Pikaluistelu

Ireen Wüst MM-kilpailuissa vuonna 2007.

Jaap Eden vuoden 1890 tietämillä.

Pikaluistelu on urheilulaji, jossa kilpailijat pyrkivät soikion muotoisella jäisellä radalla etenemään luistimilla ennalta määrätyn matkan mahdollisimman nopeasti.

Historia

Pikaluistelu on yksi vanhimmista talviolympialaisten urheilulajeista. Kansainvälinen luisteluliitto ISU (International Skating Union) on perustettu jo vuonna 1892, ja lajin maailmanmestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1893 lähtien. Kilpailumatkat ovat alusta lähtien olleet 500, 1 500, 5 000 ja 10 000 metriä.

MM- ja EM-kilpailuissa kilpaillaan kaikkien matkojen yleismestaruudesta, kun sen sijaan olympialaisissa jaetaan mitalit kultakin matkalta erikseen. Ainoastaan ensimmäisissä talviolympialaisissa 1924 Chamonix'ssä palkittiin kokonaiskilpailun voittaja, tuolloin Suomen Clas Thunberg. Vuonna 1976 olympiaohjelmaan lisättiin 1 000 metrin matka. 1990-luvulla myös yksittäismatkoille on alettu järjestää omat MM-kilpailunsa. Suomi oli yhdessä Norjan kanssa pikaluistelun alkuaikojen mahtimaita 1950-luvulle saakka.

MM-kilpailuissa naisten sarja oli ensimmäistä kertaa mukana 1933, ja olympialaisissa 1960 Squaw Valleyssä. 1976 Innsbruckissa olympiaohjelmaan lisättiin miesten 1 000 metriä, ja 1988 Calgaryssä naisten 5 000 metriä.

Aikaisemmin luistelijat eivät olleet kovinkaan voimakkaasti erikoistuneet tietyille matkoille, ja esimerkiksi 1980 Lake Placidin olympialaisissa Yhdysvaltain Eric Heiden voitti kaikki viisi miesten kultamitalia. Nykyisin luistelijat ovat erikoistuneet pitemmille tai lyhyemmille kilpailumatkoille, ja yksittäiskilpailujen MM-kisoja on alettu järjestää. Samaten maailmancupissa kilpaillaan matkakohtaisesti.

1986 pikaluistelun emä- ja mahtimaan Alankomaiden Heerenveeniin valmistui hallirata, ja 1988 Calgaryssä kilpailtiin olympialaisissa jo sisäradalla. Vielä 1992 Albertvillessä luisteltiin ulkojäillä, toistaiseksi viimeisen kerran olympialaisten historiassa.

Havainnollistava kuva perinteisen pikaluistimen ja klap-luistimen välisestä erosta.

Sisäradoille siirtymisen jälkeen toinen vallankumous tapahtui talvella 1997/1998, jolloin käyttöön otettiin ns. klap-luistimet, jossa luistin on kiinnitetty hieman suksisiteen tapaan terään ainoastaan etuosastaan. Klap-luistin mahdollistaa ennen kaikkea reisien voiman siirron tehokkaammin jäähän. Tästä seurasi huikean tuloskehityksen vaihe ja esimerkiksi 1998 Naganon talviolympialaisissa monet maailmanennätykset laitettiin uuteen uskoon. Kierrosaikoihin tuli parannusta noin sekunnin verran.

Teknistä kehitystä on tapahtunut myös luistelijoiden asuissa, joiden aerodynaamisia ominaisuuksia on parannettu muun muassa materiaaleja kehittämällä.

2006 Torinon olympialaisissa oli ensi kertaa mukana ratapyöräilystä omaksuttu joukkuetakaa-ajokilpailu.

Säännöt

Panoraamakuva Heerenveenin Thialf-pikaluisteluhallista 2006 sprintterien MM-kisojen aikaan.

Aikuiset luistelevat arvokisoissa 400 metrin mittaisella radalla. Luistinradalla on kaksi leveydeltään vähintään nelimetristä rataa. Kilpailut kilpaillaan parilähtönä, jossa radoilla on kerrallaan kaksi luistelijaa, ja he vuoron perään vaihtavat rataa kunkin kierroksen aikana takasuoralla sijaitsevalla 70 metrin mittaisella vaihtoalueella.

Kokonais- eli yleiskilpailussa luistelumatkan käydään lyhimmästä pidempään siten, että kunkin matkan 500 metrin keskiajat lasketaan yhteen. Kilpailut käydään kahdessa tai kolmessa päivässä.

Sprinttimatkoilla (500 ja 1 000 metriä) kumpikin matka luistellaan kahdesti kaksipäiväisissä yhteispistekilpailuissa edellä mainitun pistelaskujärjestelmän mukaan.

Pikaluistelukilpailuja

• Maailmanmestaruuskilpailut:
  • Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut (miehet ja naiset)
  • Pikaluistelun matkakohtaiset maailmanmestaruuskilpailut
  • Pikaluistelun sprinttimaailmanmestaruuskilpailut
• Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut (yleiskilpailu)
• Talviolympialaiset (matkakohtaiset kilpailut)
• Pikaluistelun maailmancup

Maailmanennätykset

ISU:n hyväksymät maailmanennätykset, tilanne 7. maaliskuuta 2016. Lähde: ISU

Miehet

Matka	Aika	Luistelija	Maa	Paikka	Päivämäärä
500 m	33,98	Pavel Kuližnikov		Salt Lake City	20. marraskuuta 2015
1 000 m	1.06,42	Shani Davis		Salt Lake City	7. maaliskuuta 2009
1 500 m	1.41,04	Shani Davis		Salt Lake City	11. joulukuuta 2009
3 000 m	3.37,28	Eskil Ervik		Calgary	5. marraskuuta 2005
5 000 m	6.03,32	Sven Kramer		Calgary	17. marraskuuta 2007
10 000 m	12.36,30	Ted-Jan Bloemen		Salt Lake City	21. marraskuuta 2015
500, 500 m	68,31	Jeremy Wotherspoon		Calgary	15. maaliskuuta 2008
500, 1 000, 500, 1 000 m	136,790	Michel Mulder		Salt Lake City	27. tammikuuta 2013
500, 3 000, 1 500, 5 000 m	146,365	Erben Wennemars		Calgary	12.–13. elokuuta 2005
500, 5 000, 1 500, 10 000 m	145,742	Shani Davis		Calgary	18.–19. maaliskuuta 2006
Joukkuetakaa-ajo	3.35,60			Salt Lake City	16. marraskuuta 2013

Naiset

Matka	Aika	Luistelija	Maa	Paikka	Päivämäärä
500 m	36,36	Lee Sang-Hwa		Salt Lake City	16. marraskuuta 2013
1 000 m	1.12,18	Brittany Bowe		Salt Lake City	22. marraskuuta 2015
1 500 m	1.50,85	Heather Richardson		Salt Lake City	21. marraskuuta 2015
3 000 m	3.53,34	Cindy Klassen		Calgary	18. maaliskuuta 2006
5 000 m	6.42,66	Martina Sablikova		Salt Lake City	18. helmikuuta 2011
500, 500 m	74,19	Heather Richardson		Salt Lake City	28. joulukuuta 2013
500, 1 000, 500, 1 000 m	147,735	Heather Richardson		Calgary	20. tammikuuta 2013
500, 1 500, 1 000, 3 000 m	155,576	Cindy Klassen		Calgary	15.–17. maaliskuuta 2001
500, 3 000, 1 500, 5 000 m	154,580	Cindy Klassen		Calgary	18.–19. maaliskuuta 2006
Joukkuetakaa-ajo	2.55,79	Kristina Groves, Christine Nesbitt, Brittany Schussler		Calgary	6. joulukuuta 2009

Katso myös

• Pikaluistelun aateliskalenteri
• Kaukalopikaluistelu

Aiheesta muualla

• International Skating Union
• Suomen Luisteluliitto
• YLE Elävä arkisto: Pikaluistelun MM-historiaa