Siirry sisältöön

Amílcar Cabral

Wikipediasta
Amílcar Cabral PAIGC:n ensimmäisessä puoluekokouksessa Cassacássa vuonna 1964.

Amílcar Lopes Cabral (salanimeltään Abel Djassi, 12. syyskuuta 1924 Bafatá – 20. tammikuuta 1973 Conakry) oli Guinea-Bissaun ja Kap Verden itsenäisyystaistelun johtaja.

Cabral syntyi Portugalin Guineassa kapverdeläiseen perheeseen joka oli alun perin kotoisen Santiagon saarelta. Hän kävi koulunsa Praiassa ja Mindelossa ja valmistui Lissabonin teknisestä yliopistosta vuonna 1950. Opiskeluaikanaan Cabral osallistui afrikkalaisten opiskelijoiden yhteistoimintaan ja oli mukana kommunistien johtamassa Movimento de Unidade Democratica Juvenil -järjestössä.[1]

Vuonna 1952 Cabral muutti Bissauhun, jossa hän työskenteli Pessubén maatalouden koeaseman agronomina. Portugalin Guinean ensimmäistä maatalouslaskentaa suorittaessaan hän tutustui maahan, sen väestöön ja Portugalin siirtomaavallan toimintaan.[2] Vuonna 1954 Cabral perusti Henri Labéryn kanssa Guinean kansallisen itsenäisyyden liikkeen (Movimento para Independência Nacional da Guiné, MING), mutta joutui pian karkotetuksi Angolaan[3]. Vuonna 1956 hän perusti Luís Cabralin, Aristides Pereiran ja Rafael Barbosan kanssa Bissaussa Afrikkalaisen itsenäisyyspuolueen (Partido Africano da Independência), joka vuonna 1960 omaksui nimen Guinean ja Kap Verden afrikkalainen itsenäisyyspuolue (PAIGC). Työskennellessään sokeritehtaalla Angolassa Cabral osallistui myös Angolan kansan vapaustusliikkeen MPLA:n perustamiseen vuonna 1956.[4]

Verilöylyyn päättyneen Pindjiguitin telakan työläisten lakon jälkeen Cabral palasi vuonna 1959 Bissauhun suunnittelemaan Portugalin Guinean ja Kap Verden itsenäisyystaistelua. Vuonna 1960 PAIGC siirsi päämajansa Guinean pääkaupunkiin Conakryyn.[5] Cabral toimi puolueen pääsihteerinä sen perustamisesta lähtien[3] ja johti vuonna 1963 alkanutta Guinea-Bissaun itsenäisyyssotaa. Hän sai teoreettisista kirjoituksistaan muun muassa Nasser-palkinnon ja Joliot-Curie -mitalin sekä kunniatohtorin arvon Yhdysvaltojen Lincoln-yliopistossa ja Neuvostoliiton tiedeakatemiassa.[6]

Vuonna 1972 Cabral alkoi muodostaa kansankokousta Guinea-Bissaun itsenäisyyden valmistelujen vuoksi. 20. tammikuuta 1973 lähdettyään Puolan suurlähetystön vastaanotolta Conakryssa Cabral oli matkalla kotiinsa, vaimonsa Maria Helena Rodriguezin kanssa.[7]. Tien varrella matkalla asuntoonsa Cabral nousi autostaan ​​ja näytti tunnistavan tiesulkun luona olleet henkilöt.[7]. PAIGC:n johdosta erotettu Incêncio Kani ampui Amílcar Cabralin konekiväärillä. Cabralin murhan motiivi oli todennäköisesti portugalilaisten suunnitelma itsenäisyystaistelun tukahduttamiseksi ja murhan takana oli todennäköisesti Portugalin salainen poliisi PIDE[8]. Hänen veljestään Luís Cabralista tuli Guinea-Bissaun itsenäistymisen jälkeen maan ensimmäinen presidentti[9].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mendy, Peter Karibe & Lobban, Richard A. Jr.: Historical Dictionary of the Republic of Guinea-Bissau: Fourth Edition. Landam, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-5310-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mendy & Lobban (2013): s. 67–68.
  2. ↑ Mendy & Lobban (2013): s. 68.
  3. 1 2 Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 605. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  4. ↑ Mendy & Lobban (2013): s. 68–69.
  5. ↑ Mendy & Lobban (2013): s. 69.
  6. ↑ Mendy & Lobban (2013): s. 69–70.
  7. 1 2 Cabral: The cancer of betrayal, which we must uproot from Africa Pambazuka News. Viitattu 1.9.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Amílcar Cabral was feared by the PIDE that persecuted him since he was a student Notícias ao Minuto. 4.5.2024. Arkistoitu 21.5.2024. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Mendy & Lobban (2013): s. 72–73.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amílcar_Cabral&oldid=24028039”