Ero sivun ”The Blues Brothers (elokuva)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→The Blues Brothers -yhtye: korjattu nimiä |
kh-luettu juonipaljastuksen loppuun |
||
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
| kieli = [[Englannin kieli|englanti]] |
| kieli = [[Englannin kieli|englanti]] |
||
| ikäraja = K-11 |
| ikäraja = K-11 |
||
| budjetti = 30 miljoonaa |
| budjetti = 30 miljoonaa dollaria |
||
| tuotto = 115 229 890 $ |
| tuotto = 115 229 890 $ |
||
| edeltäjä = |
| edeltäjä = |
||
| Rivi 27: | Rivi 27: | ||
}} |
}} |
||
'''The Blues Brothers''' on [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] vuonna [[Elokuvavuosi 1980|1980]] ensi-iltansa saanut [[John Landis]]in ohjaama |
'''The Blues Brothers''' on [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] vuonna [[Elokuvavuosi 1980|1980]] ensi-iltansa saanut [[John Landis]]in ohjaama [[musiikkikomedia]]elokuva, jossa pääosia näyttelevät [[John Belushi]] ja [[Dan Aykroyd]]. Pääosahahmot kehittyivät [[Saturday Night Live]] -televisio-ohjelman sketseistä. Elokuvan musiikkia esittävät maineikkaat rhytm and blues- ja soultähdet [[James Brown]], [[Cab Calloway]], [[Aretha Franklin]], [[Ray Charles]] ja [[John Lee Hooker]]. Yhtenä ''The Blues Brothersin'' roolihahmona voidaan pitää myös elokuvan autoa ''The Blues Mobilea''. |
||
Kulttimaineen saanut elokuva kertoo parodisen tarinan kahden veljeksen yrityksestä pelastaa orpokoti sitä verorästien vuoksi uhkaavalta vararikolta. Jake ja Elwood Blues saavat tämän tehtävän itseltään Jumalalta. Pelastusyritys saa veljekset kokoamaan entisen The Blues Brothers -yhtyeen uudelleen rahojen keräämiseksi. |
|||
Elokuva on kuvattu [[Chicago]]ssa |
Elokuva on kuvattu [[Chicago]]ssa. |
||
Elokuvan vuonna [[1998]] ilmestynyt jatko-osa ''[[Blues Brothers 2000]]'' ei saanut vastaavaa suosiota kuin alkuperäinen. ''Blues Brothers 2000'' oli tekijöidensä kunnianosoitus edesmenneiden [[John Belushi]]n, [[John Candy]]n ja [[Cab Calloway]]n muistolle. |
Elokuvan vuonna [[1998]] ilmestynyt jatko-osa ''[[Blues Brothers 2000]]'' ei saanut vastaavaa suosiota kuin alkuperäinen. ''Blues Brothers 2000'' oli tekijöidensä kunnianosoitus edesmenneiden [[John Belushi]]n, [[John Candy]]n ja [[Cab Calloway]]n muistolle. |
||
== Juoni == |
== Juoni == |
||
{{Korjattava/kieli|Epäsanakirjamainen}} |
{{Korjattava/kieli|Epäsanakirjamainen}} |
||
{{Juonipaljastus}} |
|||
Blueslaulaja "Joliet" Jake Blues (John Belushi) vapautuu ehdonalaiseen Jolietin vankilasta ja saa vankilavirkailijalta ([[Frank Oz]]) siviilivarusteensa. |
Blueslaulaja "Joliet" Jake Blues (John Belushi) vapautuu ehdonalaiseen Jolietin vankilasta ja saa vankilavirkailijalta ([[Frank Oz]]) siviilivarusteensa. |
||
Jake ärsyyntyy hänen veljensä |
Jake ärsyyntyy hänen veljensä Elwoodin (Dan Aykroyd) tullessa hakemaan häntä vankilasta vuoden 1974 Dodge Monacolla, joka on Mount Prospectin kaupungin entinen poliisiauto. Selitykseksi Elwood kertoo vaihtaneensa edellisen Cadillacin mikrofoniin, ja osoittaakseen auton soveltuvan uudeksi Bluesmobiiliksi hän hyppää sillä avautuvan nostosillan yli. |
||
Jälleennäkeminen orpokodin johtajan Sisar Mary Stigmatan eli "Pingviinin" ([[Kathleen Freeman]]) kanssa johtaa seikkailuun. Veljesten tavoite on kerätä |
Jälleennäkeminen orpokodin johtajan Sisar Mary Stigmatan eli "Pingviinin" ([[Kathleen Freeman]]) kanssa johtaa seikkailuun. Veljesten tavoite on kerätä verorästien maksamiseksi yhdessätoista päivässä 5 000 dollaria. Orpokodin talonmies Curtis (jazzlaulaja [[Cab Calloway]]) neuvoo menemään tiettyyn kirkkoon kuuntelemaan sen pappia. He noudattavat neuvoa, vaikka Jake mutisee vastaan. |
||
Jumalanpalveluksessa |
Jumalanpalveluksessa soulpappi ([[James Brown]]) kysyy Jakelta, näkeekö hän valon, ja hän saa ilmestyksen: Jumala käskee koota vanhan The Blues Brothers -yhtyeen ja kerätä rahat sen avulla. Kirkkokuorossa esiintyy myös [[Chaka Khan]]. |
||
Mutta jo aivan alussa Elwood on vähällä pilata kaiken: punaista päin ajamalla pojat saavat virkaintoisen poliisiparin peräänsä. Syntyy takaa-ajo, joka päättyy suuren kauppakeskuksen alueelle ja lopulta siihen että ensin ajetaan |
Mutta jo aivan alussa Elwood on vähällä pilata kaiken: punaista päin ajamalla pojat saavat virkaintoisen poliisiparin peräänsä. Syntyy takaa-ajo, joka päättyy suuren kauppakeskuksen alueelle ja lopulta siihen, että ensin ajetaan muutama hieno liike säpäleiksi ja lopulta kaksi poliisiautoa ajaa - liian nokkelan pussitusyrityksen seurauksena - kolarin. Toisessa poliisiautossa on ajajana elokuvan ohjaaja [[John Landis]]. Veljekset poistuvat kaikessa rauhassa autollaan katolleen menneissä poliisiautoissa istujien puidessa nyrkkiä perään. |
||
Pojat majoittuvat Elwoodin kotiin |
Pojat majoittuvat Elwoodin kotiin, joka on rähjäisessä asuntohotellissa Chicagon metroradan vieressä. Salaperäinen nainen ([[Carrie Fisher]]) ammuskelee heidän peräänsä järeillä aseilla. Juuri kun poliisit ovat aamuyhdeksältä aikeissa tulla huoneen ovesta sisään, nainen räjäyttää talon; miehet kiipeävät pölyisinä mutta naarmuitta tiilikasan alta ja lähtevät toteuttamaan tehtäväänsä. Kolhuiset ja nolatut poliisit kömpivät raunioista ja luovuttavat - toistaiseksi. |
||
Elwood sanoutuu irti työstään aerosolipurkittamosta ja veljekset alkavat |
Elwood sanoutuu irti työstään aerosolipurkittamosta, ja veljekset alkavat koota yhtyettä. |
||
Viiden tärkeimmän jäsenen löytäminen on helppoa: he ovat |
Viiden tärkeimmän jäsenen löytäminen on helppoa: he ovat muodostaneet ravintolayhtyeen ja luopuvat mieluusti moisesta vanhojen aikojen vuoksi - ja koska he ovat sen velkaa: Jake joutui vankilaan ryöstettyään huoltoaseman, jotta voisi maksaa poikien laskut. |
||
Matkalla tapaamaan kahta |
Matkalla tapaamaan kahta yhtyeen tärkeää jäsentä pojat hajottavat Illinoisin natsien mielenosoituksen, jolloin natsit loikkaavat lippuineen päivineen sillalta jokeen, mikä herättää sivustakatsojissa ääretöntä riemastusta. Natsijohtaja ([[Henry Gibson]]) saa raivokohtauksen ja uhkaa tappaa veljekset. |
||
Suvantona nähdään katuyhtye, jonka kitaristi |
Suvantona nähdään katuyhtye, jonka kitaristi-solistina on [[John Lee Hooker]]. |
||
Tämäkään tapaaminen ei aivan heti suju: kitaristi Matt Murphyn vaimo, ''Soul Food'' -kahvilan omistaja ([[Aretha Franklin]]), ei pidä ajatuksesta ja tuo ajatuksensa ilmi laulutulkinnalla |
Tämäkään tapaaminen ei aivan heti suju: kitaristi Matt Murphyn vaimo, ''Soul Food'' -kahvilan omistaja ([[Aretha Franklin]]), ei pidä ajatuksesta ja tuo ajatuksensa ilmi laulutulkinnalla "[[Think (kappale)|Think!]]", mutta Matt heittää esiliinan päältään, ottaa kitaransa ja lähtee poikien mukaan - ja vaimo tiuskaisee perään haikailevalle tiskaaja-saksofonisti Blue Loulle ([[Lou Marini]]), että menköön hänkin. |
||
Hovimestariksi ryhtynyt trumpetisti Mr. Fabulous ([[Alan Rubin]]) antaa periksi kovan kiusaamisen jälkeen. |
Hovimestariksi ryhtynyt trumpetisti Mr. Fabulous ([[Alan Rubin]]) antaa periksi kovan kiusaamisen jälkeen. |
||
Soittimetkaan eivät ole ongelma |
Soittimetkaan eivät ole ongelma, sillä Ray´s Music Exchange -liike ([[Ray Charles]]) myy soittimet luotolla, kun kaupassa ensin soitetaan vakuuttava, puoli kaupunginosaa tanssimaan saava yhteisnumero "Shake your tail feather". |
||
Kun yhtye on jälleen koossa ensimmäinen esitys menee vikaan |
Kun yhtye on jälleen koossa ensimmäinen esitys menee vikaan "Rawhide", "Gimme Some Lovin", "Stand By Your Man": kantribunkkerin omistaja Bob ([[Jeff Morris]]) ei aiokaan maksaa palkkiota vaan vänkää että poikien on maksettava hänelle; hän tarjoaa heille ensin avokätisesti olutta, mutta ilmoittaakin sitten, että olut maksaa enemmän kuin soittopalkkio. Kaiken huipuksi paikalle saapunut kateellinen teksasilaisista punaniskoista koottu kantribändi '''The Good Ol' Boys''' (DVD-tekstityksessä '''Kunnon Hempat''', tarkempi käännös '''Hyvät jätkät''') ryhtyy vainoamaan veljeksiä. Erityisen kiukkuinen on kantriyhtyeen soololaulaja ja kuski Tucker McElroy ([[Charles Napier (näyttelijä)|Charles Napier]]). Takaa-ajo Bobin autolla tosin päättyy kolariin veljeksiä kauppakeskuksessa vainonneen poliisiauton ja vesipostin kanssa. |
||
| ⚫ | Kaiken päälle salaperäinen nainen eli Jaken entinen morsian, jonka tämä aikoinaan hylkäsi alttarille, alkaa vainota heitä toinen toistaan järeämmillä aseilla. Lopulta Jake ja Elwood löytävät vanhan managerinsa ja saavat tämän hankkimaan heille kyllin tilavan ja siis tuottoisan esiintymispaikan; pojat mainostavat itse - tehokkaasti. |
||
Erityisen kiukkuinen on kantriyhtyeen soololaulaja ja kuski Tucker McElroy ([[Charles Napier (näyttelijä)|Charles Napier]]). Takaa-ajo Bobin autolla tosin päättyy kolariin veljeksiä kauppakeskuksessa vainonneen poliisiauton ja vesipostin kanssa. |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Tällä välin Elwood keksii punaniskojen auton ja suihkuttaa erikoiskovaa liimaa sen kaasupolkimen ympäri. Toinenkin spraypurkki löytyy hänen salkustaan: siinä on hiukan keskeneräistä kaasuseosta ja auton pyöränventtiiliin sopiva sumutinosa. Elwood työntää seosta sopivan keskeiselle paikalle pysäköidyn poliisiauton oikeaan eturenkaaseen, ja rengas räjähtää kun auto lähtee liikkeelle. seuraa uutta pellinräminää. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Jake ja Elwood pääsevät lavalle. aluN pahaenteisen hiljainen tunnelma repeääkin miltei heti mahtimenestykseksi "Everybody Needs Someone To Love", "Sweet Home Chicago" - vaikka yleisön joukossa ovat niin pesäpallomailoin aseistetut punaniskat kuin kymmenittäin poliiseja. Johtava poliisi ([[John Candy]]) joka on salaa poikien fani, pysyy mukana tunnelmassa mutta punaniskat muuttuvat hetki hetkeltä kateudesta vihaisemmiksi. |
||
| ⚫ | Tällä välin Elwood keksii punaniskojen auton ja suihkuttaa erikoiskovaa liimaa sen |
||
| ⚫ | Mahtiesityksensä ansiosta Jake ja Elwood saavat levytyssopimuksen ennakkomaksuksi 10 000 dollaria. Levypomokaan ei pidä poliisien paikallaolosta ja auttaa pojat takatietä ulos. Entinen kostonhimoinen morsian tosin ammuskelee mutta Jake lirkuttelee häneltä jalat alta. Kohtaus on ainoa, jossa Jake ottaa aurinkolasit päästä. Siitä alkaa huima pakomatka Illinoisin poliisivoimien, natsien ja The Good Ol' Boys -yhtyeen saartorenkaasta kohti Illinosin verotoimistoa Chicagossa. |
||
| ⚫ | Jake ja Elwood pääsevät lavalle |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Mahtiesityksensä |
||
| ⚫ | |||
Siitä alkaa huima pakomatka Illinoisin poliisivoimien, natsien ja The Good Ol' Boys -yhtyeen saartorenkaasta kohti Illinosin verotoimistoa Chicagossa. |
|||
| ⚫ | Matka päätyy verotoimistoon kymmenien aseistettujen miesten saartamana kädessä kuitti orpokodin verorästeistä. Maksun kuittaavaa verovirkailijaa näyttelee elokuvaohjaaja [[Steven Spielberg]]. Heti kun kuitti on leimattu, Jake ja Elwood pidätetään. Vankilassa Jake, Elwood ja muut soittajat esittävät kappaleen "[[Jailhouse Rock]]" muille vangeille. Lopputekstien aikana näkyy kun Curtis, Cleophus, rouva Murphy ja kuvausryhmä esittävät kappaletta. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Matka päätyy verotoimistoon kymmenien aseistettujen miesten saartamana kädessä kuitti orpokodin verorästeistä. Maksun |
||
{{juonipaljastus loppu}} |
|||
== The Blues Brothers -yhtye == |
== The Blues Brothers -yhtye == |
||
| Rivi 103: | Rivi 96: | ||
|[[Alan Rubin]]| Alan "Mr. Fabulous" Rubin, [[trumpetti]] ja taustalaulu |
|[[Alan Rubin]]| Alan "Mr. Fabulous" Rubin, [[trumpetti]] ja taustalaulu |
||
}} |
}} |
||
Kaikki |
Kaikki ovat lähes legendaarisiksi muodostuneita studiomuusikoita, joiden soittoa on kuultu jo 60-luvulta alkaen satojen eri artistien taustalla. Cropper ja Dunn kuuluivat aikoinaan legendaariseen [[Booker T. & the M.G.'s]] -yhtyeeseen, jonka tunnetuin hitti lienee instrumentaali [[Green Onions]] |
||
== Bluesmobiili == |
== Bluesmobiili == |
||
| Rivi 122: | Rivi 115: | ||
==Aiheesta muualla== |
==Aiheesta muualla== |
||
| ⚫ | |||
* [http://www.bluesbrothers.com/ Kotisivut] |
* [http://www.bluesbrothers.com/ Kotisivut] |
||
* {{IMDb|id=0080455|nimi=The Blues Brothers}} |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
[[Luokka:Komediaelokuvat]] |
[[Luokka:Komediaelokuvat]] |
||
[[Luokka:Road moviet]] |
[[Luokka:Road moviet]] |
||
Versio 16. kesäkuuta 2018 kello 15.07
| The Blues Brothers | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | John Landis |
| Käsikirjoittaja |
Dan Aykroyd John Landis |
| Tuottaja |
Bernie Brillstein George Folsey Jr. David Sosna Robert K. Weiss |
| Säveltäjä | Ira Newborn |
| Kuvaaja | Stephen M. Katz |
| Leikkaaja |
George Folsey Jr. David Ramirez |
| Pääosat |
John Belushi Dan Aykroyd |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta |
 20. kesäkuuta 1980 19. joulukuuta 1980 |
| Kesto | 133 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 30 miljoonaa dollaria |
| Tuotto | 115 229 890 $ |
| Seuraaja | Blues Brothers 2000 |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
The Blues Brothers on yhdysvaltalainen vuonna 1980 ensi-iltansa saanut John Landisin ohjaama musiikkikomediaelokuva, jossa pääosia näyttelevät John Belushi ja Dan Aykroyd. Pääosahahmot kehittyivät Saturday Night Live -televisio-ohjelman sketseistä. Elokuvan musiikkia esittävät maineikkaat rhytm and blues- ja soultähdet James Brown, Cab Calloway, Aretha Franklin, Ray Charles ja John Lee Hooker. Yhtenä The Blues Brothersin roolihahmona voidaan pitää myös elokuvan autoa The Blues Mobilea.
Kulttimaineen saanut elokuva kertoo parodisen tarinan kahden veljeksen yrityksestä pelastaa orpokoti sitä verorästien vuoksi uhkaavalta vararikolta. Jake ja Elwood Blues saavat tämän tehtävän itseltään Jumalalta. Pelastusyritys saa veljekset kokoamaan entisen The Blues Brothers -yhtyeen uudelleen rahojen keräämiseksi.
Elokuva on kuvattu Chicagossa.
Elokuvan vuonna 1998 ilmestynyt jatko-osa Blues Brothers 2000 ei saanut vastaavaa suosiota kuin alkuperäinen. Blues Brothers 2000 oli tekijöidensä kunnianosoitus edesmenneiden John Belushin, John Candyn ja Cab Callowayn muistolle.
Juoni
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Epäsanakirjamainen |
Blueslaulaja "Joliet" Jake Blues (John Belushi) vapautuu ehdonalaiseen Jolietin vankilasta ja saa vankilavirkailijalta (Frank Oz) siviilivarusteensa.
Jake ärsyyntyy hänen veljensä Elwoodin (Dan Aykroyd) tullessa hakemaan häntä vankilasta vuoden 1974 Dodge Monacolla, joka on Mount Prospectin kaupungin entinen poliisiauto. Selitykseksi Elwood kertoo vaihtaneensa edellisen Cadillacin mikrofoniin, ja osoittaakseen auton soveltuvan uudeksi Bluesmobiiliksi hän hyppää sillä avautuvan nostosillan yli.
Jälleennäkeminen orpokodin johtajan Sisar Mary Stigmatan eli "Pingviinin" (Kathleen Freeman) kanssa johtaa seikkailuun. Veljesten tavoite on kerätä verorästien maksamiseksi yhdessätoista päivässä 5 000 dollaria. Orpokodin talonmies Curtis (jazzlaulaja Cab Calloway) neuvoo menemään tiettyyn kirkkoon kuuntelemaan sen pappia. He noudattavat neuvoa, vaikka Jake mutisee vastaan.
Jumalanpalveluksessa soulpappi (James Brown) kysyy Jakelta, näkeekö hän valon, ja hän saa ilmestyksen: Jumala käskee koota vanhan The Blues Brothers -yhtyeen ja kerätä rahat sen avulla. Kirkkokuorossa esiintyy myös Chaka Khan.
Mutta jo aivan alussa Elwood on vähällä pilata kaiken: punaista päin ajamalla pojat saavat virkaintoisen poliisiparin peräänsä. Syntyy takaa-ajo, joka päättyy suuren kauppakeskuksen alueelle ja lopulta siihen, että ensin ajetaan muutama hieno liike säpäleiksi ja lopulta kaksi poliisiautoa ajaa - liian nokkelan pussitusyrityksen seurauksena - kolarin. Toisessa poliisiautossa on ajajana elokuvan ohjaaja John Landis. Veljekset poistuvat kaikessa rauhassa autollaan katolleen menneissä poliisiautoissa istujien puidessa nyrkkiä perään.
Pojat majoittuvat Elwoodin kotiin, joka on rähjäisessä asuntohotellissa Chicagon metroradan vieressä. Salaperäinen nainen (Carrie Fisher) ammuskelee heidän peräänsä järeillä aseilla. Juuri kun poliisit ovat aamuyhdeksältä aikeissa tulla huoneen ovesta sisään, nainen räjäyttää talon; miehet kiipeävät pölyisinä mutta naarmuitta tiilikasan alta ja lähtevät toteuttamaan tehtäväänsä. Kolhuiset ja nolatut poliisit kömpivät raunioista ja luovuttavat - toistaiseksi.
Elwood sanoutuu irti työstään aerosolipurkittamosta, ja veljekset alkavat koota yhtyettä.
Viiden tärkeimmän jäsenen löytäminen on helppoa: he ovat muodostaneet ravintolayhtyeen ja luopuvat mieluusti moisesta vanhojen aikojen vuoksi - ja koska he ovat sen velkaa: Jake joutui vankilaan ryöstettyään huoltoaseman, jotta voisi maksaa poikien laskut.
Matkalla tapaamaan kahta yhtyeen tärkeää jäsentä pojat hajottavat Illinoisin natsien mielenosoituksen, jolloin natsit loikkaavat lippuineen päivineen sillalta jokeen, mikä herättää sivustakatsojissa ääretöntä riemastusta. Natsijohtaja (Henry Gibson) saa raivokohtauksen ja uhkaa tappaa veljekset.
Suvantona nähdään katuyhtye, jonka kitaristi-solistina on John Lee Hooker.
Tämäkään tapaaminen ei aivan heti suju: kitaristi Matt Murphyn vaimo, Soul Food -kahvilan omistaja (Aretha Franklin), ei pidä ajatuksesta ja tuo ajatuksensa ilmi laulutulkinnalla "Think!", mutta Matt heittää esiliinan päältään, ottaa kitaransa ja lähtee poikien mukaan - ja vaimo tiuskaisee perään haikailevalle tiskaaja-saksofonisti Blue Loulle (Lou Marini), että menköön hänkin.
Hovimestariksi ryhtynyt trumpetisti Mr. Fabulous (Alan Rubin) antaa periksi kovan kiusaamisen jälkeen.
Soittimetkaan eivät ole ongelma, sillä Ray´s Music Exchange -liike (Ray Charles) myy soittimet luotolla, kun kaupassa ensin soitetaan vakuuttava, puoli kaupunginosaa tanssimaan saava yhteisnumero "Shake your tail feather".
Kun yhtye on jälleen koossa ensimmäinen esitys menee vikaan "Rawhide", "Gimme Some Lovin", "Stand By Your Man": kantribunkkerin omistaja Bob (Jeff Morris) ei aiokaan maksaa palkkiota vaan vänkää että poikien on maksettava hänelle; hän tarjoaa heille ensin avokätisesti olutta, mutta ilmoittaakin sitten, että olut maksaa enemmän kuin soittopalkkio. Kaiken huipuksi paikalle saapunut kateellinen teksasilaisista punaniskoista koottu kantribändi The Good Ol' Boys (DVD-tekstityksessä Kunnon Hempat, tarkempi käännös Hyvät jätkät) ryhtyy vainoamaan veljeksiä. Erityisen kiukkuinen on kantriyhtyeen soololaulaja ja kuski Tucker McElroy (Charles Napier). Takaa-ajo Bobin autolla tosin päättyy kolariin veljeksiä kauppakeskuksessa vainonneen poliisiauton ja vesipostin kanssa.
Kaiken päälle salaperäinen nainen eli Jaken entinen morsian, jonka tämä aikoinaan hylkäsi alttarille, alkaa vainota heitä toinen toistaan järeämmillä aseilla. Lopulta Jake ja Elwood löytävät vanhan managerinsa ja saavat tämän hankkimaan heille kyllin tilavan ja siis tuottoisan esiintymispaikan; pojat mainostavat itse - tehokkaasti.
Poikia saa tosin odottaa lavalle, mutta Curtis pelastaa tilanteen tulkitsemalla avauksena vanhan jazzklassikon "Minnie the Moocher".
Tällä välin Elwood keksii punaniskojen auton ja suihkuttaa erikoiskovaa liimaa sen kaasupolkimen ympäri. Toinenkin spraypurkki löytyy hänen salkustaan: siinä on hiukan keskeneräistä kaasuseosta ja auton pyöränventtiiliin sopiva sumutinosa. Elwood työntää seosta sopivan keskeiselle paikalle pysäköidyn poliisiauton oikeaan eturenkaaseen, ja rengas räjähtää kun auto lähtee liikkeelle. seuraa uutta pellinräminää.
Jake ja Elwood pääsevät lavalle. aluN pahaenteisen hiljainen tunnelma repeääkin miltei heti mahtimenestykseksi "Everybody Needs Someone To Love", "Sweet Home Chicago" - vaikka yleisön joukossa ovat niin pesäpallomailoin aseistetut punaniskat kuin kymmenittäin poliiseja. Johtava poliisi (John Candy) joka on salaa poikien fani, pysyy mukana tunnelmassa mutta punaniskat muuttuvat hetki hetkeltä kateudesta vihaisemmiksi.
Mahtiesityksensä ansiosta Jake ja Elwood saavat levytyssopimuksen ennakkomaksuksi 10 000 dollaria. Levypomokaan ei pidä poliisien paikallaolosta ja auttaa pojat takatietä ulos. Entinen kostonhimoinen morsian tosin ammuskelee mutta Jake lirkuttelee häneltä jalat alta. Kohtaus on ainoa, jossa Jake ottaa aurinkolasit päästä. Siitä alkaa huima pakomatka Illinoisin poliisivoimien, natsien ja The Good Ol' Boys -yhtyeen saartorenkaasta kohti Illinosin verotoimistoa Chicagossa.
Elwoodin liima saa Tuckerin saappaan juuttumaan kaasupolkimeen ja polkimen pohjaan. Punaniskojen auto päätyy ohjauskyvyttömänä veteen.
Taka-ajon aikana romuttuu useita poliisiautoja ja natsipomo apureineen taittaa niskansa. Matkan päätteeksi Jake ja Elwood saavat peräänsä myös kansalliskaartin ja pelastusviranomaiset.
Matka päätyy verotoimistoon kymmenien aseistettujen miesten saartamana kädessä kuitti orpokodin verorästeistä. Maksun kuittaavaa verovirkailijaa näyttelee elokuvaohjaaja Steven Spielberg. Heti kun kuitti on leimattu, Jake ja Elwood pidätetään. Vankilassa Jake, Elwood ja muut soittajat esittävät kappaleen "Jailhouse Rock" muille vangeille. Lopputekstien aikana näkyy kun Curtis, Cleophus, rouva Murphy ja kuvausryhmä esittävät kappaletta.
The Blues Brothers -yhtye
Elokuvan The Blues Brothers -yhtye:
| John Belushi | … | "Joliet" Jake Blues, laulu |
| Dan Aykroyd | … | Elwood Blues, huuliharppu ja laulu |
| Steve Cropper | … | Steve "the Colonel" Cropper, rytmikitara ja taustalaulu |
| Donald Dunn | … | Donald "Duck" Dunn, bassokitara |
| Murphy Dunne | … | Murphy "Murph" Dunne, piano ja kosketinsoittimet |
| Willy Hall | … | Willy "Too Big" Hall, rummut |
| Tom Malone | … | Tom "Bones" Malone, pasuuna, saksofoni ja taustalaulu |
| Lou Marini | … | "Blue Lou" Marini, tenorisaksofoni ja taustalaulu |
| Matt "Guitar" Murphy | … | Matt "Guitar" Murphy, soolokitara |
| Alan Rubin | … | Alan "Mr. Fabulous" Rubin, trumpetti ja taustalaulu |
Kaikki ovat lähes legendaarisiksi muodostuneita studiomuusikoita, joiden soittoa on kuultu jo 60-luvulta alkaen satojen eri artistien taustalla. Cropper ja Dunn kuuluivat aikoinaan legendaariseen Booker T. & the M.G.'s -yhtyeeseen, jonka tunnetuin hitti lienee instrumentaali Green Onions
Bluesmobiili
Bluesmobiilina käytettiin kolmeatoista vuoden 1974 Dodge Monacoa esittämään käytöstä poistettua illinoislaisen Mount Prospectin kunnan poliisiautoa. Ne kaikki sovitettiin eri tehtäviin kuten nopeaksi tai hyppyihin riippuen kuvattavasta kohtauksesta. Autot oli ostettu California Highway Patrolilta huutokaupassa. Lopussa olevaa takaa-ajokohtausta varten filmintekijät hankkivat 60 poliisiautoa $US 400 kappale; suurin osa romutettiin myöhemmin.[1] Yli 40 stuntti-ajajaa palkattiin ja autoja korjailtiin ympäri vuorokauden. [2]
Kohtauksessa jossa Blues Brothersit saapuvat Richard J. Daley Centeriin käytettyä autoa viriteltiin useita kuukausia jotta se hajoaisi näyttävästi osiin.[2] Kohtauksen patsaat, jotka näyttävät katsovan auton hajoamista, sijaitsevat itse asiassa toisaalla, Cook County Buildingin luona. Elokuva piti pitkään hallussaan ennätystä romutettujen autojen määrästä: 103 autoa romuksi joista 60 yhdessä kohtauksessa. Elokuvan jatko-osassa ennätys kuitenkin rikottiin 104:llä autolla.[2]
Kulttielokuva
The Blues Brothers -elokuva sai kulttielokuvan aseman pian ensiesityksensä jälkeen. Elokuvan merkittäviin saavutuksiin liittyvät R&B- ja soul-musiikin tuominen uudelleen tavallisille musiikinkuulijoille elokuvan keinoin. James Brown ja Aretha Franklin saivat uuden alun uralleen tämän elokuvan avulla.[3][4]
Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi Blues Brothersin kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[5]
Lähteet
- ↑ Newbart, Dave. "Incredible stunt driving: "That was all real"", Chicago Sun-Times, June 23, 2005. Luettu 21.5.2010.
- ↑ a b c Chicago Sun-Times Incredible stunt driving: "That was all real". Viitattu 21.5.2010.
- ↑ Aretha Franklin: Biography | Rolling Stone Music (englanniksi) Viitattu 3.7. 2011
- ↑ James Brown: Sex Machine! (englanniksi) Viitattu 3.7. 2011
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Blues Brothers Wikimedia Commonsissa
