Suomalainen mytologia (Haavio)
| Suomalainen mytologia | |
|---|---|
 Uusintapainoksen kansikuva |
|
| Kirjailija | Martti Haavio |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1967 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Suomalainen mytologia on Martti Haavion kirjoittama, vuonna 1967 WSOY:n julkaisema suomalaista mytologiaa ja muinaisuskoa käsittelevä tietokirja. Kirja oli ollut pitkään vaikeasti saatavissa, joten Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi siitä uuden painoksen vuonna 2019. Tähän laitokseen on Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Ulla Piela kirjoittanut jälkisanat.[1]
Kirjassa on kaksi osaa, joista ensimmäinen keskittyy uskomuksiin ja toinen tarkastelee myyttisten voimien käyttöä. Kirjan Johdatus-osiossa Haavio esittelee aikaisempaa suomalaisen mytologian tutkimusta ja kertoo tavoitteenaan olevan esitellä teoksessaan ”kansanomaisia, ikivanhoja peruskäsityksiä siitä, mikä on olevaisen alku, ’syvin synty’.” Hän kertoo kirjassaan haluavansa ”liittää suomalaiset sirpaleet jättiläismosaiikkiin”, toisin sanoen osaksi muun maailman mytologisia käsityksiä, joilla hän uskoi olevan yhteisiä juuria, jopa kulttuuripiirien yhteisiä, myöhemmin sirpaloituneita myytistöjä.[1]
Teoksen ensimmäinen osa lähtee liikkeelle karhunpalvonnan käsittelyllä ja jatkaa tarkastelemalla riistaeläinlajien kantavanhempia, emuita sekä metsän ja veden myyttisiä olentoja. Näiden jälkeen Haavio siirtyy käsittelemään eeppisten runojen myyttisiä hahmoja, kuten Ilmarista ja Ukko ylijumalaa sekä suuria perusmyyttejä, kuten Sampoa. Tämä osa kirjasta päättyy ”Oluen synty” -runon käsittelyyn. Haavio yhdistää teoksessaan kansanrunouden teemat kaukaisiin myytteihin. Esimerkiksi Lemminkäistä käsittelevien runojen käsittely on otsikoitu Suomalaisessa mytologiassa ”Jumalan kuolema ja ylösnousemus”. Haavio tulkitsee Lemminkäisen virren loppuosa perimmäiseksi lähteeksi Osiris-myytin.[1]
Kirjan toinen osa alkaa noitien ja tietäjien toiminnan tarkastelulla ja jatkaa tautien ja vaivojen vammojen hoitoon liittyvien syntyjen käsittelyllä. Haavio pohtii tässä osassa muun muassa sitä, mitä ovat luonto, haltia ja lovi myyttisten voimien käyttäjän kutsuessa: ”Nouse luontoni lovesta, haon alta haltiani”. Hän kuvaa, että tietäjä on asiantuntija, jonka vastuulla on sosiaalisen ryhmä elämänjärjestyksen säilyminen. Haavio kuvailee, miten tietäjä tuntee esimerkiksi kiven synnyn loitsun, jota tarvitaan hoidettaessa kiven aiheuttamaa ruhjetta tai muuta vammaa.[1]
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uuden laitoksen jälkisanoissa Piela esittelee ja arvioi kolmea laajaa kirja-arviota, jotka julkaistiin kirjan alkuperäisen julkaisun aikaan. Ne kaikki ovat varsin kriittisiä. Arvioijat totesivat, ettei kirja muodosta kokonaisesitystä, vaan on paremminkin sarja tutkielmia. Esimerkiksi Heikki Kirkinen kirjoitti Suomalaisessa Suomessa julkaistussa arviossaan ihmettelevänsä aivan erityisesti, miksei Haavio edes mainitse kirjassaan Iivar Kemppisen vuonna 1960 julkaistua Suomalainen mytologia -teosta.[1]
Merja Leppälahden vuoden 2019 kirja-arvion mukaan teos ”kuuluu ehdottomasti folkloristiikan ja uskontotieteen klassikoihin”, vaikka osin sisältääkin vanhentuneita käsityksiä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Uskomuksia ja spekulaatiota suomalaisesta mytologiasta agricolaverkko.fi. Viitattu 5.12.2023.
- ↑ Merja Leppälahti: Uskomuksia ja spekulaatiota suomalaisesta mytologiasta agricolaverkko.fi. 9.4.2019. Viitattu 18.4.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Merja Leppälahti: Uskomuksia ja spekulaatiota suomalaisesta mytologiasta, kirja-arvio Martti Haavion teoksesta Suomalainen mytologia. (Agricolan kirja-arvostelut 9.4.2019)