Ero sivun ”Oskar Merikanto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Ura: Ei mitään erikoista Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
→Ura: Sisältöä lisätty Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Oskar Merikannon isä Frans Ferdinand Ala-Kanto oli ammatiltaan ylikonduktööri. Merikanto sai yksityisopetusta [[urut|urkuri]] ja säveltäjä [[Lauri Hämäläinen|Lauri Hämäläiseltä]], kunnes [[Aurora Karamzin]]in tukemana pääsi opiskelemaan [[Leipzig]]iin [[1887]]–[[1889]]. Tämän jälkeen Merikanto opiskeli [[Berliini]]ssä [[Albert Becker]]in johdolla [[1890]]–[[1891]]. Vuonna [[1892]] hänet valittiin [[Johanneksenkirkko (Helsinki)|Johanneksenkirkon]] urkurin virkaan, jossa hän toimi kuolemaansa saakka.<ref name="YLE">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=78.htm | Nimeke = Merikanto Oskar | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Sininen laulu | Julkaisija = Yle | Viitattu = 29.3.2015 }}</ref> Oskar Merikanto on säveltänyt 91 yksinlaulua. |
Oskar Merikannon isä Frans Ferdinand Ala-Kanto oli ammatiltaan ylikonduktööri. Merikanto sai yksityisopetusta [[urut|urkuri]] ja säveltäjä [[Lauri Hämäläinen|Lauri Hämäläiseltä]], kunnes [[Aurora Karamzin]]in tukemana pääsi opiskelemaan [[Leipzig]]iin [[1887]]–[[1889]]. Tämän jälkeen Merikanto opiskeli [[Berliini]]ssä [[Albert Becker]]in johdolla [[1890]]–[[1891]]. Vuonna [[1892]] hänet valittiin [[Johanneksenkirkko (Helsinki)|Johanneksenkirkon]] urkurin virkaan, jossa hän toimi kuolemaansa saakka.<ref name="YLE">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=78.htm | Nimeke = Merikanto Oskar | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Sininen laulu | Julkaisija = Yle | Viitattu = 29.3.2015 }}</ref> Oskar Merikanto on säveltänyt 91 yksinlaulua. |
||
Oskar Merikanto oli perustamassa vuonna [[1911]] [[Kotimainen Ooppera|Suomalaista Oopperaa]] ja toimi sen ensimmäisenä [[kapellimestari]]na vuosina 1911–1922. <ref>{{Verkkoviite|osoite=http://vintti.yle.fi/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=78.htm|nimeke=YLE Teema {{!}} Sininen laulu {{!}} Taiteilijat {{!}} Musiikki {{!}} Merikanto Oskar|julkaisu=vintti.yle.fi|viitattu=2017-11-02}}</ref> Hän toimi myös [[Päivälehti|Päivälehden]] (myöhemmin [[Helsingin Sanomat]]) pitkäaikaisena musiikkikriitikkona.<ref name="YLE"/> |
Oskar Merikanto oli perustamassa vuonna [[1911]] [[Kotimainen Ooppera|Suomalaista Oopperaa]] ja toimi sen ensimmäisenä [[kapellimestari]]na vuosina 1911–1922. <ref>{{Verkkoviite|osoite=http://vintti.yle.fi/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=78.htm|nimeke=YLE Teema {{!}} Sininen laulu {{!}} Taiteilijat {{!}} Musiikki {{!}} Merikanto Oskar|julkaisu=vintti.yle.fi|viitattu=2017-11-02}}</ref> Hän toimi myös [[Päivälehti|Päivälehden]] (myöhemmin [[Helsingin Sanomat]]) pitkäaikaisena musiikkikriitikkona. Hän oli kiva tyyppi toisin sanoen :).<ref name="YLE"/> |
||
== Yksityiselämä == |
== Yksityiselämä == |
||
Versio 28. tammikuuta 2019 kello 17.50
Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattsson; 5. elokuuta 1868 Helsinki – 17. helmikuuta 1924 Oitti) oli suomalainen muusikko ja säveltäjä.
Ikätoveristaan Jean Sibeliuksesta poiketen Merikanto suuntautui yksinkertaisempaan ja kansanomaisempaan ilmaisuun. Hänestä onkin sukeutunut yksi rakastetuimmista suomalaissäveltäjistä.
Oskar Merikanto tunnetaan erityisesti yksinlauluistaan, kuten Pai, pai, paitaressu; Ilta tuntureilla; Oi, muistatko vielä sen virren; Kullan murunen ja Soi vienosti murheeni soitto, sekä valssistaan Kesäillan valssi. Myös pianoteokset Romanssi, Älä itke äitini ja Valse Lente ovat hyvin tunnettuja.
Ura
Oskar Merikannon isä Frans Ferdinand Ala-Kanto oli ammatiltaan ylikonduktööri. Merikanto sai yksityisopetusta urkuri ja säveltäjä Lauri Hämäläiseltä, kunnes Aurora Karamzinin tukemana pääsi opiskelemaan Leipzigiin 1887–1889. Tämän jälkeen Merikanto opiskeli Berliinissä Albert Beckerin johdolla 1890–1891. Vuonna 1892 hänet valittiin Johanneksenkirkon urkurin virkaan, jossa hän toimi kuolemaansa saakka.[1] Oskar Merikanto on säveltänyt 91 yksinlaulua.
Oskar Merikanto oli perustamassa vuonna 1911 Suomalaista Oopperaa ja toimi sen ensimmäisenä kapellimestarina vuosina 1911–1922. [2] Hän toimi myös Päivälehden (myöhemmin Helsingin Sanomat) pitkäaikaisena musiikkikriitikkona. Hän oli kiva tyyppi toisin sanoen :).[1]
Yksityiselämä
Oskar Merikannon poika oli säveltäjä Aarre Merikanto. Tämän poika oli kuvanveistäjä Ukri Merikanto. Heidät on kaikki haudattu samaan hautaan Hietaniemen hautausmaalle. Haudalla on 1927 paljastettu Yrjö Liipolan toteuttama muistomerkki[3].
Teoksia
Oopperoita
- Pohjan neiti (ooppera, 1898)
- Elinan surma (ooppera, 1910)
- Regina von Emmeritz (ooppera, 1924)
Soitinmusiikkia
- Idylli
- Kesäillan idylli, op. 16 nro 2 (A Summer evening's idyll)
- Kesäilta, op. 1 (Kesäillan valssi - Summer evening waltz)
- Mä oksalla ylimmällä, muunnelmia Gabriel Linsénin laulusta Kesäpäivä Kangasalla, op. 26 (On the highest tree-top)
- Scherzo
- Suomalaisia Kansanlauluja 1. Vihko
- Suomalaisia Kansanlauluja 4. Vihko
- Suomalaisia Kansanlauluja 5. Vihko
- Valse lente, op. 33 (1898)
- Romanssi, op. 12 (1891)
- Passacaglia fis-molli, op. 80 (1913)
Laulumusiikkia
Kuoroteoksia
- Nälkämaan laulu
- Työväen marssi
- Laula, laula veitoseni 1922 (lahjoitus Viipurin Lauluveikoille)
- Nyt on kaikki kallistunna 1922 (lahjoitus Viipurin Lauluveikoille)
Yksinlauluja ja duettoja
- Annina (san. Daniel Fallström)
- Elämälle, Op. 93/4 (san. Ernst V. Knape, suom. J. V. Snellman)
- Itkevä huilu, Op. 52/4 (san. Larin-Kyösti)
- Kullan murunen, Op. 20/1 (san. J. H. Erkko)
- Laatokka, Op. 38/1 (san. Mikko Uotinen)
- Lastentaru takkavalkealla, Op. 82/3 (suom. I. Koskimies)
- Ma elän!, Op. 71 /1 (san. Larin-Kyösti)
- Merellä, Op. 47/4 (san. J. H. Erkko)
- Miks' laulan, Op. 20/2 (san. J. H. Erkko)
- Miss' soutaen tuulessa (alkup. Där björkarna susa) (san. Viktor Sund, suom. Jussi Snellman)
- Muistellessa, Op. 11/2 (san. J. H. Erkko)
- Oi, kiitos sa luojani armollinen (san. Eino Leino)
- Oi, muistatko vielä sen virren, Op. 52/3 (san. Eino Leino)
- Onnelliset (san. Aleksis Kivi)
- Pai, pai paitaressu, Op. 2/1 (san. Mustakallio)
- Soi vienosti murheeni soitto, Op. 36/3 (san. Heikki Ansa)
- Tuulan tei (Tukkijoella-näytelmästä)
Katso myös
Kirjallisuutta
- Heikinheimo, Seppo: Oskar Merikanto ja hänen aikansa. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13778-6.
- Ketomäki, Hannele: Oskar Merikannon kansalliset aatteet: Merikannon musiikkijuhlatoiminta sekä ooppera Pohjan neiti ja kuorolaulut venäläistämiskauden laulu- ja soittojuhlien ohjelmissa. Studia musica, 48. Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2012. ISSN 0788-3757. ISBN 978-952-5959-27-7.
- Poroila, Heikki: Oskar Merikannon sävellykset. Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 1994. ISBN 951-8903-37-9.
- Suomalainen, Yrjö: Oskar Merikanto: Suomen kotien säveltäjä.. Helsinki: Otava, 1950.
- Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Oskar Merikanto. Yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluettelo. Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012. ISBN 952-5363-18-X. Teoksen verkkoversio.
Lähteet
- ↑ a b Merikanto Oskar Sininen laulu. Yle. Viitattu 29.3.2015.
- ↑ YLE Teema | Sininen laulu | Taiteilijat | Musiikki | Merikanto Oskar vintti.yle.fi. Viitattu 2.11.2017.
- ↑ Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 233. SKS, Helsinki 2009.
Aiheesta muualla
- Lappalainen, Seija: Merikanto, Oskar (1868–1924). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001 (päivitetty 13.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.