Ero sivun ”GPRS” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
lyhennetty tarpeettoman pitkiä ilmaisuja asian pysyessä samana, datasiirto ei enää eu:ssa ole huomattavan kallista |
Päivitetty GPRS-standardin pääarkkitehdit, koska suomalaisilla keksijöillä oli kansainvälisessä standardoinnissa merkittävä rooli. |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
GPRS-tiedonsiirron edeltäjässä, piirikytkentäisessä [[GSM-data]]puhelussa, yhteys oli tavallisen äänipuhelun tavoin aikaveloitteinen. |
GPRS-tiedonsiirron edeltäjässä, piirikytkentäisessä [[GSM-data]]puhelussa, yhteys oli tavallisen äänipuhelun tavoin aikaveloitteinen. |
||
Eräät GPRS-[[standardi]]n pääarkkitehdeista ovat suomalaiset Jari Hämäläinen ja [[Hannu Kari]]. GPRS tuli mukaan GSM-standardiin alun perin saksalaisten vaatimuksesta saada käyttöön datan pakettipohjainen siirtojärjestelmä. GPRS otettiin käyttöön vuonna 2000. [[Nokia (yritys)|Nokia]] esitteli ensimmäisen GPRS-matkapuhelinmallinsa [[Nokia 6310]]:n maaliskuussa 2001.<ref>{{Verkkoviite | osoite = http://company.nokia.com/fi/uutiset/lehdistotiedotteet/2001/03/21/nokia-esittelee-edistyksellisen-uutuuden-ammattilaisten-kayttoon | nimeke = Nokia esittelee edistyksellisen uutuuden ammattilaisten käyttöön | tekijä = | julkaisu = nokia.com |
|||
| ajankohta = 21.3.2001 | julkaisija = Nokia | viitattu = 2.1.2016 }}</ref> |
| ajankohta = 21.3.2001 | julkaisija = Nokia | viitattu = 2.1.2016 }}</ref> |
||
Versio 6. tammikuuta 2020 kello 16.56
GPRS (lyhenne sanoista General Packet Radio Service) on GSM-verkossa toimiva pakettikytkentäinen tiedonsiirtopalvelu, jota käytetään pääasiassa langattoman Internet-yhteyden muodostamiseen matkapuhelimen tai GPRS-sovittimen avulla. GPRS:llä voidaan teoriassa saavuttaa 114 kb/s tiedonsiirtonopeus verkosta päätelaitteelle, mutta käytännössä se jää 30–40 kb/s tasolle. Vasteaika muodostuu myös suureksi, jolloin RTT (round-trip time) on tyypillisesti 600–700 ms. GSM-yhteyden tapaan GPRS käyttää radioaaltoja tiedon siirtämiseen. Uusimmatkin puhelinmallit käyttävät edelleen myös GPRS-tiedonsiirtoa tilanteissa, joissa nopeampia 3G- tai 4G-verkkoja ei ole käytettävissä. Käyttäjän kannalta asialla ei ole muuta merkitystä, kuin se että tiedonsiirtonopeus on GPRS-yhteydellä huomattavasti alhaisempi. Seuraava kehitysvaihe GPRS:n jälkeen oli EDGE eli Enhanced Data rates for Global Evolution.
Tietyn kaistan varaavan piirikytkentäisen datayhteyden (CSD) ja pakettikytkentäisen GPRS-yhteyden ero on siinä, että jälkimmäinen voi olla jatkuvasti päällä sen kuitenkaan kuormittamatta tai varaamatta verkkoa muulloin kuin dataa siirrettäessä. Se käyttää siis pakettimuotoista spasmista tiedonsiirtotapaa GSM-data-yhteyksien kiinteän nopeuden sijaan. Datapaketit siirretään samanlaisissa aikajakokanavoinnin kehyksissä kuin tavalliset äänipuhelupaketit.
GPRS-tiedonsiirrosta veloitetaan siirretyn tiedon määrän perusteella. Määrään perustunut veloitus oli Suomessa aiemmin useita euroja megatavulta. 2010-luvulla suomalaiset operaattorit siirtyivät pääsääntöisesti tarjoamaan liittymäsopimuksia, joissa dataa voi oman operaattorin verkossa siirtää rajattomasti kohtuullisella kiinteällä kuukausihinnalla. Oman operaattorin verkon ulkopuolella, eli käytettäessä puhelinta ulkomailla, datasiirron hinnassa on huomattavia maakohtaisia eroja.
GPRS-tiedonsiirron edeltäjässä, piirikytkentäisessä GSM-datapuhelussa, yhteys oli tavallisen äänipuhelun tavoin aikaveloitteinen.
Eräät GPRS-standardin pääarkkitehdeista ovat suomalaiset Jari Hämäläinen ja Hannu Kari. GPRS tuli mukaan GSM-standardiin alun perin saksalaisten vaatimuksesta saada käyttöön datan pakettipohjainen siirtojärjestelmä. GPRS otettiin käyttöön vuonna 2000. Nokia esitteli ensimmäisen GPRS-matkapuhelinmallinsa Nokia 6310:n maaliskuussa 2001.[1]
Lähteet
- ↑ Nokia esittelee edistyksellisen uutuuden ammattilaisten käyttöön nokia.com. 21.3.2001. Nokia. Viitattu 2.1.2016.