Ero sivun ”Robert Ley” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p →‎Lähteet: - Vaihdettu luokka.
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 183 muokkausta
Henkilömalline, fixailua
Rivi 1: Rivi 1:
{{Henkilö
⚫
[[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-2008-0922-501, Robert Ley.jpg|thumb|200px|Saksalaisen työrintaman johtaja Robert Ley vuonna 1933.]]
| henkilön_nimi = Robert Ley
⚫
'''Robert Ley''' ([[15. helmikuuta]] [[1890]] Niederbreidenbach – [[25. lokakuuta]] [[1945]]) oli merkittävä [[Kansallissosialismi|natsi]]johtaja ja Saksalaisen työrintaman johtaja [[natsi-Saksa]]ssa.
| kuvan_nimi = Bundesarchiv Bild 183-2008-0922-501, Robert Ley.jpg
| kuvakoko = 200px
⚫
| kuvateksti = Saksalaisen työrintaman johtaja Robert Ley vuonna 1933.
| syntymäpäivä = [[15. helmikuuta]] [[1890]]
| syntymäpaikka = {{Saksan keisarikunnan lippu}} [[Niederbreidenbach]], [[Saksan keisarikunta|Saksa]]
| kuolinpäivä = {{Kuolinaika ja ikä|15|2|1890|25|10|1945}}
| kuolinpaikka = [[Kuva:Flag of Germany (1946-1949).svg|24px]] [[Nürnberg]], [[Saksan ja Itävallan miehitysvyöhykkeet|Yhdysvaltain vyöhyke, Saksa]]
| kansallisuus =
| ammatti =
| siviilisääty =
| puoliso =
| vanhemmat =
| lapset =
| lempinimet =
| kotisivu =
}}

⚫
'''Robert Ley''' ([[15. helmikuuta]] [[1890]] [[Niederbreidenbach]] – [[25. lokakuuta]] [[1945]] [[Nürnberg]]) oli merkittävä [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|natsijohtaja]] ja Saksalaisen työrintaman johtaja [[natsi-Saksa]]ssa.


==Lapsuus ja nuoruus==
==Lapsuus ja nuoruus==
Ley syntyi Friedrich Leyn ja hänen vaimonsa Emilien (synt. Wald) köyhään talonpoikaisperheeseen [[Köln]]in itäpuolella. Hän oli seitsemäs perheen yhdestätoista lapsesta. Robertin ollessa kuusivuotias hänen isänsä yritti helpottaa perheen taloudellista ahdinkoa sytyttämällä perheen kotitilan tuleen vakuutuskorvausten toivossa. Hän jäi kiinni vakuutuspetoksesta ja sai useamman vuoden vankeustuomion. Perhe jäi puille paljaille. Tämä kokemus vaikutti Robert Leyn koko myöhempään elämään. Hän pelkäsi köyhtymistä ja sosiaalista alenemista, toisaalta hänestä tuli äärimmäisen kunnianhimoinen ja itsekeskeinen.
Ley syntyi Friedrich Leyn ja hänen vaimonsa Emilien (synt. Wald) köyhään talonpoikaisperheeseen [[Köln]]in itäpuolella. Hän oli seitsemäs perheen yhdestätoista lapsesta. Robertin ollessa kuusivuotias hänen isänsä yritti helpottaa perheen taloudellista ahdinkoa sytyttämällä perheen kotitilan tuleen vakuutuskorvausten toivossa. Hän jäi kiinni vakuutuspetoksesta ja sai useamman vuoden vankeustuomion. Perhe jäi puille paljaille. Tämä kokemus vaikutti Robert Leyn koko myöhempään elämään. Hän pelkäsi köyhtymistä ja sosiaalista alenemista, toisaalta hänestä tuli äärimmäisen kunnianhimoinen ja itsekeskeinen.


Ennen [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] alkua [[1914]] Ley suoritti elintarvikekemian diplomitutkinnon [[Münster]]in yliopistossa. Sodan alettua hän liittyi vapaaehtoisena armeijaan. Hän otti osaa tykkimiehenä [[Verdunin taistelu|Verdun]]in ja [[Sommen taistelu|Somme]]n taisteluihin. 29. heinäkuuta [[1917]] hän joutui ranskalaisten sotavankeuteen, josta hän palasi takaisin Saksaan [[1920]] vakavasti haavoittuneena. Hänelle tehtiin useita kirurgisia operaatioita, joista huolimatta jalan murtuma ja vaikea aivovamma vaikuttivat hänen koko loppuelämäänsä. Hänen alkoholiriippuvuutensa ja ajoittainen [[änkytys|änkytyksensä]] lienevät seurausta hänen haavoittumisestaan.
Ennen [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] alkua 1914 Ley suoritti elintarvikekemian diplomitutkinnon [[Münster]]in yliopistossa. Sodan alettua hän liittyi vapaaehtoisena armeijaan. Hän otti osaa tykkimiehenä [[Verdunin taistelu|Verdunin]] ja [[Sommen taistelu|Sommen taisteluihin]]. 29. heinäkuuta 1917 hän joutui [[ranska]]laisten [[sotavaki|sotavankeuteen]], josta hän palasi takaisin Saksaan 1920 vakavasti haavoittuneena. Hänelle tehtiin useita kirurgisia operaatioita, joista huolimatta jalan murtuma ja vaikea aivovamma vaikuttivat hänen koko loppuelämäänsä. Hänen alkoholiriippuvuutensa ja ajoittainen [[änkytys|änkytyksensä]] lienevät seurausta hänen haavoittumisestaan.


==Ura kansallissosialistisessa puolueessa==
==Ura kansallissosialistisessa puolueessa==
{{Pääartikkeli|[[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue]]}}
Vuonna [[1920]] Rober Ley väitteli Münsterin yliopistossa tohtoriksi kemiasta aiheenaan sekoittuneet glyseridit. Tämän jälkeen hän sai viran arvostetussa Bayerin lääke- ja kemiankonsernissa [[Leverkusen]]issa. Hän ei kuitenkaan tuntenut [[Weimarin tasavalta]]a omakseen, ja niinpä hän joutui jo varhain [[NSDAP|kansallissosialistien]] vaikutuspiiriin. Vuonn [[1924]] hän liittyi puolueen jäseneksi, ja jo seuraavana vuonna [[Adolf Hitler]] kutsui hänen paikallisen Etelä-Reininmaan puoluealueen eli Gaun johtajaksi.
Vuonna 1920 Rober Ley väitteli Münsterin yliopistossa tohtoriksi kemiasta aiheenaan sekoittuneet glyseridit. Tämän jälkeen hän sai viran arvostetussa Bayerin lääke- ja kemiankonsernissa [[Leverkusen]]issa. Hän ei kuitenkaan tuntenut [[Weimarin tasavalta]]a omakseen, ja niinpä hän joutui jo varhain kansallissosialistien vaikutuspiiriin. Vuonn 1924 hän liittyi puolueen jäseneksi, ja jo seuraavana vuonna [[Adolf Hitler]] kutsui hänen paikallisen Etelä-Reininmaan puoluealueen eli Gaun johtajaksi.


[[1928]] Ley erotettiin Bayerin palveluksesta [[alkoholismi]]n perusteella sekä siksi, että hän oli hyökännyt erästä juutalaista pankkiiria vastaan [[antisemitismi|antisemiittisin]] iskulausein. Samana vuonna Hitler nimitti hänet Kölnin-Aachenin valtakunnangaun järjestöjohtajaksi, ja hänet valittiin myös [[Preussi]]n maapäivien jäseneksi. Leystä kehittyi intohimoinen ja fanaattinen puhuja ja juutalaisvastaisten artikkeleiden kirjoittaja. Hän sekaantui myös puolueen taistelujärjestöjen katutaisteluihin ja muihin levottomuuksiin.
Vuonna 1928 Ley erotettiin Bayerin palveluksesta [[alkoholismi]]n perusteella sekä siksi, että hän oli hyökännyt erästä [[juutalaiset|juutalaista]] pankkiiria vastaan [[antisemitismi|antisemiittisin]] iskulausein. Samana vuonna Hitler nimitti hänet Kölnin-Aachenin valtakunnangaun järjestöjohtajaksi, ja hänet valittiin myös [[Preussi]]n maapäivien jäseneksi. Leystä kehittyi intohimoinen ja fanaattinen puhuja ja juutalaisvastaisten artikkeleiden kirjoittaja. Hän sekaantui myös puolueen taistelujärjestöjen katutaisteluihin ja muihin levottomuuksiin.


Syyskuussa [[1930]] Ley valittiin Saksan valtiopäiville Kölnin-Aachenin vaalipiiristä. Hän piti valtiopäivämandaattinsa itsellään aina valtakunnan hajoamiseen keväälle [[1945]]. Tämä toi Leyn asemaan selvän sosiaalisen nousun. Syksyllä [[1931]] Hitler nimitti hänet myös puoluejärjestön valtakunnantarkastajaksi. Tämä oli erittäin huomattava ja vaikutusvaltainen puoluevirka. [[Gregor Strasser]]in erottua tehtävästään 8. joulukuuta [[1932]] Hitler nimitti hänet tämän seuraajaksi Kansallissosialistisen puolueen valtakunnanjärjestöjohtajaksi. Hän ei kuitenkaan saanut edeltäjänsä valtuuksia, minkä johdosta Ley alkoi aktiivisesti lisätä omaa vaikutusvaltaansa puolueen sisällä. Hän halusi saavuttaa kontrollin puolueen järjestöpolitiikasta, koulutuksesta ja henkilöstöpolitiikasta. Hänen onnistuikin saada itselleen vastuu [[Nürnbergin puoluepäivät|Nürnbergin puoluepäivien]] järjestelyistä. Samoin hänen johdettavakseen tulivat puolueen eliittikoulut, "Ordensburgit". [[toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana hänen vastuulleen annettiin myös valtakunnallinen asunto-ohjelma.
Syyskuussa 1930 Ley valittiin Saksan valtiopäiville Kölnin-Aachenin vaalipiiristä. Hän piti valtiopäivämandaattinsa itsellään aina valtakunnan hajoamiseen keväälle 1945. Tämä toi Leyn asemaan selvän sosiaalisen nousun. Syksyllä 1931 Hitler nimitti hänet myös puoluejärjestön valtakunnantarkastajaksi. Tämä oli erittäin huomattava ja vaikutusvaltainen puoluevirka. [[Gregor Strasser]]in erottua tehtävästään 8. joulukuuta 1932 Hitler nimitti hänet tämän seuraajaksi kansallissosialistisen puolueen valtakunnanjärjestöjohtajaksi. Hän ei kuitenkaan saanut edeltäjänsä valtuuksia, minkä johdosta Ley alkoi aktiivisesti lisätä omaa vaikutusvaltaansa puolueen sisällä. Hän halusi saavuttaa kontrollin puolueen järjestöpolitiikasta, koulutuksesta ja henkilöstöpolitiikasta. Hänen onnistuikin saada itselleen vastuu [[Nürnbergin puoluepäivät|Nürnbergin puoluepäivien]] järjestelyistä. Samoin hänen johdettavakseen tulivat puolueen eliittikoulut, ”Ordensburgit”. [[toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana hänen vastuulleen annettiin myös valtakunnallinen asunto-ohjelma.


==Saksan työväenrintaman johdossa==
==Saksan työväenrintaman johdossa==
{{Pääartikkeli|[[Deutsche Arbeitsfront]]}}
Kansallissosialistien noustua valtaan tammikuussa [[1933]] Robert Leystä tuli myös "Saksalaisen työn suojelukomitean" (''Aktionskomitee zum Schutz der Deutschen Arbeit'') johtaja. Tämän tehtävänä oli murskata [[ammattiliitto]]jen valta. Kun Saksan ammattiliitot oli virallisesti lakkautettu 2. toukokuuta 1933, muodostettiin suojelukomiteasta 10. toukokuuta 1933 Saksalainen työväenrintama, [[Deutsche Arbeitsfront]], jonka johtajana Ley toimi aina vuoteen 1945.
Kansallissosialistien noustua valtaan tammikuussa 1933 Robert Leystä tuli myös ”Saksalaisen työn suojelukomitean” (''Aktionskomitee zum Schutz der Deutschen Arbeit'') johtaja. Tämän tehtävänä oli murskata [[ammattiliitto]]jen valta. Kun Saksan ammattiliitot oli virallisesti lakkautettu 2. toukokuuta 1933, muodostettiin suojelukomiteasta 10. toukokuuta 1933 Saksalainen työväenrintama, Deutsche Arbeitsfront, jonka johtajana Ley toimi aina vuoteen 1945.


Työväenrintaman perustamisen jälkeen entisten ammattiliittojen raunioille perustettiin työläisten ja viranhaltijoiden yhteisliittoja sekä neuvotteluelimiksi suuri ja pieni työväenkonventti. Rakenne muistutti siis vielä jossain määrin vanhoja ammattiliittoja. 27. marraskuuta 1933 luotiin DAF:n keskustoimisto, jonka alaisina toimivat valtakunnallistet yritysyhteisöt, Gau-alueiden yritysyhteisöt sekä paikalliset yritysyhteisöt. Täten Leyn onnistui korvata vanha ammattiliittorakenne uudella, hierarkkisella rakenteella. Samalla järjestössä otettiin käyttöön puolueen tapainen johtajaperiaate, jossa alemmat tasot panivat toimeen ylempien tasojen käskyt.
Työväenrintaman perustamisen jälkeen entisten ammattiliittojen raunioille perustettiin työläisten ja viranhaltijoiden yhteisliittoja sekä neuvotteluelimiksi suuri ja pieni työväenkonventti. Rakenne muistutti siis vielä jossain määrin vanhoja ammattiliittoja. 27. marraskuuta 1933 luotiin DAF:n keskustoimisto, jonka alaisina toimivat valtakunnallistet yritysyhteisöt, Gau-alueiden yritysyhteisöt sekä paikalliset yritysyhteisöt. Täten Leyn onnistui korvata vanha ammattiliittorakenne uudella, hierarkkisella rakenteella. Samalla järjestössä otettiin käyttöön puolueen tapainen johtajaperiaate, jossa alemmat tasot panivat toimeen ylempien tasojen käskyt.
[[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-E09437, Berlin, Robert Ley beiGrundsteinlegung für Siedlung.jpg|thumb|300px|Robert Ley pitämässä puhetta Berliinissä vuonna 1939.]]
[[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-E09437, Berlin, Robert Ley beiGrundsteinlegung für Siedlung.jpg|thumb|300px|Robert Ley pitämässä puhetta Berliinissä vuonna 1939.]]


Samalla DAF:sta muodostui yhä selkeämmin puoluejärjestön osa, jonka tehtävänä oli pitää huolta työväestön asemasta ja samalla kohottaa sen moraalia ja työn tuottavuutta. DAF liittyi Kansallissosialistiseen puolueeseen sen järjestönä. Samalla järjestöstä tuli yhä selkeämmin sosiaalisesti painottunut. Se ymmärsi itsensä "kaikkien järjellä ja nyrkillä uutta luovien saksalaisten" etujärjestöksi, joka koki tehtäväkseen työväestön kohottamisen "kansakunnan tasavertaiseksi ja kunnioitetuksi osaksi". Nämä kauniit periaatteet, jotka pitkälti vastasivat I maailmansodan rintamasotilaiden ideologiaa, kätkivät sen, että Saksan työläisiltä oli tosiasiassa riistetty heidän etujärjestönsä ja että heistä oli tehty puolueen ja valtion hyväksi työtä tekeviä kansakunnan jäseniä.
Samalla DAF:sta muodostui yhä selkeämmin puoluejärjestön osa, jonka tehtävänä oli pitää huolta työväestön asemasta ja samalla kohottaa sen moraalia ja työn tuottavuutta. DAF liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen sen järjestönä. Samalla järjestöstä tuli yhä selkeämmin sosiaalisesti painottunut. Se ymmärsi itsensä ”kaikkien järjellä ja nyrkillä uutta luovien saksalaisten” etujärjestöksi, joka koki tehtäväkseen työväestön kohottamisen ”kansakunnan tasavertaiseksi ja kunnioitetuksi osaksi”. Nämä kauniit periaatteet, jotka pitkälti vastasivat ensimmäisen maailmansodan rintamasotilaiden ideologiaa, kätkivät sen, että Saksan työläisiltä oli tosiasiassa riistetty heidän etujärjestönsä ja että heistä oli tehty puolueen ja valtion hyväksi työtä tekeviä kansakunnan jäseniä.


Heinäkuussa 1933 DAF:llä oli 5.320.000, kesäkuussa 1934 16.000.000 ja joulukuussa 1942 jo 25.000.000 jäsentä. Täten se oli suurin Saksan suurjärjestöistä. Se organisoi työpaikoilla suuria sosiaalisia ja vapaa-ajan tapahtumia. Eräs tärkeä toimintamuoto oli [[Kraft durch Freude]] ("Voimaa ilosta") -järjestön kautta organisoitu vapaa-ajan ja lomatoiminta. Järjestö järjesti esimerkiksi lomamatkoja ulkomaille ja kotimaassa.
Heinäkuussa 1933 DAF:llä oli 5 320 000, kesäkuussa 1934 16 000 000 ja joulukuussa 1942 jo 25 000 000 jäsentä. Täten se oli suurin Saksan suurjärjestöistä. Se organisoi työpaikoilla suuria sosiaalisia ja vapaa-ajan tapahtumia. Eräs tärkeä toimintamuoto oli [[Kraft durch Freude]] (”''Voimaa ilosta''”) -järjestön kautta organisoitu vapaa-ajan ja lomatoiminta. Järjestö järjesti esimerkiksi lomamatkoja ulkomaille ja kotimaassa.


==II maailmansodan aika==
==Toisen maailmansodan aika==
{{Pääartikkeli|[[Toinen maailmansota]]}}
Vuodesta [[1939]] Ley menetti yhä enenevässä määrin asemiaan varusteluministeri [[Fritz Todt]]ille ja hänen seuraajalleen [[Albert Speer]]ille. Työpalvelun yleisvaltuutettu [[Fritz Sauckel]] syrjäytti Leyn päätöksenteosta. Samalla Leyn alkoholiongelmat pahenivat entisestään, mikä toi hänelle kansan suussa pilkkanimen "valtakunnanjuoppo" (''Reichstrunkenbold''). Asuntorakentamisen alueella Ley tosin onnistui säilyttämään asemansa ja lisäämään vaikutusvaltaansa. 14. marraskuuta [[1941]] Hitler nimitti hänet "sosiaalisen asuntorakentamisen valtakunnankomissaariksi", keväällä [[1942]] hän lisäsi tämän valtuuksia nimittäen tämän "valtakunnanasuntokomissaariksi". Syksystä [[1943]] alkaen Leyn tehtäväksi tuli hätämajoituksen järjestäminen pommitusten uhreiksi joutuneilla saksalaisille.
Vuodesta 1939 Ley menetti yhä enenevässä määrin asemiaan varusteluministeri [[Fritz Todt]]ille ja hänen seuraajalleen [[Albert Speer]]ille. Työpalvelun yleisvaltuutettu [[Fritz Sauckel]] syrjäytti Leyn päätöksenteosta. Samalla Leyn alkoholiongelmat pahenivat entisestään, mikä toi hänelle kansan suussa pilkkanimen ”valtakunnanjuoppo” (''Reichstrunkenbold''). Asuntorakentamisen alueella Ley tosin onnistui säilyttämään asemansa ja lisäämään vaikutusvaltaansa. 14. marraskuuta 1941 Hitler nimitti hänet ”sosiaalisen asuntorakentamisen valtakunnankomissaariksi”, keväällä 1942 hän lisäsi tämän valtuuksia nimittäen tämän ”valtakunnanasuntokomissaariksi”. Syksystä 1943 alkaen Leyn tehtäväksi tuli hätämajoituksen järjestäminen pommitusten uhreiksi joutuneilla saksalaisille.


29. huhtikuuta [[1945]] Hitler vahvisti poliittisessa testamentissaan Leyn aseman DAF:n johtajana. Toukokuussa 1945 amerikkalaiset joukot pidättivät hänet. Hänet asetettiin syytteeseen rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja rikoksista rauhaa vastaan. Ennen oikeuskäsittelyn päättymistä [[Nürnbergin oikeudenkäynti|Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä]] Ley hirttäytyi sellissään, koska hän tiesi tulevansa tuomituksi.
29. huhtikuuta 1945 Hitler vahvisti poliittisessa testamentissaan Leyn aseman DAF:n johtajana. Toukokuussa 1945 [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaiset]] joukot pidättivät hänet. Hänet asetettiin syytteeseen rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja rikoksista rauhaa vastaan. Ennen oikeuskäsittelyn päättymistä [[Nürnbergin oikeudenkäynnit|Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä]] Ley hirttäytyi sellissään, koska hän tiesi tulevansa tuomituksi.


[[Hermann Göring]] heitti oikeudessa huomautuksen, että yhtä kaikki Ley olisi tuota pikaa juonut itsensä hengiltä.
[[Hermann Göring]] heitti oikeudessa huomautuksen, että yhtä kaikki Ley olisi tuota pikaa juonut itsensä hengiltä.

Versio 5. heinäkuuta 2012 kello 01.04

Robert Ley
Saksalaisen työrintaman johtaja Robert Ley vuonna 1933.
Saksalaisen työrintaman johtaja Robert Ley vuonna 1933.
Henkilötiedot
Syntynyt15. helmikuuta 1890
Saksan keisarikunta Niederbreidenbach, Saksa
Kuollut25. lokakuuta 1945 (55 vuotta)
Nürnberg, Yhdysvaltain vyöhyke, Saksa
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Robert Ley (15. helmikuuta 1890 Niederbreidenbach – 25. lokakuuta 1945 Nürnberg) oli merkittävä natsijohtaja ja Saksalaisen työrintaman johtaja natsi-Saksassa.

Lapsuus ja nuoruus

Ley syntyi Friedrich Leyn ja hänen vaimonsa Emilien (synt. Wald) köyhään talonpoikaisperheeseen Kölnin itäpuolella. Hän oli seitsemäs perheen yhdestätoista lapsesta. Robertin ollessa kuusivuotias hänen isänsä yritti helpottaa perheen taloudellista ahdinkoa sytyttämällä perheen kotitilan tuleen vakuutuskorvausten toivossa. Hän jäi kiinni vakuutuspetoksesta ja sai useamman vuoden vankeustuomion. Perhe jäi puille paljaille. Tämä kokemus vaikutti Robert Leyn koko myöhempään elämään. Hän pelkäsi köyhtymistä ja sosiaalista alenemista, toisaalta hänestä tuli äärimmäisen kunnianhimoinen ja itsekeskeinen.

Ennen ensimmäisen maailmansodan alkua 1914 Ley suoritti elintarvikekemian diplomitutkinnon Münsterin yliopistossa. Sodan alettua hän liittyi vapaaehtoisena armeijaan. Hän otti osaa tykkimiehenä Verdunin ja Sommen taisteluihin. 29. heinäkuuta 1917 hän joutui ranskalaisten sotavankeuteen, josta hän palasi takaisin Saksaan 1920 vakavasti haavoittuneena. Hänelle tehtiin useita kirurgisia operaatioita, joista huolimatta jalan murtuma ja vaikea aivovamma vaikuttivat hänen koko loppuelämäänsä. Hänen alkoholiriippuvuutensa ja ajoittainen änkytyksensä lienevät seurausta hänen haavoittumisestaan.

Ura kansallissosialistisessa puolueessa

Pääartikkeli: Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue

Vuonna 1920 Rober Ley väitteli Münsterin yliopistossa tohtoriksi kemiasta aiheenaan sekoittuneet glyseridit. Tämän jälkeen hän sai viran arvostetussa Bayerin lääke- ja kemiankonsernissa Leverkusenissa. Hän ei kuitenkaan tuntenut Weimarin tasavaltaa omakseen, ja niinpä hän joutui jo varhain kansallissosialistien vaikutuspiiriin. Vuonn 1924 hän liittyi puolueen jäseneksi, ja jo seuraavana vuonna Adolf Hitler kutsui hänen paikallisen Etelä-Reininmaan puoluealueen eli Gaun johtajaksi.

Vuonna 1928 Ley erotettiin Bayerin palveluksesta alkoholismin perusteella sekä siksi, että hän oli hyökännyt erästä juutalaista pankkiiria vastaan antisemiittisin iskulausein. Samana vuonna Hitler nimitti hänet Kölnin-Aachenin valtakunnangaun järjestöjohtajaksi, ja hänet valittiin myös Preussin maapäivien jäseneksi. Leystä kehittyi intohimoinen ja fanaattinen puhuja ja juutalaisvastaisten artikkeleiden kirjoittaja. Hän sekaantui myös puolueen taistelujärjestöjen katutaisteluihin ja muihin levottomuuksiin.

Syyskuussa 1930 Ley valittiin Saksan valtiopäiville Kölnin-Aachenin vaalipiiristä. Hän piti valtiopäivämandaattinsa itsellään aina valtakunnan hajoamiseen keväälle 1945. Tämä toi Leyn asemaan selvän sosiaalisen nousun. Syksyllä 1931 Hitler nimitti hänet myös puoluejärjestön valtakunnantarkastajaksi. Tämä oli erittäin huomattava ja vaikutusvaltainen puoluevirka. Gregor Strasserin erottua tehtävästään 8. joulukuuta 1932 Hitler nimitti hänet tämän seuraajaksi kansallissosialistisen puolueen valtakunnanjärjestöjohtajaksi. Hän ei kuitenkaan saanut edeltäjänsä valtuuksia, minkä johdosta Ley alkoi aktiivisesti lisätä omaa vaikutusvaltaansa puolueen sisällä. Hän halusi saavuttaa kontrollin puolueen järjestöpolitiikasta, koulutuksesta ja henkilöstöpolitiikasta. Hänen onnistuikin saada itselleen vastuu Nürnbergin puoluepäivien järjestelyistä. Samoin hänen johdettavakseen tulivat puolueen eliittikoulut, ”Ordensburgit”. Toisen maailmansodan aikana hänen vastuulleen annettiin myös valtakunnallinen asunto-ohjelma.

Saksan työväenrintaman johdossa

Pääartikkeli: Deutsche Arbeitsfront

Kansallissosialistien noustua valtaan tammikuussa 1933 Robert Leystä tuli myös ”Saksalaisen työn suojelukomitean” (Aktionskomitee zum Schutz der Deutschen Arbeit) johtaja. Tämän tehtävänä oli murskata ammattiliittojen valta. Kun Saksan ammattiliitot oli virallisesti lakkautettu 2. toukokuuta 1933, muodostettiin suojelukomiteasta 10. toukokuuta 1933 Saksalainen työväenrintama, Deutsche Arbeitsfront, jonka johtajana Ley toimi aina vuoteen 1945.

Työväenrintaman perustamisen jälkeen entisten ammattiliittojen raunioille perustettiin työläisten ja viranhaltijoiden yhteisliittoja sekä neuvotteluelimiksi suuri ja pieni työväenkonventti. Rakenne muistutti siis vielä jossain määrin vanhoja ammattiliittoja. 27. marraskuuta 1933 luotiin DAF:n keskustoimisto, jonka alaisina toimivat valtakunnallistet yritysyhteisöt, Gau-alueiden yritysyhteisöt sekä paikalliset yritysyhteisöt. Täten Leyn onnistui korvata vanha ammattiliittorakenne uudella, hierarkkisella rakenteella. Samalla järjestössä otettiin käyttöön puolueen tapainen johtajaperiaate, jossa alemmat tasot panivat toimeen ylempien tasojen käskyt.

Robert Ley pitämässä puhetta Berliinissä vuonna 1939.

Samalla DAF:sta muodostui yhä selkeämmin puoluejärjestön osa, jonka tehtävänä oli pitää huolta työväestön asemasta ja samalla kohottaa sen moraalia ja työn tuottavuutta. DAF liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen sen järjestönä. Samalla järjestöstä tuli yhä selkeämmin sosiaalisesti painottunut. Se ymmärsi itsensä ”kaikkien järjellä ja nyrkillä uutta luovien saksalaisten” etujärjestöksi, joka koki tehtäväkseen työväestön kohottamisen ”kansakunnan tasavertaiseksi ja kunnioitetuksi osaksi”. Nämä kauniit periaatteet, jotka pitkälti vastasivat ensimmäisen maailmansodan rintamasotilaiden ideologiaa, kätkivät sen, että Saksan työläisiltä oli tosiasiassa riistetty heidän etujärjestönsä ja että heistä oli tehty puolueen ja valtion hyväksi työtä tekeviä kansakunnan jäseniä.

Heinäkuussa 1933 DAF:llä oli 5 320 000, kesäkuussa 1934 16 000 000 ja joulukuussa 1942 jo 25 000 000 jäsentä. Täten se oli suurin Saksan suurjärjestöistä. Se organisoi työpaikoilla suuria sosiaalisia ja vapaa-ajan tapahtumia. Eräs tärkeä toimintamuoto oli Kraft durch Freude (”Voimaa ilosta”) -järjestön kautta organisoitu vapaa-ajan ja lomatoiminta. Järjestö järjesti esimerkiksi lomamatkoja ulkomaille ja kotimaassa.

Toisen maailmansodan aika

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Vuodesta 1939 Ley menetti yhä enenevässä määrin asemiaan varusteluministeri Fritz Todtille ja hänen seuraajalleen Albert Speerille. Työpalvelun yleisvaltuutettu Fritz Sauckel syrjäytti Leyn päätöksenteosta. Samalla Leyn alkoholiongelmat pahenivat entisestään, mikä toi hänelle kansan suussa pilkkanimen ”valtakunnanjuoppo” (Reichstrunkenbold). Asuntorakentamisen alueella Ley tosin onnistui säilyttämään asemansa ja lisäämään vaikutusvaltaansa. 14. marraskuuta 1941 Hitler nimitti hänet ”sosiaalisen asuntorakentamisen valtakunnankomissaariksi”, keväällä 1942 hän lisäsi tämän valtuuksia nimittäen tämän ”valtakunnanasuntokomissaariksi”. Syksystä 1943 alkaen Leyn tehtäväksi tuli hätämajoituksen järjestäminen pommitusten uhreiksi joutuneilla saksalaisille.

29. huhtikuuta 1945 Hitler vahvisti poliittisessa testamentissaan Leyn aseman DAF:n johtajana. Toukokuussa 1945 yhdysvaltalaiset joukot pidättivät hänet. Hänet asetettiin syytteeseen rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja rikoksista rauhaa vastaan. Ennen oikeuskäsittelyn päättymistä Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä Ley hirttäytyi sellissään, koska hän tiesi tulevansa tuomituksi.

Hermann Göring heitti oikeudessa huomautuksen, että yhtä kaikki Ley olisi tuota pikaa juonut itsensä hengiltä.

Lähteet

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_Ley&oldid=11834245”