J. H. Erkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Erkkola” ohjaa tänne. Erkkola on myös tunnettu invalidimopo.
J. H. Erkko
J. H. Erkko vanhemmalla iällään
J. H. Erkko vanhemmalla iällään
Syntynyt 16. tammikuuta 1849
Orimattila
Kuollut 16. marraskuuta 1906
Helsinki
Ammatit runoilija, aforistikko, näytelmäkirjailija, kulttuurivaikuttaja
Kansallisuus suomalainen
Ensiteokset Runoelmia (1870)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (16. tammikuuta 1849 Orimattila16. marraskuuta 1906 Helsinki) oli suomalainen runoilija, aforistikko, näytelmäkirjailija ja kulttuurivaikuttaja.

Henkilötietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkon taitelijakoti Erkkola Tuusulassa

Erkon vanhemmat olivat maanviljelijä Juhani Eerikinpoika Eerakkala ja Maria Kyöstilä. Päivälehden päätoimittaja Eero Erkko oli hänen nuorempi veljensä. Erkko valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1872 ja toimi sitten opettajana Johanneksen Rokkalan lasitehtaan koulussa 1872-1873 ja Viipurissa Adam Wilken perustamassa koulussa 1874-1885, joskin hän oli koulun kirjoilla vuoteen 1892 asti. Opettajan virasta erottuaan Erkko sai valtioneläkkeen ja 1906 kirjailijaneläkkeen, jota hän ei kuitenkaan kerinnyt nauttia. Viipurilaisen Ilmarinen -lehden toimittaja Erkko oli 1874-1876 ja Ilmiö -nimisen aikakauslehden julkaisija ja toimittaja 1880-1881. Käkisalmen kunnallisneuvosmiehenä Erkko toimi 1893-1894 ja viinanpolttimoiden ja alkoholin vähittäismyynnin tarkastajana Tampereella 1896-1898. Erkko teki useita matkoja Eurooppaan vuosien 1877 ja 1902 välillä, mutta kävi myös Egyptissä ja Palestiinassa 1900.[1]

Erkon kuolema herätti huomiota ja hautajaisissa hänen arkkuaan kantoivat Eero Erkko, Juhani Aho, Pekka Halonen, Eino Leino, Oskari Merikanto, E. N. Setälä, K. A. Castrén ja Juho Lallukka. Erkko oli suomalaisuusaatteen kannattaja ja vaikutti tarmokkaasti kansanvalistuksen piirissä tukien nuorisoseurojen, raittiusseurojen ja työväenyhdistysten perustamista ja toimintaa. Hän rakennutti 1902 itselleen Erkkola-nimisen taiteilijakodin Tuusulaan. Talon suunnitteli Pekka Halonen ja se rakennettiin Erkon toivomuksesta lähelle Syvälahden torppaa, jossa Aleksis Kivi oli viettänyt 1872 viimeiset elinkuukautensa veljensä Albert Stenvallin hoidossa.

Julkaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Erkon runoista ovat tunnettuja lauluja muun muassa Jouluaatto (alkaa sanoin: No onkos tullut kesä) ja Kansalaislaulu (alkaa: Olet maamme armahin Suomenmaa). Erkko oli suomalaisen aforismin uranuurtaja, hän julkaisi tiettävästi ensimmäiset suomenkieliset aforismit vuonna 1899 teoksessaan Runoelmia ja ajatelmia[2].

  • Omakustanne: Runoelmia (1870)
  • Runoelmia II (1872)
  • Runoelmia III (1876)
  • Paimenet (1878)
  • Valikoima runoelmia (1881)
  • Uusia runoelmia (1885)
  • Havaittuani (1885, vihko runoja ja virsiä)
  • Kuplia (1890)
  • Ajan varrelta (1896)
  • Runoelmia ja ajatelmia (1899)
  • Nuorten runoja (1903)
  • Ilmojen lauluja (1904)
  • Hulluuksia (1904)

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kokkimajori (1873)
  • Sotaiset veljekset (1873)
  • Tietäjä, Runonäytelmä (1887)
  • Aino (1893)
  • Kullervo (1895)
  • Pohjolan häät (1902)

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kotoisia tarinoita I−II (1881 ja 1883, novelleja)
  • Uskovainen (1890, novelli)
  • Pimeän tullen (1900, runoja ja suorasanaista)
  • Suomalainen huoneentaulu vanhoille ja nuorille sydämeen luettavaksi (1900)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: J. H. Erkko, s. 89. Porvoo: WSOY, 1954.
  2. Markku Envall: Aforismin vuosisata, s. 7 (WSOY 1897)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Panu Rajala, Runoilijan sydän : J. H. Erkon täyttymätön elämä, Otava, 2006 ISBN 951-1-20293-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. H. Erkon tuotantoa verkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]