Ero sivun ”Sarvivälke” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+lähde |
epämääränen lause pois |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Ryhmittelyltään sarvivälke luokitellaan amfibolien suureen ryhmään eli [[silikaattimineraali|nauhasilikaatteihin]] kuuluvaksi mineraaliseokseksi.<ref name="Maakuntakivi-Uusimaa"/> Sarvivälkettä ei ole aina tunnustettu omaksi [[mineraali]]kseen, ja nimeä käytetäänkin kirjallisuudessa viittaamaan tummaan [[amfiboli]]in. |
Ryhmittelyltään sarvivälke luokitellaan amfibolien suureen ryhmään eli [[silikaattimineraali|nauhasilikaatteihin]] kuuluvaksi mineraaliseokseksi.<ref name="Maakuntakivi-Uusimaa"/> Sarvivälkettä ei ole aina tunnustettu omaksi [[mineraali]]kseen, ja nimeä käytetäänkin kirjallisuudessa viittaamaan tummaan [[amfiboli]]in. |
||
Sarvivälke on kolmen [[molekyyli]]n [[isomorfinen]] sekoitus: [[kalsium]]-[[rauta]]-[[magnesium]]-[[silikaatti]], [[alumiini]]-rauta-magnesium-silikaatti ja rauta-magnesium-silikaatti. Toisinaan sarvivälke sisältää myös [[mangaani]]a, [[titaani]]a ja [[natrium]]ia. [[Fluoridi]] korvaa usein [[hydroksyyli]]n. Sarvivälkkeen yleinen kemiallinen kaava on (Ca,Na)<sub>2-3</sub>(Mg,Fe,Al)<sub>5</sub>(Al,Si)<sub>8</sub>O<sub>22</sub>(OH,F)<sub>2</sub>, Suomen kallioperä -teos (1998) käyttää kemiallisen kaavan muotoa Ca<sub>2</sub>(Mg,Fe)<sub>4</sub>Al(Si<sub>7</sub>Al)O<sub>22</sub>(OH)<sub>2</sub>.<ref name="suomenkallioperä-Sanasto">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/SANASTO.pdf | Nimike= Kallioperägeologista sanastoa | Tekijä = Yrjö Kähkönen ja Matti Lehtinen | Ajankohta = 1998| Julkaisu = Suomen kallioperä – 3 000 vuosimiljoonaa, ISBN 952-90-9260-1 | Julkaisija = Geologian seura | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 19.7.2016| Selite = sarvivälkkeen kemiallinen kaava teoksen sivuilla 368| Selite= [http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/ Suomen kallioperä -teoksen kotisivu]}}</ref> Sarvivälkkeen [[kovuus]] on 5-6, sen [[ominaispaino]] on 2,9 - 3,4, ja on |
Sarvivälke on kolmen [[molekyyli]]n [[isomorfinen]] sekoitus: [[kalsium]]-[[rauta]]-[[magnesium]]-[[silikaatti]], [[alumiini]]-rauta-magnesium-silikaatti ja rauta-magnesium-silikaatti. Toisinaan sarvivälke sisältää myös [[mangaani]]a, [[titaani]]a ja [[natrium]]ia. [[Fluoridi]] korvaa usein [[hydroksyyli]]n. Sarvivälkkeen yleinen kemiallinen kaava on (Ca,Na)<sub>2-3</sub>(Mg,Fe,Al)<sub>5</sub>(Al,Si)<sub>8</sub>O<sub>22</sub>(OH,F)<sub>2</sub>, Suomen kallioperä -teos (1998) käyttää kemiallisen kaavan muotoa Ca<sub>2</sub>(Mg,Fe)<sub>4</sub>Al(Si<sub>7</sub>Al)O<sub>22</sub>(OH)<sub>2</sub>.<ref name="suomenkallioperä-Sanasto">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/SANASTO.pdf | Nimike= Kallioperägeologista sanastoa | Tekijä = Yrjö Kähkönen ja Matti Lehtinen | Ajankohta = 1998| Julkaisu = Suomen kallioperä – 3 000 vuosimiljoonaa, ISBN 952-90-9260-1 | Julkaisija = Geologian seura | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 19.7.2016| Selite = sarvivälkkeen kemiallinen kaava teoksen sivuilla 368| Selite= [http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/ Suomen kallioperä -teoksen kotisivu]}}</ref> Sarvivälkkeen [[kovuus]] on 5-6, sen [[ominaispaino]] on 2,9 - 3,4, ja on. Sen [[lohkeavuus]]kulmat ovat 56 ja 124 astetta. Se sekoitetaan usein [[augiitti]]in ja [[biotiitti]]kiilteeseen, jotka ovat mustia ja jotka esiintyvät [[graniitti|graniitissa]] ja [[charnockiitti|charnockiitissa]]. [[Kide]]rakenteeltaan se on rakeista tai sälöistä. |
||
Sarvivälke on yleinen ainesosa monissa [[magmakivi]]ssä ja [[metamorfinen kivilaji|metamorfisissa kivissä]], kuten graniitissa, [[syeniitti|syeniitissä]], [[dioriitti|dioriitissä]], [[gabro]]ssa, [[andesiitti|andesiitissa]], [[gneissi]]ssä ja [[liuske]]essa. Se on [[amfiboliitti]]en päämineraali. |
Sarvivälke on yleinen ainesosa monissa [[magmakivi]]ssä ja [[metamorfinen kivilaji|metamorfisissa kivissä]], kuten graniitissa, [[syeniitti|syeniitissä]], [[dioriitti|dioriitissä]], [[gabro]]ssa, [[andesiitti|andesiitissa]], [[gneissi]]ssä ja [[liuske]]essa. Se on [[amfiboliitti]]en päämineraali.<ref name="geologia.fi">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-12-30-30/2011-12-21-12-40-22/metamorfisten-kivien-luokittelu| Nimeke = Metamorfisten kivien luokittelu | Tekijä = Mikko Turunen | Julkaisu = geologia.fi-sivusto | Julkaisija = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 19.7.2016| Selite = }} </ref><ref name="suomenkallioperä-luku2">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/CH2.pdf | Nimike= Luku 2. Geologian peruskäsitteitä | Tekijä = Yrjö Kähkönen ja Matti Lehtinen | Ajankohta = 1998| Julkaisu = Suomen kallioperä – 3 000 vuosimiljoonaa, ISBN 952-90-9260-1 | Julkaisija = Geologian seura | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 19.7.2016| Selite = Metamorfiset kivet kappaleessa 2.7, teoksen sivuilla 56-64| Selite= [http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/ Suomen kallioperä -teoksen kotisivu]}}</ref><ref name="Retk-kiviopas">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.e-julkaisu.fi/gtk/retkeilijan-kiviopas/pdf/Kiviopas-hires.pdf | Nimike= Retkeilijän kiviopas | Tekijä = Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie| Ajankohta = | Julkaisu = ISBN 951-960-973-6 | Julkaisija = Geologian tutkimuskeskus | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 19.7.2016| Selite = s. 45, 46 ja erityisesti s. 67}}</ref> |
||
[[Hyvinkää]]n ja [[Karkkila]]n välisellä seudulla esiintyy yleisesti musta kivilajeja, joiden päämineraali on sarvivälke. Sarvivälkerikkaat kivet tunnetaan hyvinä [[kiuaskivi]]nä ja Hyvinkään mustia graniitteja louhittiin aiemmin rakennus- ja [[hautakivi]]ksi.<ref name="Retk-kiviopas"/><ref name="Maakuntakivi-Uusimaa"/> |
[[Hyvinkää]]n ja [[Karkkila]]n välisellä seudulla esiintyy yleisesti musta kivilajeja, joiden päämineraali on sarvivälke. Sarvivälkerikkaat kivet tunnetaan hyvinä [[kiuaskivi]]nä ja Hyvinkään mustia graniitteja louhittiin aiemmin rakennus- ja [[hautakivi]]ksi.<ref name="Retk-kiviopas"/><ref name="Maakuntakivi-Uusimaa"/> |
||
Syvän tummanruskeaa ja mustaa sarvivälkettä kutsutaan tavanomaisesti basalttiseksi sarvivälkkeeksi siitä syystä, että ne ovat yleensä ainesosana [[basaltti|basaltissa]] tai basaltin kanssa läheisesti yhteen kuuluvissa kivissä |
Syvän tummanruskeaa ja mustaa sarvivälkettä kutsutaan tavanomaisesti basalttiseksi sarvivälkkeeksi siitä syystä, että ne ovat yleensä ainesosana [[basaltti|basaltissa]] tai basaltin kanssa läheisesti yhteen kuuluvissa kivissä. Erästä sarvivälkkeen muunnosta, joka sisältää <5 % rautaoksideja, on väriltään harmaasta valkoiseen, ja sitä kutsutaan [[edeniitti|edeniitiksi]], koska sitä esiintyy Edenvillessä, [[New York]]issa. Muita sarvivälkesarjaan kuuluvia mineraaleja ovat [[pargasiitti]], [[hastingsiitti]] ja [[tschermakiitti]]. |
||
Sarvivälkettä kutsutaan toisinaan myös '''hornblendeksi''', kun tarkoitetaan joko [[hornblendiitti]]a, tai kyseessä on käännösvirhe, sillä useimmilla kielillä sarvivälkettä kutsutaan ''hornblende''ksi. |
Sarvivälkettä kutsutaan toisinaan myös '''hornblendeksi''', kun tarkoitetaan joko [[hornblendiitti]]a, tai kyseessä on käännösvirhe, sillä useimmilla kielillä sarvivälkettä kutsutaan ''hornblende''ksi. |
||
Versio 21. heinäkuuta 2016 kello 17.38
-Hornblende-38354.jpg)
Sarvivälke on väriltään tavallisesti himmeänvihreä, vihertävänruskea tai musta, neliskulmaisin, välkehtivin pinnoin lohkeileva mineraali. Se on mustan kiilteen jälkeen yleisin tumma mineraali Suomen kallioperässä. Sarvivälke on Uudenmaan maakuntakivi.[1][2]
Ryhmittelyltään sarvivälke luokitellaan amfibolien suureen ryhmään eli nauhasilikaatteihin kuuluvaksi mineraaliseokseksi.[2] Sarvivälkettä ei ole aina tunnustettu omaksi mineraalikseen, ja nimeä käytetäänkin kirjallisuudessa viittaamaan tummaan amfiboliin.
Sarvivälke on kolmen molekyylin isomorfinen sekoitus: kalsium-rauta-magnesium-silikaatti, alumiini-rauta-magnesium-silikaatti ja rauta-magnesium-silikaatti. Toisinaan sarvivälke sisältää myös mangaania, titaania ja natriumia. Fluoridi korvaa usein hydroksyylin. Sarvivälkkeen yleinen kemiallinen kaava on (Ca,Na)2-3(Mg,Fe,Al)5(Al,Si)8O22(OH,F)2, Suomen kallioperä -teos (1998) käyttää kemiallisen kaavan muotoa Ca2(Mg,Fe)4Al(Si7Al)O22(OH)2.[3] Sarvivälkkeen kovuus on 5-6, sen ominaispaino on 2,9 - 3,4, ja on. Sen lohkeavuuskulmat ovat 56 ja 124 astetta. Se sekoitetaan usein augiittiin ja biotiittikiilteeseen, jotka ovat mustia ja jotka esiintyvät graniitissa ja charnockiitissa. Kiderakenteeltaan se on rakeista tai sälöistä.
Sarvivälke on yleinen ainesosa monissa magmakivissä ja metamorfisissa kivissä, kuten graniitissa, syeniitissä, dioriitissä, gabrossa, andesiitissa, gneississä ja liuskeessa. Se on amfiboliittien päämineraali.[4][5][1]
Hyvinkään ja Karkkilan välisellä seudulla esiintyy yleisesti musta kivilajeja, joiden päämineraali on sarvivälke. Sarvivälkerikkaat kivet tunnetaan hyvinä kiuaskivinä ja Hyvinkään mustia graniitteja louhittiin aiemmin rakennus- ja hautakiviksi.[1][2]
Syvän tummanruskeaa ja mustaa sarvivälkettä kutsutaan tavanomaisesti basalttiseksi sarvivälkkeeksi siitä syystä, että ne ovat yleensä ainesosana basaltissa tai basaltin kanssa läheisesti yhteen kuuluvissa kivissä. Erästä sarvivälkkeen muunnosta, joka sisältää <5 % rautaoksideja, on väriltään harmaasta valkoiseen, ja sitä kutsutaan edeniitiksi, koska sitä esiintyy Edenvillessä, New Yorkissa. Muita sarvivälkesarjaan kuuluvia mineraaleja ovat pargasiitti, hastingsiitti ja tschermakiitti.
Sarvivälkettä kutsutaan toisinaan myös hornblendeksi, kun tarkoitetaan joko hornblendiittia, tai kyseessä on käännösvirhe, sillä useimmilla kielillä sarvivälkettä kutsutaan hornblendeksi.
Lähteet
- ↑ a b c Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie: Retkeilijän kiviopas (pdf) (s. 45, 46 ja erityisesti s. 67) ISBN 951-960-973-6. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 19.7.2016.
- ↑ a b c Uusimaa - Sarvivälke. Kimallusta rakennuskiviin Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 19.7.2016.
- ↑ Yrjö Kähkönen ja Matti Lehtinen: Kallioperägeologista sanastoa (pdf) (Suomen kallioperä -teoksen kotisivu) Suomen kallioperä – 3 000 vuosimiljoonaa, ISBN 952-90-9260-1. 1998. Geologian seura. Viitattu 19.7.2016.
- ↑ Mikko Turunen: Metamorfisten kivien luokittelu geologia.fi-sivusto. Viitattu 19.7.2016.
- ↑ Yrjö Kähkönen ja Matti Lehtinen: Luku 2. Geologian peruskäsitteitä (pdf) (Suomen kallioperä -teoksen kotisivu) Suomen kallioperä – 3 000 vuosimiljoonaa, ISBN 952-90-9260-1. 1998. Geologian seura. Viitattu 19.7.2016.