The Blues Brothers (elokuva)
| The Blues Brothers | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | John Landis |
| Käsikirjoittaja |
Dan Aykroyd John Landis |
| Tuottaja |
Bernie Brillstein George Folsey Jr. David Sosna Robert K. Weiss |
| Säveltäjä | Ira Newborn |
| Kuvaaja | Stephen M. Katz |
| Leikkaaja |
George Folsey Jr. David Ramirez |
| Pääosat |
John Belushi Dan Aykroyd |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta |
 20. kesäkuuta 1980 19. joulukuuta 1980 |
| Kesto | 133 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 30 miljoonaa dollaria |
| Tuotto | 115 229 890 $ |
| Seuraaja | Blues Brothers 2000 |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
The Blues Brothers on vuonna 1980 ensi-iltansa saanut John Landisin ohjaama yhdysvaltalainen musiikkikomediaelokuva, jossa pääosia näyttelevät John Belushi ja Dan Aykroyd. Heidän esittämänsä hahmot Jake ja Elwood Blues ja näiden kuvitteellinen yhtye The Blues Brothers ovat peräisin Saturday Night Live -televisio-ohjelmassa esitetyistä sketseistä. Elokuvan musiikkia esittävät rhythm and blues- ja soultähdet James Brown, Cab Calloway, Aretha Franklin, Ray Charles ja John Lee Hooker.
Chicagoon sijoittiva elokuva kertoo kahden veljeksen yrityksestä pelastaa katolinen orpokoti sitä verorästien vuoksi uhkaavalta vararikolta. Veljekset saavat tämän tehtävän itseltään Jumalalta. Pelastusyritys saa veljekset kokoamaan entisen The Blues Brothers -yhtyeen uudelleen rahojen keräämiseksi.
Elokuva on saanut kulttimaineen. Vuonna 1998 ilmestynyt jatko-osa Blues Brothers 2000 ei saanut vastaavaa suosiota kuin alkuperäinen.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blueslaulaja Jake ”Joliet” Blues (John Belushi) vapautuu ehdonalaiseen Jolietin vankilasta ja saa vankilavirkailijalta (Frank Oz) siviilivarusteensa. Jake ärsyyntyy hänen veljensä Elwoodin (Dan Aykroyd) tullessa hakemaan häntä vankilasta vuoden 1974 Dodge Monacolla, joka on entinen poliisiauto. Selitykseksi Elwood kertoo vaihtaneensa edellisen Cadillacin mikrofoniin, ja osoittaakseen auton soveltuvan uudeksi Bluesmobiiliksi hän hyppää sillä avautuvan nostosillan yli.
Jälleennäkeminen orpokodin johtajan sisar Mary Stigmatan eli ”Pingviinin” (Kathleen Freeman) kanssa johtaa seikkailuun. Veljesten tavoite on kerätä verorästien maksamiseksi yhdessätoista päivässä 5 000 dollaria. Orpokodin talonmies Curtis (jazzlaulaja Cab Calloway) neuvoo menemään tiettyyn kirkkoon kuuntelemaan sen pappia. Jumalanpalveluksessa pappi (James Brown) kysyy Jakelta, näkeekö hän valon, ja hän saa ilmestyksen: he voivat koota vanhan The Blues Brothers -yhtyeen ja kerätä rahat sen avulla. Kirkkokuoron solistina esiintyy Chaka Khan.
Palatessa bluesveljet saavat poliisiparin peräänsä, koska Elwoodin ajokortti ei ole voimassa sakkojen vuoksi. Syntyy takaa-ajo, joka päättyy suuren kauppakeskuksen alueelle. Useita liikkeitä ajetaan säpäleiksi ja kaksi poliisiautoa ajaa kolarin. Toisessa poliisiautossa on ajajana elokuvan ohjaaja John Landis. Jake ja Elwood majoittuvat Elwoodin kotiin, joka on rähjäisessä asuntohotellissa Chicagon metroradan vieressä. Salaperäinen nainen (Carrie Fisher) ammuskelee heidän peräänsä järeillä aseilla. Juuri kun poliisit ovat aamuyhdeksältä aikeissa tulla huoneen ovesta sisään, nainen räjäyttää talon; miehet kiipeävät pölyisinä mutta naarmuitta tiilikasan alta ja lähtevät toteuttamaan tehtäväänsä. Kolhuiset poliisit kömpivät raunioista ja luovuttavat toistaiseksi.
Elwood sanoutuu irti työstään aerosolipurkittamosta, ja veljekset alkavat koota yhtyettä. Viisi yhtyeen entisistä jäsenistä ovat muodostaneet ravintolayhtyeen ja lähtevät nyt mieluusti Jaken ja Elwoodin hankkeeseen. Matkalla tapaamaan kahta yhtyeen jäsentä veljet hajottavat Illinoisin natsien mielenosoituksen ja natsit joutuvat loikkaamaan sillalta jokeen. Natsijohtaja (Henry Gibson) uhkaa tappaa veljekset.
Matkan varrella nähdään katuyhtye, jonka kitaristi-solistina on John Lee Hooker. Kitaristi Matt Murphyn vaimo, Soul Food -kahvilan omistaja (Aretha Franklin), ei pidä veljesten ajatuksesta ja tuo sen ilmi laulutulkinnalla ”Think!”, mutta Matt heittää esiliinan päältään, ottaa kitaransa ja lähtee poikien mukaan – ja vaimo tiuskaisee tiskaaja-saksofonisti Blue Loulle (Lou Marini), että menköön hänkin. Hovimestariksi ryhtynyt trumpetisti Mr. Fabulous (Alan Rubin) antaa periksi, kun veljekset uhkaavat pilata hänen hienon ravintolansa tunnelman. Soittimet saadaan, kun Ray´s Music Exchange -liike (Ray Charles) myy ne luotolla.
Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen on indianalaisessa honky-tonk-ravintolassa. Kantripaikan omistaja Bob (Jeff Morris) ja yleisö vaativat yhtyeeltä country and westerniä. Yhtye esittää Lännen tie -sarjan tunnuslaulun ja kantriballadin ”Stand By Your Man”. Ilmenee että yhtyeen juomat maksavat enemmän kuin soittopalkkio. Paikalle saapuu teksasilaisista punaniskoista koottu kantriyhtye The Good Ol’ Boys, jonka piti olla illan esiintyjä. Yhtye alkaa jahdata veljeksiä johtajansa Tucker McElroyn (Charles Napier) ajamalla autolla. Takaa-ajo päättyy kuitenkin kolariin veljeksiä kauppakeskuksessa jahdanneen poliisiauton ja vesipostin kanssa.
Salaperäinen nainen eli Jaken entinen morsian, jonka tämä aikoinaan hylkäsi alttarille, yrittää tappaa veljekset liekinheittimellä. Jake ja Elwood löytävät vanhan managerinsa ja saavat tämän hankkimaan heille kyllin tilavan ja siis tuottoisan esiintymispaikan. Veljekset ja orpokodin pojat mainostavat konserttia tehokkaasti. Koska veljeksiä saa odottaa lavalle, Curtis esittää avauksena Cab Calloway -klassikon ”Minnie the Moocher”. Elwood keksii punaniskojen auton ja suihkuttaa erikoisvahvaa liimaa sen kaasupolkimen ympäri. Toisen suihkepurkin avulla Elwood sabotoi poliisiauton renkaan.
Jake ja Elwood pääsevät lavalle ja laulavat yleisömenestykseksi osoittautuvat kappaleet ”Everybody Needs Someone To Love” ja ”Sweet Home Chicago”. Yleisön joukossa ovat niin nuijilla aseistetut punaniskat kuin kymmenittäin poliiseja. Johtava poliisi (John Candy) on salaa veljesten fani. Mahtiesityksensä ansiosta Jake ja Elwood saavat levytyssopimuksen ennakkomaksuksi 10 000 dollaria. Levypomo ohjaa veljekset takatietä ulos. Entinen kostonhimoinen morsian ammuskelee mutta Jake lirkuttelee häneltä jalat alta.
Alkaa pakomatka Illinois’n poliisivoimien, natsien ja The Good Ol’ Boys -yhtyeen saartorenkaasta kohti Illinois’n verotoimistoa Chicagossa. Elwoodin liima saa Tuckerin saappaan juuttumaan kaasupolkimeen ja polkimen pohjaan. Punaniskojen auto päätyy ohjauskyvyttömänä veteen. Taka-ajon aikana romuttuu useita poliisiautoja ja natsipomo apureineen taittaa niskansa. Matkan päätteeksi Jake ja Elwood saavat peräänsä myös kansalliskaartin ja pelastusviranomaiset. Matka päätyy verotoimistoon kymmenien aseistettujen miesten saartamana kädessä kuitti orpokodin verorästeistä. Maksun kuittaavaa verovirkailijaa näyttelee elokuvaohjaaja Steven Spielberg. Heti kun kuitti on leimattu, Jake ja Elwood pidätetään. Vankilassa Jake, Elwood ja muut soittajat esittävät kappaleen ”Jailhouse Rock” muille vangeille.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Blues Brothers -yhtye:
| John Belushi | … | Jake ”Joliet” Blues, laulu |
| Dan Aykroyd | … | Elwood Blues, huuliharppu ja laulu |
| Steve Cropper | … | Steve ”the Colonel” Cropper, rytmikitara ja taustalaulu |
| Donald Dunn | … | Donald ”Duck” Dunn, bassokitara |
| Murphy Dunne | … | Murphy ”Murph” Dunne, piano ja kosketinsoittimet |
| Willy Hall | … | Willy ”Too Big” Hall, rummut |
| Tom Malone | … | Tom ”Bones” Malone, pasuuna, saksofoni ja taustalaulu |
| Lou Marini | … | ”Blue Lou” Marini, tenorisaksofoni ja taustalaulu |
| Matt Murphy | … | Matt ”Guitar” Murphy, soolokitara |
| Alan Rubin | … | Alan ”Mr. Fabulous” Rubin, trumpetti ja taustalaulu |
Muut näyttelijät:
| Carrie Fisher | … | Jakea vainoava nainen |
| John Candy | … | ehdonalaisvalvoja Burton Mercer |
| Cab Calloway | … | Curtis |
| James Brown | … | pastori Cleophus James |
| Aretha Franklin | … | rouva Murphy |
| Ray Charles | … | musiikkikauppias Ray |
| Kathleen Freeman | … | sisar Mary Stigmata |
| Henry Gibson | … | uusnatsijohtaja |
| John Lee Hooker | … | Street Slim |
| Steve Lawrence | … | agentti Maury Sline |
| Jeff Morris | … | Bob, Bob’s Country Bunker -ravintolan omistaja |
| Charles Napier | … | Tucker McElroy, The Good Old Boys -yhtyeen päälaulaja |
| Twiggy | … | nainen huoltoasemalla |
| Steven Williams | … | poliisi |
| Armand Cerami | … | poliisi |
| Chaka Khan | … | laulaja kirkkokuorossa |
Kaikki The Blues Brothers -yhtyeen jäsenien esittäjät Belushia ja Aykroydia lukuun ottamatta ovat tunnettuja studiomuusikoita, joiden soittoa oli kuultu jo 1960-luvulta alkaen satojen eri artistien taustalla. Cropper ja Dunn kuuluivat aikoinaan Booker T. & the M.G.’s -yhtyeeseen, jonka tunnetuin hitti lienee instrumentaali ”Green Onions”.
The Blues Mobile[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan auto (The Blues Mobile) oli illinoislaisen Mount Prospectin kunnan poliisiauto. Autoa esitti yhteensä 13 vuoden 1974 Dodge Monacoa, jotka sovitettiin eri tehtäviin, esimerkiksi kiihdytys ja hypyt, sopiviksi kohtauksesta riippuen. Autot oli ostettu California Highway Patrolilta huutokaupassa. Elokuvan lopussa olevaa takaa-ajokohtausta varten hankittiin 400 Yhdysvaltain dollarin kappalehintaan 60 poliisiautoa, joista suurin osa romutettiin myöhemmin.[1] Elokuvaa teki yli 40 stunt-esiintyjää ja käytettyjä autoja korjattiin tuotannon aikana vuorokauden ympäri.[2]
Kohtauksessa jossa Blues Brothersit saapuvat Richard J. Daley Centeriin käytettyä autoa viriteltiin useita kuukausia jotta se hajoaisi näyttävästi osiin.[2] Kohtauksen patsaat, jotka näyttävät katsovan auton hajoamista, sijaitsevat todellisuudessa toisaalla, Cook County Buildingin luona. Elokuva piti pitkään hallussaan ennätystä romutettujen autojen määrästä: elokuvan tekemisessä romutettiin 103 autoa, joista 60 yhdessä kohtauksessa. Elokuvan jatko-osassa ennätys kuitenkin rikottiin 104:llä autolla.[2]
Kulttimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Blues Brothers -elokuva sai kulttielokuvan aseman pian ensiesityksensä jälkeen. Elokuvan merkittäviin saavutuksiin liittyvät R&B- ja soul-musiikin tuominen uudelleen tavallisille musiikinkuulijoille elokuvan keinoin. James Brown ja Aretha Franklin saivat uuden alun uralleen tämän elokuvan avulla.[3][4]
Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi The Blues Brothersin kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Newbart, Dave. "Incredible stunt driving: "That was all real"", Chicago Sun-Times, June 23, 2005. Luettu 21.5.2010. Archived from the original on 28.7.2005.
- ↑ a b c Chicago Sun-Times Incredible stunt driving: "That was all real". Arkistoitu 28.7.2005. Viitattu 21.5.2010.
- ↑ Aretha Franklin: Biography | Rolling Stone Music (englanniksi) Viitattu 3.7. 2011
- ↑ James Brown: Sex Machine! (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Viitattu 3.7. 2011
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Blues Brothers Wikimedia Commonsissa
- Virallinen sivusto. (englanniksi)