Ero sivun ”Hjalmar Kahelin” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Risukarhi siirsi sivun Henrik Kahelin uudelle nimelle Hjalmar Kahelin: Kansallisbiografian käyttämä nimi |
KB lähteeksikin, vaihdetaan epäolennainen luokka olennaisempaan |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Henrik Hjalmar Kahelin''' (vuodesta 1937 '''Kahanpää''';<ref name="KKO54">[http://runeberg.org/kuka/1954/0304.html Kuka kukin on 1954] (Runeberg.org)</ref> [[22. marraskuuta]] [[1868]] [[Jyväskylä]] – [[9. joulukuuta]] [[1958]] [[Helsinki]])<ref name="YM">[http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=22406 Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899]</ref> oli suomalainen juristi. Hän oli [[Korkein hallinto-oikeus|Korkeimman hallinto-oikeuden]] hallintoneuvos 1918–1939 ja [[virkaylioikeus|virkaylioikeuden]] puheenjohtaja 1926–1939. Kahelin oli [[Suomen oikeusministeri|oikeusministerinä]] 1919–1920.<ref>Facta2001, WSOY 1981, 7. osa, palsta 410</ref> |
'''Henrik Hjalmar Kahelin''' (vuodesta 1937 '''Kahanpää''';<ref name="KKO54">[http://runeberg.org/kuka/1954/0304.html Kuka kukin on 1954] (Runeberg.org)</ref> [[22. marraskuuta]] [[1868]] [[Jyväskylä]] – [[9. joulukuuta]] [[1958]] [[Helsinki]])<ref name="YM">[http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=22406 Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899]</ref> oli suomalainen juristi. Hän oli [[Korkein hallinto-oikeus|Korkeimman hallinto-oikeuden]] hallintoneuvos 1918–1939 ja [[virkaylioikeus|virkaylioikeuden]] puheenjohtaja 1926–1939. Kahelin oli [[Suomen oikeusministeri|oikeusministerinä]] 1919–1920.<ref>Facta2001, WSOY 1981, 7. osa, palsta 410</ref> |
||
Kahelinin vanhemmat olivat [[Jyväskylän lyseo]]n rehtori [[Karl Henrik Kahelin]] ja Agnes Charlotta Aejmelaeus. Kahelinin puoliso oli vuodesta 1898 opettaja Anna Maria Karolina Wallin,<ref name="YM" /> jonka isä oli seminaarinlehtori [[Olai Wallin]]. Heillä oli neljä lasta, joista yksi oli suomentaja [[Aune Brotherus]].<ref name="KB" /> |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Kahelin kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1887. Yleisen oikeustutkinnon hän suoritti 1892 ja valmistui [[varatuomari]]ksi 1895.<ref name="YM" /> Hän työskenteli tämän jälkeen [[asianajaja]]na ja oli asianajotoimisto Kahelin & Walldénin osakkaana vuosina 1897–1900. Hän toimi kanslistina [[Postihallitus|postihallituksessa]] vuosina 1900–1901, [[Porvoon hiippakunta|Porvoon hiippakunnan]] [[tuomiokapituli]]n sihteerinä vuosina 1901–1909 sekä [[Suomen senaatti|senaatin]] kirkollis- ja opetustoimituskunnan esittelijänä ja sihteerinä vuosina 1909–1918. Suomen itsenäistyttyä Kahelin toimi [[Korkein hallinto-oikeus|Korkeimman hallinto-oikeuden]] jäsenenä ja hallintoneuvoksena 1918–1938 sekä virkaylioikeuden puheenjohtajana 1926–1939.<ref name="kuka">[[Iisakki Laati]] ym. (toim.): ''Kuka kukin oli 1900–1961'', s. 223. Helsinki: Otava, 1961.</ref><ref name="KKO54" /><ref name="YM" /> Hän oli myös kustannusyhtiö [[WSOY|WSOY:n]] apulaisjohtaja vuosina 1902–1935 ja [[Suomi-yhtiö]]n johtokunnan sihteeri 1913–1917. Hän oli WSOY:n perustajan [[Werner Söderström]]in serkku.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=869|nimi=Kahelin, Hjalmar (1868 - 1958)|ajankohta=28.2.2001|tekijä=Mikko Uola ja Timo Kautto}}</ref> |
||
Kahelinin puolison oli vuodesta 1898 opettaja Anna Maria Karolina Wallin.<ref name="YM" /> Heidän poikansa oli lääkäri Veikko Iimari Kahanpää (s. 1905).<ref name="SL62">{{Kirjaviite | Tekijä=Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.) | Nimeke= Suomen lääkärit 1962 | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija= Suomen Lääkäriliitto | Vuosi=1963| Sivut = 2223-224}}</ref> |
|||
Kahelin oli oikeusministerinä [[Vennolan I hallitus|Vennolan I hallituksessa]] elokuusta 1919 tammikuuhun 1920 [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] edustajana.<ref>{{Ministerikortisto|nro=251}}</ref> Hän kuului puolueensa oikeistosiipeen ja kannatti useimmista muista ministereistä poiketen aktivistien toteutumatonta suunnitelmaa hyökkäyksestä [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]]. Hän erosi hallituksesta jo muutaman kuukauden kuluttua, koska ei hyväksynyt eduskunnan joulukuussa 1919 hyväksymää lakia [[Suomen sisällissodan vankileirit|punavankien]] entistä laajemmasta yleisestä armahduksesta.<ref name="KB" /> Kahelin oli myös [[Eduskunta|eduskunnan]] [[Sivistysvaliokunta|sivistysvaliokunnan]] sihteerinä vuonna 1908 ja [[Perustuslakivaliokunta|perustuslakivaliokunnan]] sihteerinä vuoden 1917 toisilla valtiopäivillä sekä [[Suomen evankelisluterilainen kirkko|Suomen evankelisluterilaisen kirkon]] [[kirkolliskokous|kirkolliskokouksen]] edustajana vuosina 1928, 1933 ja 1938.<ref name="KKO54" /> |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
==Aiheesta muualla== |
|||
*{{Kansallisbiografia|id=869|nimi=Kahelin, Hjalmar (1868 - 1958)|ajankohta=28.2.2001|tekijä=Mikko Uola ja Timo Kautto}} |
|||
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo= |
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo= |
||
| Rivi 20: | Rivi 19: | ||
[[Luokka:Suomen oikeusministerit]] |
[[Luokka:Suomen oikeusministerit]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset juristit]] |
[[Luokka:Suomalaiset juristit]] |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Suomalaiset virkamiehet]] |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Suomalaiset tuomarit]] |
||
[[Luokka:Kansallisen Edistyspuolueen poliitikot]] |
[[Luokka:Kansallisen Edistyspuolueen poliitikot]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1868 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1868 syntyneet]] |
||
Versio 5. joulukuuta 2018 kello 12.41
Henrik Hjalmar Kahelin (vuodesta 1937 Kahanpää;[1] 22. marraskuuta 1868 Jyväskylä – 9. joulukuuta 1958 Helsinki)[2] oli suomalainen juristi. Hän oli Korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos 1918–1939 ja virkaylioikeuden puheenjohtaja 1926–1939. Kahelin oli oikeusministerinä 1919–1920.[3]
Kahelinin vanhemmat olivat Jyväskylän lyseon rehtori Karl Henrik Kahelin ja Agnes Charlotta Aejmelaeus. Kahelinin puoliso oli vuodesta 1898 opettaja Anna Maria Karolina Wallin,[2] jonka isä oli seminaarinlehtori Olai Wallin. Heillä oli neljä lasta, joista yksi oli suomentaja Aune Brotherus.[4]
Kahelin kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1887. Yleisen oikeustutkinnon hän suoritti 1892 ja valmistui varatuomariksi 1895.[2] Hän työskenteli tämän jälkeen asianajajana ja oli asianajotoimisto Kahelin & Walldénin osakkaana vuosina 1897–1900. Hän toimi kanslistina postihallituksessa vuosina 1900–1901, Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin sihteerinä vuosina 1901–1909 sekä senaatin kirkollis- ja opetustoimituskunnan esittelijänä ja sihteerinä vuosina 1909–1918. Suomen itsenäistyttyä Kahelin toimi Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenenä ja hallintoneuvoksena 1918–1938 sekä virkaylioikeuden puheenjohtajana 1926–1939.[5][1][2] Hän oli myös kustannusyhtiö WSOY:n apulaisjohtaja vuosina 1902–1935 ja Suomi-yhtiön johtokunnan sihteeri 1913–1917. Hän oli WSOY:n perustajan Werner Söderströmin serkku.[4]
Kahelin oli oikeusministerinä Vennolan I hallituksessa elokuusta 1919 tammikuuhun 1920 Kansallisen Edistyspuolueen edustajana.[6] Hän kuului puolueensa oikeistosiipeen ja kannatti useimmista muista ministereistä poiketen aktivistien toteutumatonta suunnitelmaa hyökkäyksestä Pietariin. Hän erosi hallituksesta jo muutaman kuukauden kuluttua, koska ei hyväksynyt eduskunnan joulukuussa 1919 hyväksymää lakia punavankien entistä laajemmasta yleisestä armahduksesta.[4] Kahelin oli myös eduskunnan sivistysvaliokunnan sihteerinä vuonna 1908 ja perustuslakivaliokunnan sihteerinä vuoden 1917 toisilla valtiopäivillä sekä Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen edustajana vuosina 1928, 1933 ja 1938.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Kuka kukin on 1954 (Runeberg.org)
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899
- ↑ Facta2001, WSOY 1981, 7. osa, palsta 410
- ↑ a b c Mikko Uola ja Timo Kautto: Kahelin, Hjalmar (1868 - 1958) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Iisakki Laati ym. (toim.): Kuka kukin oli 1900–1961, s. 223. Helsinki: Otava, 1961.
- ↑ Hjalmar Kahelin Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
| Edeltäjä: Karl Söderholm |
Suomen oikeusministeri 1919−1920 |
Seuraaja: Karl Söderholm |