Afrikkalainen filosofia

Afrikkalainen filosofia on osittain kiistanalainen termi, ja eri filosofit käyttävät sitä eri tavalla. Myös afrikkalaisten filosofien itsensä piirissä on keskusteltu paljon siitä, mitä tarkoittaa, että filosofia on afrikkalaista. Afrikkalaiseksi filosofiaksi voidaan lukea joko kaikki afrikkalaisten tekemä filosofia, tai ensisijaisesti filosofia, joka käsittelee afrikkalaisia teemoja, kuten omaperäisiä näkemyksiä ajasta, identiteetistä ja niin edelleen.

Suulliset perinteet

Kwame Anthony Appiah on huomauttanut, että on jossain määrin ironista, että länsimaisen filosofian isänä pidetty Sokrates tunnetaan ennen kaikkea keskustelevasta filosofiastaan, eikä hän kirjoittanut filosofiaansa ylös, mutta silti länsimaisen filosofian historia on ennen kaikkea kirjoitettujen tekstien historiaa. Vaikka filosofia onkin ollut enimmäkseen kirjallista, tästä huolimatta myös suullisissa kulttuureissa on keskusteltu samanlaisista eettisistä, poliittisista, metafyysisistä, tietoteoreettisista ja esteettisistä kysymyksistä.

Appiahin mukaan sama pätee myös Afrikkaan. Afrikkalaisen filosofian tutkimuksessa tutkitaan sekä mantereen suullisia perinteitä että kirjallisuutta sen jälkeen, kun kirjallinen kulttuuri on kohdannut vanhan suullisen kulttuurin. Afrikkalaisia filosofisia perinteitä voidaan pitää ”kansanfilosofiana”.

Esimerkkinä suullisten kulttuurien tutkimuksesta voidaan mainita kaksi afrikkalaisen kansanfilosofian aluetta, joita viime aikoina on tutkittu laajemmin: ghanalaisten akaninkielisten kansojen filosofinen psykologia, sekä nigerialaisten jorubankielisten kansojen tietoteoreettinen ajattelu.

Kirjalliset perinteet

Jotkut Afrikan mantereelle sijoittuvat kirjalliset perinteet, kuten Egyptissä alkunsa saaneet perinteet, ovat kuitenkin jopa vanhempia kuin mainitut suulliset perinteet. Keskeinen egyptiläisen ajattelun käsite oli ma'at, joka tarkoittaa ”oikeudenmukaisuutta”, ”totuutta” tai vain ”sitä mikä on oikein”. Varhaisimpia tunnettuja egyptiläisiä ajattelijoita oli Ptahhotep, jonka Maksiimeja opiskeltiin vuosisatoja.

Muinaisen egyptiläisen ajattelun vaikutuksesta antiikin Kreikan esisokraattiseen filosofiaan on keskusteltu paljon tutkijoiden keskuudessa. Myöhemmin monet Kreikan afrikkalaisista siirtokunnista kotoisin olleet filosofit antoivat merkittävän panoksen hellenistiseen filosofiaan. Muun muassa kyreneläinen koulukunta oli kotoisin nykyisen Libyan alueelta. Aleksandria oli merkittävä uusplatonilaisuuden keskus.

Monet varhaiskristilliset kirkkoisät, kuten Cyprianus ja Augustinus, olivat kotoisin Pohjois-Afrikasta. Samoin monet islamilaisen filosofian perinteet olivat afrikkalaista alkuperää olevien tai Afrikassa toimineiden ajattelijoiden tuotoksia. Kairo ja Timbuktu ovat olleet merkittäviä islamilaisen oppineisuuden keskuksia. Ibn Bajjah (Avempace) ja Ibn Rushd (Averroës) toimivat osan ajasta Marokossa.

Pitkiä kirjallisia perinteitä on myös Etiopiassa. Etiopialaisen ajattelun huippuna voidaan pitää 1600-luvulla vaikuttaneen filosofin Zar'a Ya'ecobin ajattelua, jota on verrattu René Descartesin filosofiaan. Hänen oppilaansa Wäldä Heywåt jatkoi opettajansa ajatusten systematisointia. Poliittisen ajattelun puolella Etiopian antamasta itsenäisen afrikkalaisen valtion esimerkistä tuli eräs 1900-luvun panafrikkalaisen liikkeen kulmakiviä.

Kaikki nämä afrikkalaisen filosofian kirjalliset perinteet ovat peräisin Saharan pohjoispuoliselta alueelta. Saharan eteläpuolisen alueen afrikkalaisista filosofeista on eräs esimerkki jo ennen nykyaikaa. Anthony William Amo vietiin 1700-luvulla nykyisen Ghanan alueelta orjaksi Eurooppaan. Hän päätyi Saksaan, jossa hän sai koulutuksen, ja hänestä tuli lääketieteen ja filosofian tohtori. Lopulta Amo toimi professorina Hallen ja Jenan yliopistoissa. Hän palasi kotimaahansa ennen kuolemaansa.

Afrikkalainen nykyfilosofia

Nykyaikana afrikkalainen filosofia tapahtuu usein länsimaista omaksuttujen filosofisten perinteiden mukaisesti. Koska osa Afrikan entisistä siirtomaista on ollut siirtomaaperinnöltään englannin- ja osa ranskankielisiä, tämä on heijastunut jossain määrin myös filosofisiin vaikutteisiin. Lisäksi afrikkalainen ajattelu, samoin kuin ajattelu monilla muilla kolmannen maailman alueilla, sai 1900-luvulla vaikutteita varsinkin poliittisessa filosofiassa marxilaisesta filosofiasta. Merkittävimpiä filosofiasta vaikutteita saaneita poliittisia ajattelijoita ovat olleet Kwame Nkrumah, Kenneth Kaunda ja Julius Nyerere.

Henry Odera Oruka on erottanut neljä nykyaikaisen afrikkalaisen filosofian virtausta: etnofilosofia, viisausfilosofia (sagacity), nationalistis-ideologinen filosofia sekä ammattifilosofia. Myöhemmin hän lisäsi vielä kaksi muuta kategoriaa, kirjallis-taiteellisen filosofian, johon lukeutuu sellaisten kirjailijoiden kuin Ngugi wa Thiongo, Wole Soyinka, Chinua Achebe, Okot p'Bitek ja Taban Lo Liyong tuotanto, sekä hermeneuttinen filosofia, kuten afrikkalaisten kielten analyysi filosofisen sisällön löytämiseksi.

Etnofilosofiaa on käytetty afrikkalaisissa kulttuureissa esiintyvien uskomusten tallettamiseksi. Lähestymistapa näkee afrikkalaisen filosofian koostuvaksi jaetuista uskomuksista, arvoista, kategorioista ja oletuksista, jotka ovat implisiittisinä afrikkalaisten kulttuurien kielissä ja käytännöissä; afrikkalaisessa maailmankuvassa. Näin filosofia nähdään enemmän yhteisön omaisuutena kuin yksilön toimintana. Eräs tämän näkemyksen kannattaja oli Placide Tempels, joka katsoi teoksessaan Bantu Philosophy, että bantukansojen metafyysiset kategoriat heijastuvat heidän kielellisissä kategorioissaan.

Viisausfilosofia on etnofilosofian yksilökeskeinen muoto, jossa talletetaan tiettyjen yhteisön keskeisten henkilöiden uskomuksia. Lähtökohtana on tällöin ajatus, että jokaisessa kulttuurissa joillakin yksittäisillä henkilöillä on muita syvällisempi ymmärrys kulttuurinsa maailmankuvasta. Nämä henkilöt ovat ”viisaita” (sage). Nationalistis-ideologisten filosofioiden tapauksessa tutkimuskohteena ovat yhteisöjen tai yksittäisten viisaiden uskomusten sijaan ideologiat.

Afrikkalaisia ajattelijoita

• Anton Wilhelm Amo
• Kwame Anthony Appiah
• Peter Bodunrin
• Amílcar Cabral
• Frantz Fanon
• Kwame Gyekye
• Paulin J. Hountondji
• Kenneth Kaunda
• Lansana Keita
• Kwame Nkrumah
• Julius Nyerere
• Chukwudum B. Okolo
• Henry Odera Oruka
• Oshita O. Oshita
• Kwasi Wiredu

Katso myös

• Egyptiläinen filosofia
• Etiopialainen filosofia
• Etnofilosofia
• Négritude
• Panafrikkalaisuus

Kirjallisuutta

• Bodunrin, Peter O.: Philosophy in Africa: Trends and Perspectives. University of Ife Press, 1985.
• Eze, Emmanuel Chukwudi: African Philosophy: An Anthology. Blackwell Publishing, 1998. ISBN 0631203389.
• Hountondji, Paulin J.: African Philosophy: Myth and Reality. Bloomington: Indiana University Press, 1983.
• Imbo, Samuel Oluoch: An Introduction to African Philosophy. Rowman & Littlefield, 1998. ISBN 0-8476-8841-0.
• Simola, Raisa & Puoskari, Ensio: Afrikkalaisen filosofian antologia. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-817-6.

Aiheesta muualla

Ensyklopedia-artikkeleita:

• Gyekye, Kwame: African Ethics The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Janz, Bruce (toim.): African Philosophy Resources (englanniksi)
• King, Peter J. (toim.): African Philosophy (englanniksi)
• Masolo, Dismas A.: The Making of a Tradition: African Philosophy in the New Millenium (englanniksi)
• Outlaw, Lucius T., Jr.: Africana Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• African Philosophy — African Studies Centre, Leiden (englanniksi)

Muita artikkeleita:

• Hallen, Barry & Sopido, J. O.: Tieto, usko ja noituus. Suom. Jarkko S. Tuusvuori. niin & näin 1/2002, 36–38.
• Hellsten, Sirkku K.: Afrikkalainen filosofia: historiaa ja nykypäivää. niin & näin 1/2002, 18–35.
• Löytty, Olli: Symbolista rajankäyntiä Afrikan värikartalla. niin & näin 1/2002, 13–17.
• Löytty, Olli: Hybridin haaste ja postkoloniaali teoria. niin & näin 1/2002, 16–17.
• Masonen, Pekka: Voiko Afrikan historiaa tutkia vain väärin? – Afrikanismi, afrosentrismi ja historiantutkijan vastuu. niin & näin 1/2002, 43–49.
• Nkrumah, Kwame: Yhteistunto. Suom. Jarkko S. Tuusvuori. niin & näin 1/2002, 39–41.
• Tomperi, Tuukka: Johdanto Hallen & Sopidon artikkeliin "Tieto, usko ja noituus". niin & näin 1/2002, 36.
• Tuusvuori, Jarkko S.: Johdanto Kwame Nkrumahin artikkeliin "Yhteistunto". niin & näin 1/2002, 39.
• Varto, Juha: Musta filosofia? [Arvio teoksesta Simola & Puoskari (toim.), Afrikkalaisen filosofian antologia]. niin & näin 1/2002, 42–43.
• Vettenniemi, Erkki: Afrikka opettaa. niin & näin 1/2002, 10–12.