Ero sivun ”Nakajima J1N Gekko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kamikaze-kohta olennainen osa koneen historiaa
p uusi avain luokalle Luokka:Nakajiman ilma-alukset: "J1N Gekko" HotCat-työkalulla
Rivi 49: Rivi 49:


{{tynkä/Ilmailu}}
{{tynkä/Ilmailu}}
[[Luokka:Nakajiman ilma-alukset]]
[[Luokka:Nakajiman ilma-alukset|J1N Gekko]]
[[Luokka:Japanilaiset hävittäjälentokoneet]]
[[Luokka:Japanilaiset hävittäjälentokoneet]]
[[Luokka:1940-luvun hävittäjälentokoneet]]
[[Luokka:1940-luvun hävittäjälentokoneet]]

Versio 16. helmikuuta 2019 kello 16.14

Nakajima J1N Gekko
Nakajima J1N1-R (tiedusteluversio), tiedot yöhävittäjäversiosta.
Nakajima J1N1-R (tiedusteluversio), tiedot yöhävittäjäversiosta.
Tyyppi hävittäjä
tiedustelukone
Valmistaja Nakajima
Suunnittelija Katsuji Nakamura
Miehistö 2
Valmistumisvuosi elokuu 1943 (J1N1-S, yöhävittäjäversio)
Ensilento toukokuu 1941
Valmistus lopetettu joulukuu 1944
Valmistusmäärä 479
Mitat
Pituus 12,77 m
Kärkiväli 16,98 m
Korkeus 3,99 m
Siipipinta-ala 40,00 m²
Nopeus 507 km/h
Lentomatka 3 780 km
Tyhjäpaino 4 850 kg, enimmäislentoonlähtöpaino 8 185 kg
Voimanlähde
Koneisto Nakajima Sakae 21- 14-sylinterinen tähtimoottori
Teho 1 130 hv (843 kW)
Aseistus
Aseistus 2 × 20 mm tykki tyyppiä 99: alaviistoon kiinteästi, 2 × 20 mm tykki tyyppiä 99: yläviistoon kiinteästi
Nakajima J1N Gekko, kuvassa näkyvät sekä Schräge Musik -tyyppinen aseistus sekä AI-tyyppinen tutka.

Nakajima J1N Gekko (suom. Kuunvalo, liittoutuneiden raportointinimi Irving) oli Japanin toisessa maailmansodassa käyttämä raskas torjuntahävittäjä. Se oli kaksimoottorinen, ja siinä oli 14-sylinteriset Nakajima Sakae 21 -tähtimoottorit.[1]

Konetyyppiä käytettiin lähinnä öisin liittoutuneiden raskailla pommikoneilla tekemiä yöpommituksia vastaan. Se saattoi käyttää muiden muassa Schräge Musik -tyyppistä asejärjestelmää. B-24 Liberatoria vastaan konetyyppi saavutti menestystä toisen kaksimoottorisen torjuntakoneen Kawasaki Ki-45:n tavoin, mutta B-29 Superfortress toimi yleensä liian korkealla sekä nopeasti (lentokorkeus tuolloin yli 9 100 m). J1N1-S Gekkon lakikorkeus oli 9 320 metriä, tiedusteluversion 10 300. Konetyypin ensimmäiset tuotantoversiot J1N1-C ja J1N1-F oli tarkoitettu toimimaan tiedustelukoneina.[2]

Nakajima J1N1-S Gekkolla lensi myös hävittäjä-ässä yliluutnantti Yukio Endo, lempinimeltään ”B-29-tappajien kuningas”. Endon tähystäjänä toimi ylipursimies Osamu Nishio. Tämä taistelijapari saavutti useita ilmavoittoja (vähintään 8) B-29-tyypin raskaista pommituskoneista.[3]

Japanilaiset käyttivät sodan kriittisissä loppuvaiheen ratkaisutaisteluissa (kuten Okinawalla) myös Gekko-koneita kamikaze-itsetuhotehtävissä.[1]

Lähteet

  • Mondey, David: Axis Aircraft of World War II, The warplanes of Germany, Italy and Japan during World War II, 2002 (ensipainos 1984, Lontoo, Englanti) (englanniksi) ISBN 0-7858-1363-2
  • Sakaida, Henry: Japanin laivaston ilmavoimien ässät. Osprey 5. Koala-Kustannus, 2002. ISBN 952-5186-25-3.

Viitteet

  1. a b Mondey, s. 220
  2. Mondey, s. 219
  3. Sakaida, s. 87–88

Aiheesta muualla

Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.