi hän tuli 1868, Ylä-Satakunnan alisen tuomiokunnan tuomariksi 1874 ja Tyrvään tuomiokunnan tuomariksi 1885. Munck sai [[hovioikeudenneuvos|hovioikeudenneuvoksen]] arvonimen 1877. Hän oli valtiopäiväedustaja [[aatelisto|aatelissäädyssä]] [[Säätyvaltiopäivät 1863|1863]], [[Säätyvaltiopäivät 1872|1872]], [[Säätyvaltiopäivät 1877|1877]], [[Säätyvaltiopäivät 1882|1882]],[[Säätyvaltiopäivät 1885|1885]],[[Säätyvaltiopäivät 1888|1888]],[[Säätyvaltiopäivät 1891|1891]], [[Säätyvaltiopäivät 1894|1894]] ja [[Säätyvaltiopäivät 1899|1899]]. Hän oli kuollessaan vanhin Suomen elossa olleista lakimiehistä.<ref name="ym">[https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=15614 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Fredrik Munck.] Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 11.12.2020.</ref><ref>Kuolleita. ''Päivälehti'', 17.6.1900, s. 3.</ref> |
Munckin vanhemmat olivat kersantti Johan Fredrik Munck ja Katarina Henriksdotter Porri ja puolisot vuodesta 1848 Charlotta Vilhelmina Peron (k. 1853) ja vuodesta 1858 Augusta Eleonora Lovisa Björkstén (k. 1911). Munck tuli ylioppilaaksi 1838 ja suoritti tuomarintutkinnon 1843. [[Varatuomari]]n arvon hän sai 1845. Munck oli [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeuden]] kanslisti vuodesta 1851, kirjaaja vuodesta 1854, ylimääräinen viskaali vuodesta 1855, notaari vuodesta 1857, varakanneviskaali vuodesta 1859, kanneviskaali vuodesta 1861 ja asessori vuodesta 1863. Raaseporin itäisen tuomiokunnan tuomariksi hän tuli 1868, Ylä-Satakunnan alisen tuomiokunnan tuomariksi 1874 ja Tyrvään tuomiokunnan tuomariksi 1885. Munck sai [[hovioikeudenneuvos|hovioikeudenneuvoksen]] arvonimen 1877. Hän oli valtiopäiväedustaja [[aatelisto|aatelissäädyssä]] [[Säätyvaltiopäivät 1863|1863]], [[Säätyvaltiopäivät 1872|1872]], [[Säätyvaltiopäivät 1877|1877]], [[Säätyvaltiopäivät 1882|1882]], [[Säätyvaltiopäivät 1885|1885]], [[Säätyvaltiopäivät 1888|1888]], [[Säätyvaltiopäivät 1891|1891]], [[Säätyvaltiopäivät 1894|1894]] ja [[Säätyvaltiopäivät 1899|1899]]. Hän oli kuollessaan vanhin Suomen elossa olleista lakimiehistä.<ref name="ym">[https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=15614 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Fredrik Munck.] Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 11.12.2020.</ref><ref>Kuolleita. ''Päivälehti'', 17.6.1900, s. 3.</ref> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 20. tammikuuta 2021 kello 12.53
Karl Fredrik Munck (13. maaliskuuta 1819 – 16. kesäkuuta 1900 Karkku)[1] oli suomalainen juristi ja moninkertainen valtiopäivämies.
Munckin vanhemmat olivat kersantti Johan Fredrik Munck ja Katarina Henriksdotter Porri ja puolisot vuodesta 1848 Charlotta Vilhelmina Peron (k. 1853) ja vuodesta 1858 Augusta Eleonora Lovisa Björkstén (k. 1911). Munck tuli ylioppilaaksi 1838 ja suoritti tuomarintutkinnon 1843. Varatuomarin arvon hän sai 1845. Munck oli Turun hovioikeuden kanslisti vuodesta 1851, kirjaaja vuodesta 1854, ylimääräinen viskaali vuodesta 1855, notaari vuodesta 1857, varakanneviskaali vuodesta 1859, kanneviskaali vuodesta 1861 ja asessori vuodesta 1863. Raaseporin itäisen tuomiokunnan tuomariksi hän tuli 1868, Ylä-Satakunnan alisen tuomiokunnan tuomariksi 1874 ja Tyrvään tuomiokunnan tuomariksi 1885. Munck sai hovioikeudenneuvoksen arvonimen 1877. Hän oli valtiopäiväedustaja aatelissäädyssä 1863, 1872, 1877, 1882, 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1899. Hän oli kuollessaan vanhin Suomen elossa olleista lakimiehistä.[1][2]
Lähteet
- ↑ a b Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Fredrik Munck. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 11.12.2020.
- ↑ Kuolleita. Päivälehti, 17.6.1900, s. 3.