Ero sivun ”Adventismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 55: Rivi 55:


===Taustaa===
===Taustaa===
Vanhan Testamentin ajan juustolaiset ja alkuseurakunta viettivät lepo- ja pyhäpäivänään viikon seitsemättä päivää, sapattia, joka sijoittuu Suomen nykyisessä kalenterissa perjantain auringonlaskun ja lauantain auringonlaskun väliin. Kirkkohistorioitsijat (mm. Sozomen) kirjoittavat, että vielä 400-luvulla suuri osa seurakunnista vietti lepo- ja pyhäpäivänään sapattia.
Vanhan Testamentin ajan juutalaiset ja alkuseurakunta viettivät lepo- ja pyhäpäivänään viikon seitsemättä päivää, sapattia, joka sijoittuu Suomen nykyisessä kalenterissa perjantain auringonlaskun ja lauantain auringonlaskun väliin. Kirkkohistorioitsijat (mm. Sozomen) kirjoittavat, että vielä 400-luvulla suuri osa seurakunnista vietti lepo- ja pyhäpäivänään sapattia.


300-luvun alkupuolella Roomassa alkanut voimakas seurakunnan liittoutuminen ja yhdistyminen poliittisen vallan kanssa johti mm. siihen, että Rooman seurakunta lopetti sapatin vieton ja alkoi viettää lepo- ja pyhäpäivänään sunnuntaita, auringon päivää, joka tähän aikaan oli Rooman valtakunnan virallinen lepo- ja virkistyspäivä. Liittoutumasta muodostunut paavin johtama roomalaiskatolinen kirkko toteutti ja vahvisti tämän muutoksen ja alkoi voimallisesti ja pakkokeinoin levittää tätä uutta käytäntöä kaikkien kristittyjen keskuuteen, samalla vainoten niitä jotka pysyivät uskollisina alkuperäisen sapatin vietossa.
300-luvun alkupuolella Roomassa alkanut voimakas seurakunnan liittoutuminen ja yhdistyminen poliittisen vallan kanssa johti mm. siihen, että Rooman seurakunta lopetti sapatin vieton ja alkoi viettää lepo- ja pyhäpäivänään sunnuntaita, auringon päivää, joka tähän aikaan oli Rooman valtakunnan virallinen lepo- ja virkistyspäivä. Liittoutumasta muodostunut paavin johtama roomalaiskatolinen kirkko toteutti ja vahvisti tämän muutoksen ja alkoi voimallisesti ja pakkokeinoin levittää tätä uutta käytäntöä kaikkien kristittyjen keskuuteen, samalla vainoten niitä jotka pysyivät uskollisina alkuperäisen sapatin vietossa.

Versio 27. helmikuuta 2019 kello 13.38

Adventismi
Suuntautuminen protestantismi
Teologia anabaptismi, restorationismi
Hallinto presbyteriaanisuus
Toiminta-alue pääasiassa Pohjois-Amerikka
Perustaja William Miller
Perustettu 1840-luvulla Yhdysvalloissa
Irtautunut Baptismista
Kirkosta irtautuneet Jehovan todistajat
Seitsemännen päivän adventistit
Jäseniä n. 18 miljoonaa
Seitsemännen päivän adventistien kirkko Ottawassa, Kanadassa.

Adventistit ovat protestanttisia kristittyjä. Adventisti tarkoittaa henkilöä, joka odottaa Kristuksen (Jeesuksen) pikaista toista tulemista (lat. adventus).[1][2] Nykyisin maailmanlaajuisesti merkittävin adventistiryhmä ovat seitsemännen päivän adventistit.[1] Sanoilla "seitsemännen päivän adventistit" viitataan tapaan viettää pyhäpäivää sapattina, (perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun) sunnuntain sijaan.[3]

Kirkot, joista jotkut kutsuivat itseänsä adventisteiksi, aloittivat toimintansa 1840-luvun Yhdysvalloissa. Ensimmäisen päivän liikkeiden yksi alullepanija oli baptistiseurakuntaan kuulunut William Miller, joka ennusti, että Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuisi 21.3.1843–21.3.1844 aikavälillä.[4][5] Kun Jeesusta ei ilmennyt, päivämäärää lykättiin 22.10.1844 saakka.[6]. Tuhannet ihmiset uskoivat häntä ja myivät omaisuutensa. Hänen seuraajansa, joita kutsuttiin milleristeiksi odottivat Jeesuksen toista tulemista ja maailmanloppua. Kun maailma ei loppunut 1844 monet hänen seuraajistaan olivat katkerasti pettyneitä. He hylkäsivät hänen liikkeensä ja perustivat uusia. Osa taas menetti uskonsa ja palasivat aikaisempiin kirkkoihinsa.[4] Suurin uusista liikkeistä - seitsemännen päivän adventistit - ilmestyi suurin piirtein Yhdysvaltain sisällissodan aikoihin 1863[6]. [7] Vaikka profetia epäonnistui, monet milleristit väittivät, että alkupäivämäärä oli aloittanut pitkän prosessin valmistaakseen maailmaa toiseen tulemiseen.[6] Vaikka seitsemännen päivän adventistit kannattavat Toisen Tulemisen ideaa, he karttoivat Millerin tapaa antaa täsmällistä päivämäärää milloin Jeesus palaisi.[7]

Kirkkokunnalle on ominaista Raamatun arvovallan korostaminen. Raamatun tulkintaa ohjaavassa traditiossa merkittävänä tekijänä voidaan pitää liikkeen sisällä profeettana pidettyä Ellen G. Whitea, joskin liikkeen teologiset peruspiirteet syntyivät vuosien 1838–1848 aikana, jolloin Whiten merkitys Raamatun tulkitsijana oli vähäinen.

Adventistinen teologia on yhdistelmä kaikista kolmesta protestantismin pääsuunnasta: luterilaisuudesta (lähinnä maltillisesta pietismistä), kalvinismin arminiolaisesta haarasta (metodismi) ja radikaalireformaatiosta (anabaptismi), jonka vaikutus on huomattavin.

Adventistien mukaan korkein valta on Jumalalla. Adventtikirkossa muodollista korkeinta valtaa käyttää kansainvälinen viiden vuoden välein kokoontuva yleiskokous, jonka valta kuitenkin on lähinnä neuvoa-antavaa. Adventtikirkolla ei ole uskontunnustusta vaan nykyisin 28 perustavanlaatuista opinkohtaa, joiden sisältöön on vuosien varrella tehty tarkennuksia, ja niitä on lisätty tarpeen mukaan virallisen kannan vahvistamiseksi. Niiden perustana on adventtikirkon mukaan aina Raamattu.

Adventistit uskovat yhdessä muiden kristittyjen ja erityisesti konservatiivisten protestanttien kanssa mm. seuraavaan:

  • Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen, joka on Luoja ja kaikkeuden kuningas, kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnä oleva. Adventistit formuloivat kolminaisuusoppia lähinnä vanhan kirkon ajan antiokialaisen koulukunnan ns. ekonomisen triniteetin mukaisesti eli he tarkastelevat triniteettiä Jumalan tekojen kautta. Muissa lännen kirkoissa ontologinen triniteetti, jossa tarkastellaan enemmän Jumalan olemusta, on yleisempi. Adventistien näkemys kolminaisuudesta onkin lähempänä idän kirkkoja kuin lännen kirkkoja.
  • Raamattuun, sekä Vanhaan että Uuteen testamenttiin, Jumalan ilmoitettuna, erehtymättömänä sanana. Adventistien raamatuntulkinta perustuu ns. sola scriptura (yksin kirjoituksista) periaatteeseen, mutta monista muista protestanteista poiketen adventistit formuloivat oppiaan suhteessa koko Raamattuun, ei vain johonkin osaan siitä.
  • Jeesukseen Kristukseen, sekä pelastukseen yksin armosta, uskon kautta.

Adventistit näkevät seksuaalisuuden kuuluvan ainoastaan naisen ja miehen väliseen avioliittoon, mikä sulkee pois homoseksuaalisuuden ja esiaviollisen seksin. Adventtikirkko ei hyväksy avoliittoa.[8]

Adventistien näkemykset eroavat merkittävimmin valtakirkkojen vallitsevista näkemyksistä seuraavissa kohdissa:

  • Kymmenen käskyn neljännessä (luterilaisuudessa kolmannessa) käskyssä mainittu sapatti eli lauantai on myös kristittyjä koskeva lepopäivä.
  • Adventistit kiinnittävät huomiota erityisesti "hyviin elämäntapoihin", mikä poikkeaa muista seurakunnista.[1] Kristitty on vastuussa elämäntavoistaan Jumalalle, mikä koskee myös ruokavaliota. Suurin osa Adventisteista pidättäytyy tämän takia tupakasta, alkoholista, huumeista ja Raamatussa mainittujen niin sanottujen epäpuhtaiden eläinten lihasta.[6] Monet adventistit haluavat lisäksi olla kasvissyöjiä. Jotkut pidättäytyvät myös kahvista ja teestä.
  • Kristus toimii taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä ylipappina ja puolustajana oikeudenkäynnissä, joka tunnetaan myös tutkivana tuomiona. Tämä oikeudenkäynti alkoi syksyllä 1844 ja jatkuu Kristuksen tulemiseen saakka. Sen aikana käydään läpi uskovien asiat, jotta muulle maailmankaikkeudelle paljastuisi, ketkä saavat osallistua elämän ylösnousemukseen ja ketkä tuhotaan yhdessä jumalattomien kanssa. Tätä erottelua adventistit perustelevat muun muassa Jeesuksen vertauksella vehnästä ja rikkaviljasta, ja vertauksella kuninkaan pojan häistä.
  • Jeesuksen toinen tuleminen taivaan pilvissä on näkyvä tapahtuma, joka päättää maailmanhistorian ja jossa Jeesukseen uskovat herätetään kuolleista elämän ylösnousemuksessa. Tästä tapahtumasta alkaa Ilmestyskirjassa viitattu Tuhatvuotis­kausi, jonka uskovat viettävät taivaassa. Adventistit korostavat Jeesuksen pikaista paluuta (paruusiaa). Adventistit eivät usko tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä ja hylkäävät kokonaan dispensationalistisen tulkinnan lopun ajoista.
  • Helvettiä ei ole tällä hetkellä olemassa, eikä se ole ikuinen. Helvetti on viimeisen päivän tulimeri, jossa jumalattomat tuhotaan tuhatvuotiskauden jälkeen. Helvetissä sielut tuhoutuvat sen jälkeen, kun ovat kärsineet tulessa tekojensa mukaan määrätyn ajan, ja niiden olemassaolo lakkaa. Oppia kutsutaan kristillisessä teologiassa annihilationismiksi.

Adventistit kastavat uskonsa tunnustaneita upotuskasteella. Adventisteja oli Suomessa noin 3 400 vuonna 2016 Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan.[9]. Tämän lisäksi reilu 1000 jäsentä kuuluu Adventtikirkon paikallisseurakuntiin olematta väestörekisterissä Adventtikirkon jäseniä. Näiden jäsenten lisäksi ns. aikuiskasteesta johtuen kirkon tilaisuuksissa käy myös etenkin nuoria, jotka eivät vielä ole tehneet tai eivät halua tehdä henkilökohtaista uskonratkaisua. Koko maailmassa on noin 18 miljoonaa kastettua jäsentä ja jumalanpalvelustilaisuuksiin osallistuu n. 35 miljoonaa ihmistä. 12. kesäkuuta 1943 rekisteröity Suomen Adventtikirkko on osa maailmanlaajuista seitsemännen päivän adventistien kirkkokuntaa. Organisatorisesti Suomen Adventtikirkko on seurakuntien unioni. Paikallisseurakuntia Suomen Adventtikirkolla on 78.

Adventistit ylläpitävät eri puolilla maailmaa useita korkeakouluja, kuten Englannissa Newbold Collegea sekä Yhdysvalloissa Andrews University, Southern Adventist University ja Loma Lindan yliopistoja. Suomessa Adventtikirkko omistaa ja operoi Suomen Kristillistä Yhteiskoulua Piikkiössä.

Seitsemännen päivän adventistien pääkonferenssia johti 1999–2010 norjalainen teol. tri Jan Paulsen. Nykyinen esimies on yhdysvaltalainen teol. tri Ted N. C. Wilson (2010–). Seitsemännen päivän adventistien kirkkokunnan päämaja sijaitsee Silver Springissä yhdysvaltojen Marylandissä.

Adventistikirkko Oulun Karjasillalla.

Sapattireformaatio

 Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Tarkennus

Taustaa

Vanhan Testamentin ajan juutalaiset ja alkuseurakunta viettivät lepo- ja pyhäpäivänään viikon seitsemättä päivää, sapattia, joka sijoittuu Suomen nykyisessä kalenterissa perjantain auringonlaskun ja lauantain auringonlaskun väliin. Kirkkohistorioitsijat (mm. Sozomen) kirjoittavat, että vielä 400-luvulla suuri osa seurakunnista vietti lepo- ja pyhäpäivänään sapattia.

300-luvun alkupuolella Roomassa alkanut voimakas seurakunnan liittoutuminen ja yhdistyminen poliittisen vallan kanssa johti mm. siihen, että Rooman seurakunta lopetti sapatin vieton ja alkoi viettää lepo- ja pyhäpäivänään sunnuntaita, auringon päivää, joka tähän aikaan oli Rooman valtakunnan virallinen lepo- ja virkistyspäivä. Liittoutumasta muodostunut paavin johtama roomalaiskatolinen kirkko toteutti ja vahvisti tämän muutoksen ja alkoi voimallisesti ja pakkokeinoin levittää tätä uutta käytäntöä kaikkien kristittyjen keskuuteen, samalla vainoten niitä jotka pysyivät uskollisina alkuperäisen sapatin vietossa.

Keskiajalle tultaessa Katolinen kirkko oli saanut lähes koko kristillisen maailman siirtymään sapatin vietosta sunnuntain viettoon. Toki oli aina sapattia viettäviä ryhmiä, mm. valdolaiset, joista ainakin osa vietti sapattia.

Sapattireformaation historia

Varsinainen sapattireformaatio alkoi anabaptistiliikkeen keskuudesta 1500-luvun lopussa tai 1600-luvun alussa, kun jotkut kastajaliikkeen sisällä huomasivat ettei Raamattu tue laisinkaan sunnuntainviettoa.kenen mukaan? Varsinaisesti 1600-luvulta alkoi muodostua sapattia viettäviä seitsemännen päivän baptistiseurakuntia.lähde?

1600- ja 1700-luvun sapattireformaatioliike oli seitsemännen päivän baptistiliike.

Voimallinen eteenpäinmeno sapattireformaatiossa tapahtui 1800-luvulla. Amerikan 1800-luvun suuren Adventtiherätyksen jakautuessa 1845 Albanyn konferenssissa kolmeen liikkeeseen, yksi seurakunta seitsemännen päivän baptistien vaikutuksesta omaksui sapatin vieton. Tämä liike, joka tunnetaan nykyisin seitsemännen päivän adventtiseurakuntana, alkoi kasvaa ja voimistua voimallisesti ja näin ollen myös sapattireformaatio alkoi etenemään vauhdikkaasti.

Tunnettuja adventisteja

Lähteet

  1. ↑ a b c CD-Facta 2005 : suomenkielinen tietosanakirja. Artikkeli: adventistit - CD-ROM-levy, Interaktiivinen multimedia, sisältää myös sivistyssanaston ja tietotekniikan sanaston. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29149-8.
  2. ↑ Rantala Risto, päätoimittaja, Itkonen Mikko, Suramo Ari ; grafiikka: Vakkila, Juha.: Otavan tietosanakirja. Artikkeli: adventismi.. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 9511151398.
  3. ↑ Melton, John Gordon ja Smylie, James Hutchinson: ”Beliefs and practices”, Adventist. Luvun toinen kappale. Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite, 2015. ISBN 978-1625132963. (englanniksi)
  4. ↑ a b ”I. Introduction”, Adventists. Encarta Multimedia Encyclopedia, Microsoft® Student 2009 [DVD], Microsoft Corporation, 2009. (englanniksi)
  5. ↑ Wright, Conrad: Adventists. 2003 Grolier Multimedia Encyclopedia, Grolier Interactive Inc., 2002. ISBN 043965419. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d Adventists. Compton's Interactive Encyclopedia Deluxe, The Learning Company, Inc., Heinäkuu 1999. OLC: 46887893. (englanniksi)
  7. ↑ a b H. Lippy, Charles ja Martin, Leroy A.: Adventist. The World Book Multimedia Encyclopedia, 2013. ISBN 9780716683322. (englanniksi)
  8. ↑ Miroslav, Kiš M.: Seventh-day Adventist Position on Cohabitation 30.5.2001. Biblical Research Insitute. Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Tilastokeskus
  10. ↑ Hollantilainen poliitikko

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Adventismi&oldid=17968949”