Ero sivun ”CMOS-kenno” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
turha lähteetön ppois |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Lähteetön}} |
|||
{{Kamerat}} |
{{Kamerat}} |
||
'''CMOS-kenno''' on [[digitaalikamera|digitaalikameroissa]] käytettävän [[valoherkkä kenno|valoherkän kennon]] tyyppi. |
'''CMOS-kenno''' on [[digitaalikamera|digitaalikameroissa]] käytettävän [[valoherkkä kenno|valoherkän kennon]] tyyppi. |
||
Versio 8. kesäkuuta 2014 kello 12.38
CMOS-kenno on digitaalikameroissa käytettävän valoherkän kennon tyyppi.
CMOS-kennot tulivat markkinoille 1998 CCD-kennojen vaihtoehdoksi, ja CMOS-kennojen käyttö on sen jälkeen pikkuhiljaa lisääntynyt ja syönyt markkinoita CCD-kennoilta sekä markkinoiden ala- että yläpäästä (kännykkäkamerat sekä digitaaliset järjestelmäkamerat).
Perinteinen CCD-kenno oli yksinkertainen laite, jossa jokainen pikseli vain reagoi valoon ja talletti valon siihen aiheuttaman varauksen, ja varaus siirretään piirillä eteenpäin käsittelyä ja lukemista varten, ja mm. AD-muunnos tehdään erillisellä piirillä. Varauksen siirto pikseliltä eteenpäin kuluttaa verrattain paljon sähköä.
CMOS-kennossa sen sijaan jokaisessa pikselissä itsessään tehdään muunnos varauksesta jännitteeksi sekä signaalin vahvistus, jolloin varausta ei tarvitse siirtää kennopiirillä mihinkään, mistä johtuen CMOS-kennoilla päästään yleensä pienempään virrankulutukseen kuin CCD-kennoilla. Lisäksi mm. AD-muunnos tehdään CMOS-kennoilla yleensä itse kennopiirillä, jolloin CMOS-kennon kanssa tarvitaan kameraan vähemmän muita piirejä.
Tutkimustyö alkoi 1963 (RCA Sarnoff Labs). Nykyisin käytettävä kuvasensorityyppi kehitettiin 1990-luvun loppupuolella. CMOS-kennot ovat nopeampia ja halvempia kuin CCD-kennot. Ne kuluttavat virtaa vain noin 10-30 % CCD-kennon virrankulutuksesta.