Liivinmaan kuvernementti

Liivinmaan kuvernementin kartta (n. 1820).

Liivinmaan kuvernementti (ven. Лифляндская губерния, vir. Liivimaa kubermang, latv. Vidzemes guberņa) oli vuosina 1721–1917 Venäjän keisarikunnan hallintoalue (kuvernementti), joka käsitti nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian. Liivinmaan kuvernementti oli yksi Itämerenmaakunnista.

Ennen suurta Pohjan sotaa Liivinmaan alue oli jaettu Ruotsille (Liivinmaan kuvernementti) ja Puolalle (Puolan Liivinmaa). Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi ja Puola menettivät alueen Venäjälle jo vuonna 1710, mutta alueen hallinnan siirtyminen vahvistettiin vasta vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa. Ruotsin hallintojärjestelmä jäi alueella voimaan, samoin baltiansaksalaisen aateliston erivapaudet ja luterilaisuus. Venäläistämiskausi alkoi 1880-luvulla, jolloin venäjän kieli julistettiin ainoaksi viralliseksi kieleksi ja maalaisväestöä koetettiin käännyttää ortodoksiseen uskoon.

Alueen pääkaupungiksi tuli Riika, ja sen nimi oli Riian kuvernementti vuosina 1712–1796. Tarton maakunta kuului Pietarin kuvernementin alaisuuteen vuosina 1713–1722.

Liivinmaan kuvermenentti käsitti yhdeksän piirikuntaa, joiden hallintokeskukset olivat seuraavat:

• Tartto (Tartumaa)
• Viljandi (Viljandimaa)
• Kuressaare (Saarenmaa)
• Pärnu (Pärnumaa)
• Riika (Riianmaa)
• Valga (Valgamaa)
• Võru (Võrumaa)
• Cēsis (Vidzemen piirikunta)
• Valmiera (Valmieran piirikunta)
• Limbaži (Limbažin piirikunta).

Liivinmaan kuvernementin pohjoisosat yhdistettiin etnisin perustein Vironmaan kuvernementtiin 12. huhtikuuta 1917, ja alueen nimeksi tuli Viron autonominen kuvernementti. Alue julistautui itsenäiseksi 23. päivänä helmikuuta 1918.