Ero sivun ”Demoni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 91.152.197.28 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän RedJimi tekemään versioon. |
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
[[Luokka:Demonit|*]] |
[[Luokka:Demonit|*]] |
||
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]] |
|||
Versio 2. helmikuuta 2015 kello 16.31
Demoni eli daimoni (m.kreik. δαίμων, daímōn) oli antiikin kreikkalaisilla muun muassa Homeroksen mukaan jumaluusolento, joka oli ihmisen kaksoisolento tai suojelushenki. Sokrates kertoi, että hänellä on oma daimonion, joka antoi hänelle neuvoja.[1]
Myöhemmin demoneista tuli alempien jumalolentojen yleisnimi. Antiikin lopulla ja kristinuskossa ja sen värittämässä länsimaisessa noituudessa demoni tuli merkitsemään riivaajia ja pahoja henkiä, jotka olivat niitä enkeleitä jotka olivat langenneet arkkienkeli Luciferin, Saatanan mukana. Platonin oppilas Ksenokrates määritteli demonit viimein pahoiksi henkiolennoiksi. Kristillisessä yhteydessä Saatanan alaisuuteen sijoittuneille on kehittynyt selkeitä persoonallisuuksia nimineen, arvojärjestyksineen ja tehtävineen. Kristityt kehittivät demonin tilalle oman suojelusolennon, enkelin, antaen alkuperäiselle kielteisen kuvan. Demoni-sanaa käytetään usein myös muiden kuin kristillisten tai länsimaisten uskomusjärjestelmien pahoista henkiolennoista. Japanilaisessa kulttuurissa demoni-nimitystä on käytetty hyvistä tai pahoista henkiolennoista, jotka saattavat asustaa esimerkiksi esineissä ja luonnonpaikoissa. Teologiassa ja okkultismissa demoneja koskevia oppeja kutsutaan demonologiaksi.
Juutalaisen Talmudin mukaan demoneita on olemassa 7 405 926 kappaletta.lähde?
Katso myös
Lähteet
Viitteet
- ↑ Platon: Sokrateen puolustuspuhe 31c-d, 40a; suomennoksessa ”daimonin merkki”.
Aiheesta muualla
- Jatakari, Tuija: Antiikin filosofien daimon-oppi - Thaleesta keskiplatonisteihin. (PDF)