Lauttasaaren kartano

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lauttasaaren kartanon päärakennus vuonna 1923.

Lauttasaaren kartano on Helsingin Lauttasaaressa sijaitseva rakennus, jonka omistaa Koneen Säätiö. Se sijaitsee osoitteessa Otavatie 10, noin 200 metriä Lauttasaaren metroasemalta. Kartanon päärakennus on valmistunut vuonna 1837, ja se edustaa empiretyyliä. Rakennus ja sen tontti on suojeltu asemakaavalla vuonna 1978.[1] Kartanoon kuuluva Punainen huvila on Lauttasaaren vanhin pystyssä oleva rakennus, ja se on rakennettu vuosina 1791–1793.[2] Päärakennuksen ja Punaisen huvilan sanotaan muodostavan arvokkaan kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartanon maat koostuivat aikaisemmista Heikaksen ja Bertaksen tiloista, jotka lahjoitettiin 1624 kuninkaankartanona ratsumestari Gert Skyttelle palkkioksi Preussin sodassa tehdystä palveluksesta.[1]

Vuonna 1650 kuningatar Kristiina peruutti lahjoituksen ja luovutti Lauttasaaren Helsingin kaupungille, mutta myöhemmin saari vielä palautettiin kruunulle mutta jätettiin sittemmin kruununluontoisena Helsingin kaupungille maistraatin palkkiotiloiksi. Vuosisadan lopulla alue päätyi yksityisomistukseen.[3]

1700- ja 1800-luvun vaihteessa Lauttasaaren omisti Weurlanderin maanviljelijä- ja kauppiassuku, jonka jäsen Mårten Weurlander möi Lauttasaaren tilan vuonna 1836 Claes Wilhelm Gyldénille. Seuraavana vuonna Gyldén aloitti kartanon rakentamisen.[1][2]

Kartano vaihtoi omistajaa jo vuonna 1841, kun sen osti Nils Siljander. Seuraavan kerran omistaja vaihtui 11.8.1871, jolloin venäläissyntyinen kauppias Ivan Wavulin osti kartanon 60 000 markalla ja asettui perheineen sinne asumaan.[4][5] Joidenkin lähteiden mukaan Wavulin olisi tehnyt kaupat jo vuonna 1853.[2]

Wavulinien aikana Lauttasaareen, pääasiassa sen rannoille alettiin rakentaa pääkaupunkilaisten säätyläisten huviloita. Ensimmäinen tontti myytiin tähän tarkoitukseen vuonna 1873, mutta varsinaisesti palstoitus käynnistyi v. 1895 Vilhem Wavulinin ollessa kartanon omistajana, jolloin palstoja sekä vuokrattiin että myytiin. Vilhem Wavulin oli kouluttautunut agronomiksi, ja hän paneutui maanviljelyksen kehittämiseen. Pellot ja puutarha kunnostettiin ja etelään johtavan tien ympärille nousi talousrakennuksia.[1]

Julius Tallberg osti Wavulinilta vuonna 1905 Kotkavuoren pohjoisrinteellä sijainneet Hjördishemin ja Sätran palstat. Vanha palstajako on osin vieläkin näkyvissä, sillä vuokrasopimukset ulottuivat 1940-luvulle asti.[1]

Vuonna 1911 Julius Tallberg osti lopulta koko kartanon ja sen jäljellä olleet maat eli puoli Lauttasaarta edulliseen hintaan, koska kaupunki ei ollut niistä kiinnostunut. Tämän jälkeen kartanossa toimi ravintola ainakin vuonna 1920.[2]

Kartanon myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1946 Julius Tallbergin miniä Clara Tallberg myi kartanon rakennuksen Allergiatutkimussäätiölle. Vuonna 1954 kartano muutettiin sairaalaksi, jossa korjattiin esimerkiksi huuli- ja kitalakihalkioita. Vuonna 1978 Punainen Risti yritti myydä kartanon, jotta tilalle olisi rakennettu asuinrakennuksia, mutta paikalliset asukkaat puuttuivat peliin sillä seurauksella, että seuraavana vuonna Helsingin kaupunki osti kartanon. Vuonna 1980 kartanosta tuli muistisairaiden vanhusten hoitokoti, mutta 2010-luvun alkuvuodet se oli tyhjillään.[2]

Helsingin kaupunki pani kartanon ja punaisen huvilan myyntiin keväällä 2015 ja sai useita tarjouksia. Tarjokkaista ei valittu pelkästään korkeimman tarjouksen perusteella.[6]

Tarjouskilpailun voitti Koneen Säätiö, joka aloitti kartanoalueen kunnostamisen.[7] Perusteellinen kunnostusprojekti valmistui toukokuussa 2018, jolloin säätiö muutti kartanoon. Kartanon puutarha ennallistetaan puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin suunnitelman mukaan 1920-luvun asuun.[8]

Koneen Säätiö tekee kartanosta tieteen ja taiteen kohtaamispaikan sekä erilaisten tapahtumien järjestämispaikan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hakkarainen, Kaisa: Kartano unohtui puun taa. Helsingin Sanomat, 12.4.2015, s. A 22–23. Sanoma Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 15.6.2018.
  • Uino, Ari: Lauttasaaren historiallisia vaiheita Julius Tallbergin ajasta 2000-luvulle. Lauttasaaren säätiö, 2005. ISBN 952-91-9261-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Weckman, Emilia & Kuusiniemi, Pia: Lauttasaaren kartanon puistohistorian selvitys (PDF) 1.6.2012. LOCI maisema-arkkitehdit Oy. Viitattu 14.4.2015.
  2. a b c d e Hakkarainen, Kaisa: Kartano unohtui puun taa. Helsingin Sanomat, 12.4.2015, s. A 22–23. Sanoma Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 15.6.2018.
  3. Uino (2005), s. 15
  4. Sukuforum: Wavulin.
  5. Lauttasaaren kartanon rakennushistoriaselvitys.
  6. Lyhyesti: Viisi kilpailee Lauttasaaren kartanosta. Helsingin sanomat, 20.5.2015, s. A 19. Artikkelin arkistoitu verkkoversio Viitattu 20.5.2015.
  7. Koneen Säätiö kunnostaa Lauttasaaren kartanon toimitiloikseen 26.6.2015. Viitattu 6.5.2016.
  8. Hällsten, Annika: Drumsö gård restaurerad till sin forna glans. Hufvudstadsbladet, 15.6.2018, s. 28. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]