Martti Haavio

Martti Haavio
Henkilötiedot
Syntynyt	22. tammikuuta 1899 Temmes
Kuollut	4. helmikuuta 1973 (74 vuotta)
Kansalaisuus	Suomi
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Helsingin yliopisto
Tunnetut työt	Suomalainen mytologia (1967)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Martti Henrikki Haavio, taiteilijanimeltä P. Mustapää, (22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului Tulenkantajat-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa. Kasvatustieteen kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1964.

Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on sosiologian täysinpalvellut professori. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija Jaakko Haavio.

Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päivät. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle elämäntyöstään.

Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia

• Suomalaisen muinaisrunouden maailma. Porvoo: WSOY, 1935.
• Suomalaiset kodinhaltiat. Porvoo: WSOY, 1942.
• Viimeiset runonlaulajat. 3. painos (2. korjattu painos 1948). Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12753-1.
• Piispa Henrik ja Lalli: Piispa Henrikin surmavirren historiaa. Porvoo: WSOY, 1948.
• Väinämöinen: Suomalaisten runojen keskushahmo. Porvoo: WSOY, 1950.
• Kirjokansi: Suomen kansan kertomarunoutta. Porvoo: WSOY, 1952.
• Kansanrunojen maailmanselitys. Helsinki Porvoo: WSOY, 1955.
• Karjalan jumalat: Uskontotieteellinen tutkimus. Porvoo: WSOY, 1959.
• Kuolematonten lehdot: Sämpsöi Pellervoisen arvoitus. Porvoo: WSOY, 1961.
• Bjarmien vallan kukoistus ja tuho: Historiaa ja runoutta. Runot suomentanut Aale Tynni. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
• Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
• Esseitä kansanrunoudesta. Artikkelit on julkaistu 1959 Lauri Hongon toimittamassa Martti Haavion juhlakirjassa Essais folkloriques par Martti Haavio. Studia Fennica 8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 564. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-703-8.

Runoteoksia

• Laulu ihanista silmistä (1925)
• Laulu vaakalinnusta (1927)
• Jäähyväiset Arkadialle (1945)
• Koiruoho, ruusunkukka (1947)
• Linnustaja (1952)
• Tuuli Airistolta (1969)
• Iloinen lorukirja (1984)

Omaelämäkerrallisia teoksia

• Me marssimme Aunuksen teitä (1969)
• Nuoruusvuodet (1972)

Lähteet

• Jyväskylän yliopiston kunniatohtorit

Aiheesta muualla

• Haavio YLE:n sivuilla.
• Elämäkerta englanniksi.
• Läntisen Uudenmaan kirjailijoita.
• Raija Majamaa: Haavio, Martti (1899–1973) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.