Ero sivun ”Julius Tallberg” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Varhaiset vuodet: Kiesleffin korjattu muotoon Kiseleffin |
→Varhaiset vuodet: Kiesleff korjattu -> Kiseleff |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
==Varhaiset vuodet== |
==Varhaiset vuodet== |
||
Tallberg perusti oman yrityksen saatuaan nuorena miehenä potkut [[Stockmann|Stockmannilta]]. Potkujen syy oli Kaivopuiston rannan uintiretkesta johtunut myöhästyminen. Tallberg tunsi kaupungin tuolloin ehkä tunnetuimman arkkitehtitoimiston osakkaat [[Konstantin Kiseleff|Constantin Kiseleffin]] ja [[Elia Heikel|Elia Heikelin]]. Kiseleff ja Heikel suostuivat Tallbergin pyynnöstä osakkaiksi rakennustarvikeliikkeeseen, jonka Tallberg päätti perustaa irtisanomisensa jälkeen. Oy Julius Tallberg Ab aloitti toimintansa [[13. maaliskuuta]] [[1880]]. Vuonna [[1887]] kolmekymmentä vuotta täyttävä Tallberg lunasti Kiesleffin ja Heikelin osakkaiden osuudet. Osakeyhtiömuodon rakennustarvikeliike sai vuosina 1923-25 toteutetuissa järjestelyissä. Ensimmäinen toimipaikka sijaitsi Kiseleffin ja Heikelin rakennusliikkeen yhteydessä Kruunuhaassa, talossa Konstantininkatu 14. Vaurastuttuaan, Tallbergista tuli [[ |
Tallberg perusti oman yrityksen saatuaan nuorena miehenä potkut [[Stockmann|Stockmannilta]]. Potkujen syy oli Kaivopuiston rannan uintiretkesta johtunut myöhästyminen. Tallberg tunsi kaupungin tuolloin ehkä tunnetuimman arkkitehtitoimiston osakkaat [[Konstantin Kiseleff|Constantin Kiseleffin]] ja [[Elia Heikel|Elia Heikelin]]. Kiseleff ja Heikel suostuivat Tallbergin pyynnöstä osakkaiksi rakennustarvikeliikkeeseen, jonka Tallberg päätti perustaa irtisanomisensa jälkeen. Oy Julius Tallberg Ab aloitti toimintansa [[13. maaliskuuta]] [[1880]]. Vuonna [[1887]] kolmekymmentä vuotta täyttävä Tallberg lunasti Kiesleffin ja Heikelin osakkaiden osuudet. Osakeyhtiömuodon rakennustarvikeliike sai vuosina 1923-25 toteutetuissa järjestelyissä. Ensimmäinen toimipaikka sijaitsi Kiseleffin ja Heikelin rakennusliikkeen yhteydessä Kruunuhaassa, talossa Konstantininkatu 14. Vaurastuttuaan, Tallbergista tuli [[Kiseleff & Heikelin]] merkittävin toimeksiantaja moneksi vuodeksi. Toimisto suunnitteli mm. [[Tallbergin liiketalo|Tallbergin liiketalon]] [[Aleksanterinkatu (Helsinki)|Aleksanterinkatu]] 21, vuonna [[1899]]. |
||
== Lauttasaaren omistaja == |
== Lauttasaaren omistaja == |
||
Versio 7. heinäkuuta 2011 kello 00.46
Mathias Julius Hjalmar Tallberg (25. toukokuuta 1857 Turku – 3. toukokuuta 1921 Nauheim, Saksa) oli suomalainen liikemies ja kauppaneuvos. Tallberg perusti 1880 Helsinkiin rakennusainekaupan (nyk. Oy Julius Tallberg Ab) ja myöhemmin muun muassa sementtivalimon, muurilaastitehtaan sekä rakennuslevy- ja sementtitehtaan. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1888–1912.
Varhaiset vuodet
Tallberg perusti oman yrityksen saatuaan nuorena miehenä potkut Stockmannilta. Potkujen syy oli Kaivopuiston rannan uintiretkesta johtunut myöhästyminen. Tallberg tunsi kaupungin tuolloin ehkä tunnetuimman arkkitehtitoimiston osakkaat Constantin Kiseleffin ja Elia Heikelin. Kiseleff ja Heikel suostuivat Tallbergin pyynnöstä osakkaiksi rakennustarvikeliikkeeseen, jonka Tallberg päätti perustaa irtisanomisensa jälkeen. Oy Julius Tallberg Ab aloitti toimintansa 13. maaliskuuta 1880. Vuonna 1887 kolmekymmentä vuotta täyttävä Tallberg lunasti Kiesleffin ja Heikelin osakkaiden osuudet. Osakeyhtiömuodon rakennustarvikeliike sai vuosina 1923-25 toteutetuissa järjestelyissä. Ensimmäinen toimipaikka sijaitsi Kiseleffin ja Heikelin rakennusliikkeen yhteydessä Kruunuhaassa, talossa Konstantininkatu 14. Vaurastuttuaan, Tallbergista tuli Kiseleff & Heikelin merkittävin toimeksiantaja moneksi vuodeksi. Toimisto suunnitteli mm. Tallbergin liiketalon Aleksanterinkatu 21, vuonna 1899.
Lauttasaaren omistaja
Vuonna 1911 Tallberg osti Lauttasaaren kartanon saaden haltuunsa yli puolet Lauttasaaren maista. Näihin aikoihin Lauttasaaressa oli lähinnä vain kesähuviloita eikä Helsingin kaupunki ollut kiinnostunut alueesta. Tallberg teetti arkkitehti Birger Brunilalla alueen rakennussuunnitelman ja perusti saareen kahvilan ja merikylpylän. Hän rakennutti Lauttasaareen myös hevosraitiotien ja hankki Drumsö-nimisen höyrylautan joka alkoi liikennöidä Ruoholahden ja Lauttasaaren väliä. Raitiotie oli toiminnassa vain vuosina 1913-1917, mutta höyrylautta jatkoi liikennöintiä vuoteen 1935 saakka jolloin Lauttasaaren silta valmistui.