LTE

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matkapuhelin- ja data-
standardeja
0G
1G
2G
3G
4G

LTE (Long Term Evolution) on edistynyt 3G-tekniikka (joissain yhteyksissä myös 4G:ksi kutsuttu), jonka tarkoitus on kasvattaa datan siirtonopeuksia, lyhentää viiveitä, parantaa palveluita ja vähentää kuluja.

Standardoinniltaan LTE on 3GPP-järjestön Release 8 -määrityksiin sisältyvä laajennus[1].

Datan siirto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LTE on ensimmäinen 3G-tekniikka, jossa radioliikenne tukiasemasta päätelaitteeseen on toteutettu erilaisella radiotekniikalla kuin radioliikenne päätelaitteesta tukiasemaan. Datan siirto tukiasemasta päätelaitteeseen tapahtuu OFDM-tekniikalla ja päätelaitteesta tukiasemaan SC-FDMA-tekniikalla.

Data kulkee tukiasemasta päätelaitteeseen useita radioteitä pitkin eli niin sanotulla MIMO-tekniikalla, joka radiokanavan olosuhteista riippuen joko parantaa tiedonsiirron luotettavuutta tai mahdollistaa paljon tavallista suuremmat tiedonsiirtonopeudet. Standardi tukee monta erilaista tapaa MIMO:n hyödyntämiseen, joista paras valitaan tukiaseman ja päätelaitteen välillä vallitsevien kanavaolosuhteiden mukaan. Mahdollisia ovat mm. perustekniikkana käytetty luotettavuutta parantava tila-taajuus-koodaus (engl. Transmit diversity, käytännössä Space Frequency Block Code), tai olosuhteiden salliessa nopeuksia kasvattavat suljetun tai avoimen silmukan avaruudellinen limitys (engl. closed/open-loop spatial multiplexing) tai lähetyksen tehoa suuntaava säteenmuodostus (engl. beamforming). Lisäksi voidaan käyttää solun kokonaiskapasiteettia kasvattavaa MU-MIMOa (engl. Multi-User MIMO), jossa samaa aika-taajuus-resurssia käyttää monta eri käyttäjää.

Kenttäkokeissa on saatu tukiasemasta päätelaitteeseen 100 Mb/s ja päätelaitteesta tukiasemaan yli 50 Mb/s, etäisyyden ollessa 75 km.

Vahvuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Long Term Evolutionin tulevaisuuden menestys tukeutuu vahvasti tekniikan yhteensopivuuteen nykyisten 3G-verkkojen kanssa ja datansiirtonopeuksiin. Vaikka kaupalliseen käyttöön tulevien sovellusten datansiirtonopeudet eivät vielä pitkään aikaan yllä Nokian ja Ericssonin demoissa saavutettuihin nopeuksiin (n.150 Mb/s), niin silti datansiirto tulee olemaan huomattavasti nykyisiä 3G-tekniikoita nopeampaa. LTE:ssä verkon arkkitehtuuria on myös yksinkertaistettu, mikä lyhentää viiveitä tiedonsiirrossa ja vähentää operaattorien kustannuksia. Lisäksi LTE:ssä on mahdollista luoda maantieteellisesti suurikokoisia soluja (jopa yli 100 km), ja toisaalta tiedonsiirto on mahdollista myös nopeasti liikkuvissa ajoneuvoissa (jopa 350 km/h).

LTE:n käyttöönottoa helpottaa myös sen joustavuus, sillä standardi tukee monia taajuusalueita, kaistanleveyksiä (1,4 MHz – 20 MHz) ja sekä FDD:tä että TDD:tä.

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonera avasi LTE-tekniikkaan perustuvan Suomen ensimmäisen verkon koekäyttöön Turussa 2.6.2010.[2] Testeissä saavutettiin noin 47 Mb/s siirtonopeuksia. Soneran mukaan nopeus käytännössä tulee jäämään huomattavasti testiolosuhteissa saavutettua alhaisemmaksi. Verkko avattiin kuluttajille joulukuussa 2010. Se peittää edelleen (vuonna 2012) hyvin pienen maantieteellisen alueen, joskin sen alueella on runsaasti väestöä.[3]

Elisa Oyj on laajentanut ja laajentaa 1800 MHz:n LTE-verkkoaan suurimmissa taajamissa 2012. Testien mukaan loppukäyttäjän on mahdollista saavuttaa jopa 100 Mb/s tiedonsiirtoviiveiden ollessa 30 ms luokkaa. Tämä on moninkertaisesti DC-verkkoihin nähden, joiden tiedonsiirto yltää jopa 30 Mb/s (teoreettinen 42 Mbps) hyvässä radiokentässä.

LTE-tekniikan kehitys jatkuu tulevaisuudessa. Kehittyneempi LTE-Advanced yltää gigabitin sekuntinopeuteen ja täyttää siten ITU:n 4G-nimitykseen oikeuttavat vaatimukset.

Viittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.3gpp.org/ftp/Specs/latest/Rel-7/25_series/25913-730.zip
  2. Tero Lehto: Soneran 4g-verkkoa kokeillaan Turussa Tietokone.fi. 2.6.2010. Viitattu 3.6.2010.
  3. http://www.sonera.fi/liikkuva+laajakaista/4g#Info

Kilpailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.