Siirry sisältöön

Elina Haavio-Mannila

Wikipediasta
Elina Haavio-Mannila
1971
1971
Henkilötiedot
Syntynyt3. elokuuta 1933
Helsinki
Kuollut25. syyskuuta 2025 (92 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti sosiologian professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue seksologia
Aiheesta muualla
Kotisivu

Anna Elina Haavio-Mannila (3. elokuuta 1933 Helsinki – 25. syyskuuta 2025[1][2] Helsinki[3]) oli suomalainen valtiotieteen tohtori ja sosiologian professori.[4] Haavio-Mannila toimi Helsingin yliopiston sosiologian dosenttina 1965–1971, apulaisprofessorina 1971–1992 ja professorina 1992–1998.[5] Hänet tunnetaan ennen kaikkea sukupuolirooleja ja suomalaisten sukupuolielämää kartoittaneista tutkimuksista. Jälkimmäisistä monet on tehty yhdessä Osmo Kontulan kanssa.[6]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elina Haavio-Mannila ihastui sosiologiaan opiskeluaikanaan luettuaan sanakirjan avulla alan englanninkielisen alkeisoppikirjan. Erik Allardt johdatti hänet sukupuoliroolitutkimukseen ja 1960-luvun yhdistykset kuten Yhdistys 9, Sexpo ja naisjärjestöt antoivat virikkeitä tutkimukselle. 1950- ja 1960-luvulla sosiologia oli suomalaisen yhteiskunnan kehittämisen näkökulmasta tärkeä ja suosittu oppiaine, ja hänen arvionsa mukaan se tarjoaa edelleen ”käyttökelpoisia tietoja ja selitysmalleja sosiaalisen elämän kehittämiselle”.[7]

Elina Haavio-Mannila oli ensimmäinen sosiologiassa väitellyt nainen Suomessa sekä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan ensimmäinen naispuolinen väittelijä.[2] Väitöskirjansa Kylätappelut: Sosiologinen tutkimus Suomen kylätappeluinstituutiosta Haavio-Mannila kirjoitti vuonna 1958 kylätappeluista.[8]

Suomalaisen sosiologian varhaishistoriaa hän käsitteli teoksissa Sosiologian juuret (1973) ja Suomalaisen sosiologian historia (1992). Lisäksi hän tutki myös terveyssisarien ja lääkärien työtä, sukupuolten asemaa ja rooleja perheessä, työssä, politiikassa ja alkoholinkäytössä sekä siirtolaisten sopeutumista. Haavio-Mannilan kirja Suomalainen nainen ja mies vuodelta 1968 on suomalaisen nais- ja sukupuoliroolitutkimuksen uranuurtajateoksia. Haavio-Mannilan ja Kontulan vuonna 1993 valmistunut kirja Suomalainen seksi herätti 1990-luvun lopussa huomiota, sillä valmisteilla olevaa parisuhdelakia vastustettiin osaltaan heidän tutkimustulostensa pohjalta vedoten homoseksuaalisuuden suhteelliseen harvinaisuuteen.[9][10]

Haavio-Mannilasta tuli Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan ensimmäinen naisprofessori vuonna 1992. Vuodet 1994–1998 hän toimi sosiologian laitoksen johtajana. [2]

Haavio-Mannila oli akateemisen uransa aikana usein tiedotusvälineissä kommentoimassa yhteiskunnallisia asioita ja kirjoitti useita kirjoja.[11] Hän oli avioliittolaki-, alkoholilaki-, työaika- ja työolokomiteoiden jäsen. Hän toimi suomalaisten ja kansainvälisten tieteellisten järjestöjen johtotehtävissä ja osallistui kansainvälisiin konferensseihin pitämällä esitelmiä käynnissä olevista tutkimuksistaan.[12]

Haavio-Mannila valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1975.[13] Hän oli Academia Europæa -tiedeakatemian jäsen vuodesta 1993.[14] Haavio-Mannila toimi Suomalaisen Tiedeakatemian esimiehenä 1995–1996.[15]

Eläkevuosinaan hän oli aktiivisesti mukana kahdessa laajassa kansainvälisessä tutkimushankkeessa: ”Refer: Lisääntymisterveys ja perhemallit Venäjällä, Virossa ja Suomessa” ja ”Gentrans: Sukupolvien ketju – tutkimus suurten ikäluokkien ja heidän lastensa ja vanhempiensa välisestä vuorovaikutuksesta ja toistensa auttamisesta”. Eläkevuosien tutkimustyötä hän luonnehti vapaaehtoistyöksi, josta hän sai palkkioksi kongressimatkoja ja tietokoneen.[7] Haavio-Mannila seurasi tietojenkäsittelyn kehitystä useita vuosikymmeniä ja sanoi olevansa ”täysin onnellinen, kun avaa tietokoneen ja löytää sieltä tiedostot, joita tarvitsee kulloinkin käsillä olevaa artikkelia, kirjaa tai viestiä varten”. Mappien selaaminen oli sen sijaan vaivalloista. Tutkimustyössä häntä viehättivät tilastolliset analyysit, joita hän ”suunnittelee illalla nukkumaan mennessä ja aamulla ennen ylös nousemista”.[7]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elina Haavio-Mannilan vanhemmat olivat Martti Haavio ja Elsa Enäjärvi-Haavio.[4]

Haavio-Mannilan puoliso oli vuodesta 1956 valtiotieteilijä Olavi Mannila (1929–1978).[4] Heidän poikansa on professori Heikki Mannila.[4][16]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Haavio-Mannila, Elina: Kylätappelut: Sosiologinen tutkimus Suomen kylätappeluinstituutiosta. WSOY, 1958.
  • Haavio-Mannila, Elina: Suomalainen nainen ja mies: Asema ja muuttuvat roolit. WSOY 1968.
  • Haavio-Mannila, Elina & Snicker, Raija: Päivätanssit. WSOY 1980. ISBN 951-0-10174-5.
  • Haavio-Mannila, Elina, Jallinoja, Riitta & Strandell, Harriet: Perhe, työ ja tunteet: Ristiriitoja ja ratkaisuja. WSOY 1984. ISBN 951-0-12619-5.
  • Haavio-Mannila, Elina et al. (toim.): Women in Nordic Politics. Pergamon Press 1985.
  • Haavio-Mannila, Elina: Työpaikan rakkaussuhteet. WSOY 1988. ISBN 951-0-15078-9.
  • Alapuro, Risto & Alestalo, Matti & Haavio-Mannila, Elina (toim.): Suomalaisen sosiologian historia. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17996-5
  • Kontula, Osmo & Haavio-Mannila, Elina (toim.): Suomalainen seksi: Tietoa suomalaisten sukupuolielämän muutoksesta. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18672-4
  • Haavio-Mannila, Elina & Kontula, Osmo: Seksin trendit meillä ja naapureissa. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26145-9 Myös englanniksi Sexual Trends in the Baltic Sea Area. The Family Federation of Finland 2003. ISBN 952-9605-99-4.
  • Kontula, Osmo & Haavio-Mannila, Elina: Intohimon hetkiä: Seksuaalisen läheisyyden kaipuu ja täyttymys omaelämäkertojen kuvaamana. WSOY, 2001. ISBN 951-0-22261-5
  • Haavio-Mannila, Elina & Kontula, Osmo & Rotkirch, Anna: Sexual Lifestyles in the Twentieth Century. Palgrave 2002. ISBN 0-333-794184.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Elina Haavio-Mannila on kuollut is.fi.
  2. ↑ a b c Elina Haavio-Mannila oli edelläkävijä ja suunnannäyttäjä | Valtiotieteellinen tiedekunta | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. 3.10.2025. Viitattu 10.10.2025.
  3. ↑ Jallinoja, Riitta & Sinnemäki, Aino: Tasa-arvotutkimuksen klassikko. Muistokirjoitus. Elina Haavio-Mannila 1933–2025 Helsingin Sanomat. 19.10.2025. Helsinki: Sanoma Media Finland. Viitattu 7.11.2025.
  4. ↑ a b c d Alestalo, Matti: ”Haavio-Mannila, Elina (1933–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 443–444. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Elina Haavio-Mannilan kotisivu Helsingin yliopisto. Arkistoitu 16.12.2005. Viitattu 22.3.2007. (suomeksi)
  6. ↑ Tiedenaisia: Elina Haavio-Mannila Suomen Naistutkimuksen Seura. Viitattu 22.3.2007.
  7. ↑ a b c Haavio-Mannila, Elina: ”Olen onnellinen, kun avaan tietokoneen.” Helsingin Sanomat 20.6.2010, s. D 6.
  8. ↑ Haavio-Mannila, Elina: Kylätappelut: Sosiologinen tutkimus Suomen kylätappelunstituutiosta. (Diss) WSOY, 1958.
  9. ↑ Stålström, Olli: Kinseyn (1948 ja 1953) sekä myöhemmät yleisyystutkimukset 1.9.2001. FinnQueer. Viitattu 22.3.2007. (suomeksi)
  10. ↑ Kiperiä kysymyksiä homoudesta Aslan ry. Viitattu 22.3.2007. (suomeksi)
  11. ↑ Keckman-Koivuniemi, Hannele: Undressing the Dolls – Interview with Elina Haavio-Mannila. FSD neWWWs, 2003, nro 11. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Kuka kukin on 2007, s. 155–156. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
  13. ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 29.6.2015.
  14. ↑ Elina Haavio-Mannila Academia Europaea – The Academy of Europe. Viitattu 18.5.2017. (englanniksi)
  15. ↑ Esimiehet ja pääsihteerit. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 4.9.2018
  16. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 138, 427. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elina_Haavio-Mannila&oldid=23664977”