Tämä on hyvä artikkeli.

Eturauhasen syöpä

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. maaliskuuta 2011 kello 19.15 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eturauhasen syöpä
Mikroskooppikuva eturauhasen värjätyistä syöpäsoluista (Gleason 4).
Mikroskooppikuva eturauhasen värjätyistä syöpäsoluista (Gleason 4).
5-vuotisennuste Yli 95%[1]
Ensioireet tihentynyt virtsaamistarve
Tärkein hoitomuoto leikkaus, sädehoito, hormonihoidoilla ja seuranta
Uusia tapauksia Suomessa vuosittain 4 200
Alkuvaiheen tutkimuksia verikokeena otettava PSA
Riskitekijät tupakointi, lihavuus, riski sairastua kasvaa iän myötä

Eturauhasen syöpä on eturauhasessa esiintyvä syöpä. Riski sairastua siihen kasvaa 50 ikävuoden jälkeen. Suurin osa eturauhasen syövistä etenee hyvin hitaasti, eivätkä ne lyhennä potilaan elinikää. Vain noin joka seitsemäs eturauhasen syöpä johtaa kuolemaan. Tautia voidaankin radikaalien hoitojen sijaan päätyä vain seuraamaan. Kuitenkin taudin yleisyydestä johtuen eturauhasen syöpä aiheuttaa keuhkosyövän jälkeen toiseksi eniten syöpäkuolemia miehille Suomessa[2]. Hoitamista vaativat aggressiiviset eturauhasen syövät, jotka muodostavat etäpesäkkeitä tyypillisesti luustoon.

Eturauhasen syöpä on maailmanlaajuisesti miesten toiseksi yleisin syöpä[3]. Sen esiintyvyys vaihtelee suuresti maanosittain. Eturauhasen syöpää esiintyy erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Entisillä siirtomaa-alueilla eturauhasen syöpä on huomattavasti yleisempää eurooppalaisperäisellä väestöllä kuin alueen alkuperäisväestöllä.[4] Suomessa eturauhasen syöpä on väestön yleisin syöpä ja uusia tapauksia todetaan vuosittain yli 4 000.[5]

Eturauhasen syövän esiintymiseen vaikuttavat sekä ympäristötekijät että perinnölliset tekijät. Nykytietämyksen mukaan eturauhasen syöpä on yleisnimike erilaisille kasvaimille, joista osa on hidaskasvuisia ja hyvänlaatuisia, osa nopeasti eteneviä ja tappavia. Vuosittain Suomessa kuolee noin 800 miestä eturauhasen syöpään[2].

Kirurgisesti poistettu suurentunut eturauhanen.

Syntymekanismi

Eturauhanen on miehen sukupuolirauhanen, joka sijaitsee virtsarakon alapuolella peräsuolen edessä. Se on noin luumun kokoinen, 20 grammaa painava elin. Se ympäröi osittain virtsaputkea, joka kuljettaa virtsan rakosta elimistön ulkopuolelle. Eturauhanen tuottaa osan siemennesteessä tarvittavasta nesteestä.[5] Eturauhasen syövän synty ja kasvu edellyttää miessukupuolihormoneita eli androgeeneja. Eturauhasen syöpää ei esiinny eunukeilla. Eturauhassyöpä on kuitenkin vanhojen miesten sairaus, vaikka heillä iän mukana androgeenien, erityisesti testosteronin pitoisuudet seerumissa pienenevät. Selitys lienee eturauhassolujen iän myötä herkistyvä vaste hormoneille ja muiden riskitekijöiden kasvava merkitys miehen ikääntyessä.[6]

Eturauhasen syövän etiologia on taudin yleisyydestä huolimatta edelleen pääosin tuntematon.[7] Eturauhsen syöpä kehittyy eturauhasen solujen alkaessa muuttua pahanlaatuisiksi. Eturauhassyöpätapausten erityispiirre usein on, että sairaus kehittyy aluksi hitaasti ja ilmenee myöhemmin iäkkäillä potilailla.[8] Ympäristötekijöillä on suurempi merkitys eturauhassyövän kehittymisessä kuin perinnöllisillä tekijöillä. [9]

Runsas rasvan käyttö, lihavuus, tupakointi ja D-vitamiinin puute lisäävät eturauhasen syövän riskiä. Kasvisruokavalio ja E-vitamiinin saanti sen sijaan näyttäisivät pienentävän taudin riskiä. Alkoholin käyttö ei vaikuta eturauhasen syövän syntyyn ja liikunnan vaikutuksesta ei ole yksiselitteistä näyttöä. Tulehdukselliset sairaudet lisäävät myös eturauhassyövän riskiä.[1]

Esiintyvyys Suomessa

Eturauhasen syöpä on miesten yleisin syöpä ja ennusteiden mukaan pysyy pitkään sellaisena. Vuonna 2008 Suomessa eturauhasen syöpään sairastui 4 237 miestä ja siihen kuoli 817 miestä.[2] Eturauhasen syöpä on iäkkäiden miesten sairaus ja Suomessa suuret ikäluokat ovat tulossa siihen ikään, jolloin syöpään sairastutaan. Eturauhasen syöpään sairastuneita on siis tulevaisuudessakin paljon.[10]

Eturauhasen syöpä löytyy yleensä paikallisena. Levinneiden eturauhasen syöpien osuus on pieni, noin 10 prosenttia. Paikallisina löytyvien eturauhasen syöpien ennuste eli viiden vuoden elossaoloaika Suomessa on lähes 100 %. Yhteenlaskettu eturauhasen syöpien 5-vuotisennuste on 92%. Levinneen sairauden ennuste on 47% (5 v.) Suomen elossaololuvut ovat maailmanlaajuisestikin erittäin hyvät ja parhaat Pohjoismaissa. Yli 30 000 miehellä Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana todettu eturauhasen syöpä. Pohjoismaissa elää tällä hetkellä 150 000 miestä samassa tilanteessa.[11]

Seulonta

Eturauhassyöpä voidaan todeta seulonnalla varhain ennen taudin etenemistä. On olemassa kuitenkin myös ylidiagnostiikan vaara, jonka voi aiheuttaa mahdollisten pienten, kliinisesti merkityksettömien syöpien löytyminen. Tämä puolestaan voi johtaa myös ylihoitoon. Seulontamenetelminä käytetään rektaalista eturauhasen tunnustelua, transrektaalista (peräsuolen lävitse) ultraäänitutkimusta sekä PSA-pitoisuuden määritystä verikokeista. Viimeksi mainittu erilaisine muunnelmineen on tällä hetkellä eniten käytetty primaarinen seulontamenetelmä.[12]

Laajassa eurooppalaisessa seulontatutkimuksessa (European Randomized Study of Screening for Prostate Cancer, ERSPC) seurattiin miehiä 9 vuoden ajan. Suomesta tutkimukseen osallistui 80 000 miestä. Tuloksena oli, että seulonnalla voidaan vähentää eturauhassyöpäkuolleisuutta 20–30 prosenttia ja että parantumattomien syöpien osuus vähenee kolmanneksella. Teho on rintasyövässä käytetyn mammografiaseulonnan tasoa. PSA-seulonnan avulla voidaan löytää 41% luustoon metastoituvaa tautia ennen leviämisvaihetta. Myös paikallisten levinneiden syöpien määrä väheni seulannan avulla.[13]

Oireettoman miehen PSA-testauksen keskeinen ongelma on ylidiagnostiikka ja siitä johtuva ylihoitaminen. Yksilön kannalta PSA-testaus merkitsee epäilyä vakavaksi mielletystä sairaudesta ja elämänlaadun heikkenemistä, kun terveestä miehestä tulee sairas. Suurin osa PSA-seulonnoissa löydetyistä eturauhasen syövistä on pieniä ja hitaasti eteneviä "kilttejä" syöpiä. Piilevänä tautina se on hyvin yleinen: 50-vuotiailla sitä noin 50 %:lla, 60-vuotiailla 60 %:lla ja 70-vuotiailla 70 %:lla. Tavallinen ihminen arvostaa seulontaa, ja siksi syöpäseulontojen tehoa yliarvioidaan helposti. Työterveyshuollossa PSA-testejä otetaan joskus jopa mieheltä kysymättä. Tämä on epäeettistä: tutkittavalta tulisi aina kysyä, haluaako hän tulla PSA-testatuksi. Seulontatutkimuksen perusteella tiedetään nyt, että jotta yksi mies voidaan pelastaa eturauhassyöpäkuolemalta, pitää seuloa tuhat miestä yhdeksän vuoden ajan.[14]

Oireet

Eturauhasen syövässä ei ole tyypillistä kliinistä oireenkuvaa ja varhaisessa vaiheessa eturauhasen syöpä on oireeton. Ensioireet muistuttavat enimmäkseen eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa oireita ja muiden sairauksien oireita, joihin liittyy virtsaamishäiriöitä. Virtsaamishäiriöt saattavat toisaalta aiheutua virtsarakon kasvaimesta, tulehduksista tai anomalioista eli synnynnäisistä poikkeamista virtsaneritysjärjestelmässä. Joskus eturauhassyövän ensimmäinen oire voi olla etäpesäkkeistä johtuva luustokipu tai patologinen murtuma.[15] Iäkkäillä eturauhasen syöpää sairastavilla potilailla saattaa olla myös muita sairauksia, esimerkiksi korkeaa verenpainetta, diabetesta tai sydän- ja verisuonisairauksia, jotka voivat vaikuttaa potilaan elämään syöpää enemmän.[8]

Tavallisimpia oireita eturauhasen syövässä:[16]

  • tihentynyt virtsaamistarve
  • virtsasuihkun heikkous
  • virtsatietulehdukset
  • virtsaumpi
  • tunne ettei rakko tyhjene täysin
  • alavatsa- ja selkäkivut
  • laihtuminen
  • yleiskunnon lasku
Luustoon metastoituneen eturauhasen syövän isotooppitutkimus

Diagnostiikka

Laboratoriokokeet

Useimmat eturauhasen syövät löytyvät kohonneen PSA-arvon vuoksi. Esimerkiksi Helsingissä 80 prosenttia uusista eturauhasen syöpäpotilaista tulee hoitoon PSA-testin seurauksena. PSA (prostataspesifinen antigeeni) on ollut merkkiaineena jo parikymmentä vuotta. PSA on verenkierrossa joko vapaana tai sitoutuneena. Myös oireettomille miehille tehdyt PSA-testit tuovat miehiä joko terveyskeskukseen tai työterveyslääkärin pakeille. Yleensä yleislääkäri ohjaa potilaan urologille. PSA-arvo voi kohota muistakin syistä kuin eturauhasen syövästä. Siksi pelkkä PSA-arvo ei riitä diagnoosin tekemiseen eturauhasen syövässä. Uusia hyviä merkkiaineita tutkitaan PSA-testin tilalle. [17]

Histologinen luokitus

Eturauhasen syövän diagnoosi varmistuu biopsiatutkimuksen histologisesta näytteestä. Biobsianäytteestä arvioitava kasvaimen laajuus ja erilaistumisaste ovat tärkeimmät ennustetekijät eturauhasen syövässä. Histologisesta näytteestä määritellään syövän erilaistuminen Gleasonin pisteytyksellä. Biobsian ongelma kuitenkin on, että se edustaa vain pientä osaa eturauhasesta.[17] Tarvitaanki 10–12 biobsianäytette eri kohdista, jotta saadaan selville kokonaistilanne[1]. Gleasonin luokitus on tärkein tutkimus eturauhasen syövän diagnostiikassa.[17] Gleasonin pisteytyksen skaala on 2-10. Useimmat eturauhasen syövät löytyvät biobsiassa Gleasonin pisteillä 5-7. Gleasonin pisteet 8, 9, ja 10 paljastavat aggressiivisen eturauhasen syövän. Alle neljän Gleasonin pisteen eturauhasen syövät harvemmin löytyvät biobsiassa, sillä niin alhaisen riskin potilaat eivät yleensä päädy jatkotutkimuksiin.[18]

Radiologinen kuvantaminen

Eturauhasen syöpiä voidaan kuvantaa monilla eri menetelmillä. Tällä hetkellä ne eivät sovellu eturauhasen seulontaan. Ne eivät myöskään korvaa biopsioita. Radiologinen kuvantaminen on hyödyllistä erityisesti levinneisyystutkimuksina eturauhasen syövissä. Ultraäänitutkimus on eniten käytetty menetelmä, jolla usein arvioidaan myös munuaisten tila.[17] Yksinään ultraäänitutkimus ei yleensä riitä syövän diagnostiikassa, mutta sillä on tärkeä rooli koepalan otossa. Lisäksi sisäistä sädehoitoa voidaan suunnitella ultraäänitutkimuksen avulla[19]. Magneettikuvaus, joka monella muulla syövän alueella on hyödyllinen, on käytössä myös eturauhasen syövän toteamisessa – mutta selkeää kuvaa siitä, miten eturauhasta pitäisi kuvata, ei ole kansainvälisesti olemassa. Magneettikuvaus ei ole rutiinikäytössä primaaridiagnostiikassa. Sitä käytetään sädehoidon suunnittelun apuvälineenä. Tietokonetomografiaa käytetään ennen kaikkea imusolmukelevinneisyyden ja muun metastasoinnin selvittämiseen. Toisaalta tietokonetomografia on erittäin tärkeä sädehoidon suunnittelussa. Muita kuvantamismenetelmiä ovat magneettispektrogrammi (MRS) ja Positroniemissiotomografia. Luuston gammakuvauksella voidaan löytää luustoon edenneitä etäpesäkkeitä.[17]

Hoidot

Eturauhasen syöpää hoidetaan eri tavoilla syövän levinneisyyden ja erilaistumisasteen mukaan: seurannalla, leikkauksella, sädehoidolla,hormonihoidoilla ja solunsalpaajilla. Usein näitä hoitoja yhdistetään keskenään. Hoidot voivat olla potilaan parantamiseen tähtääviä (kuratiivinen) tai oireita lievittäviä (palliatiivisia). Eturauhasen syövän hoitoja annetaan syövän erilaistumisen, levinneisyyden ja potilaan iän perusteella. Mikäli kasvain on histologisesti kohtalaisen tai huonosti erilaistunut, saavutetaan paras tulos paikallisessa eturauhasen syövässä hoitamalla radikaalileikkauksella tai radikaalisella sädehoidolla.[15]

Kuratiiviset hoidot

Kirurgisen hoidon tavoitteena on poistaa syöpä kokonaan (Radikaalinen prostatektomia). Suomessa tehdään vuosittain noin tuhat radikaalia prostatektomiaa. Toimenpide voidaan tehdä joko avoleikkauksena, laparoskooppisesti (vatsaontelotähysteisisti) käsin tai robottiavusteisesti. Kirurgisella hoidolla eturauhasen paikallisessa (ei metastasoitunut) syövässä saavutetaan hyvä pitkäaikaistulos. Kymmenen vuoden kuluessa syöpä uusii 23 %:lla potilaalla leikkauksesta. Kymmenen vuoden elossaoloaika radikaalisen prostatektomian jälkeen vaihtelee välillä 88–95 %.[1]

Radikaalisessa prostatektomiassa kirurgi poistaa eturauhasen ja siemenrakkulat kokonaan. Virtsarakon kaula yhdistetään sitten katkaistuun virtsaputkeen. Alueellisten imusolmukkeiden poisto on kiistanalainen asia, sillä imusolmukemetastasoinnin riski hyvin pieni jos PSA-arvo on alle 10 µg/l. Potilaat toipuvat endoskooppisesta toimenpiteestä jonkin verran nopeammin kuin avoleikkauksesta, mutta syövän hoitamiseksi menetelmät lienevät yhtä tehokkaita. Leikkausmenetelmiä vertailevia tutkimuksia ei ole tehty. Potilaan jäljellä olevan eliniän tulisi olla vähintään kymmenen vuotta, jotta eturauhassyövän radikaalileikkaus olisi perusteltua. Avoleikkaukseen liittyy usein kohtalaista verenvuotoa. Peräsuolen, virtsanjohtimien tai nervus obturatoriuksen vauriot ovat harvinaisia kirurgisissa hoidoissa, samoin kuin rakko-virtsaputkiliitoksen repeäminen tai pitkittynyt imunestevuoto. Laskimotromboosin ja keuhkoembolian riski on pienimolekyylisten hepariinivalmisteiden käytöstä huolimatta edelleen olemassa, mutta epätodennäköisenä.[20]

Radikaalia sädehoitoa toteutetaan kahdella tavalla: Lineaarikiihdyttimillä ulkoisena sädehoitona ja matalan- tai korkean annoksen kudoksensisäisenä tyköhoitona (brakyterapia). Korkean riskin potilaiden hoidossa sädehoitoon yhdistetään hormonihoito. Sädehoito on kehittynyt tarkemmaksi ja tehokkaammaksi erityisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.[19]

Tiedosto:Brachytherapy.jpeg
Eturauhasen syövän tyköhoidossa käytettäviä, säteileviä jyväsiä.

Tyköhoidoissa eturauhasen sisälle asetetaan pieniä jyväsiä, jotka säteilevät eturauhasen sisällä säästäen eturauhasta ympäröivien elinten soluja säteilyn haittavaikutuksilta (katso kuva). Tyköhoito aiheuttaakin vähemmän sivuvaikutuksia ja on paremmin siedetty kuin ulkoinen sädehoito. Sisäinen sädehoito antaa hyvän hoitotuloksen pienen riskin taudeissa, mutta levinneen tai aggressiivisen taudin hoitoon tyköhoito ei riitä.[21] Tyköhoidon vaihtoehtona voi olla myös pelkkä seuranta, sillä tyköhoidon antaminen rauhalliseen syöpään voi olla taudin ylihoitamista.[22]

Ulkoista sädehoitoa annetaan noin 36 (30) kertaa ja hoitoteho vastaa radikaalileikkausta. Matalan riskin taudeissa hoitoannokset vaihtelevat eturauhasen syövän sädehoidoissa välillä 70–75 Gy ja keskisuuren tai suuren riskin taudeissa välillä 76–80 Gy. Viitteitä on siitä, että annoksen lisääminen tästäkin suuremmaksi voisi parantaa tuloksia. Kehon ulkopuolelta annetun sädehoidon mahdollisia sivuvaikutuksia ovat impotenssi, rakon ja peräsuolen ärsytysoireet. Eturauhasen ulkoisen sädehoidon laitteiston kehittyessä on voitu yhä enemmän kasvattaa eturauhasen saamaa sädeannosta ja pienentää muiden kriittisten elimien sädeannosta. Sädehoito voidaan nykyisin antaa myös prostatansisäisesti (tyköhoito), jolloin eturauhasen sisälle viedään ultraääniohjauksessa säteileviä jyväsiä.[19] Sädehoitoa voidaan antaa myös leikkauksen jälkeen liitännäishoitona ja taudin uusiutuessa palliatiivisena hoitona.[23]

Ulkoisen sädehoidon kehitys on mahdollistanut aiempaa suurempia hoitoannoksia. Suuremmat sädeannokset ovat mahdollisia intensiteettimuokatun sädehoidon (Intensity-Modulated Radiation Therapy, IMRT) avulla. IMRT-tekniikan avulla sädehoidon annosjakauma voidaan suunnitella niin, että syöpäkudos saa entistä suuremman sädeannoksen ja terve, kasvainta ympäröivä kudos säästetään turhalta säteilyltä entistä paremmin. Lisäksi sädehoidon kohdistuksessa päästään parempaan tarkkuuteen kun eturauhasen sädehoito kohdistetaan eturauhaseen asennettujen kultajyvien avulla. Sädehoito kohdistettiin ennen kultajyväkohdennuksia lantion alueen luiden avulla. Sädehoito on kuitenkin epätarkempaa kohdistaa lantion luiden mukaan, sillä eturauhanen on suhteellisen liikkuva elin luihin verrattuna. Sädehoidon kehittyessä sädehoidon sivuvaikutuksen ovat pienentyneet, vaikka hoitoannos on kasvanut.[24][25][26]

Palliatiiviset hoidot

Palliatiivista hoitoa annetaan potilaille, joita ei voida enää parantaa. Etäpesäkkeitä lähettäneen taudin kanssakin voi elää 3–4 vuotta. Kuoleman lähestyessä hoitolinjoista keskustellaan yksilöllisesti ja potilas kohtaa tiedon kuolemastaan useimmiten vähitellen ja asteittain. Hoitolinjapäätökset kirjataan potilaan sairauskertomukseen. Alkuun hoidon tavoite voi olla suorituskyvyn ylläpitäminen, myöhemmin oireiden lievittäminen ja kuolemaan valmistautuminen. Levinneen sairauden hoidon tavoitteena on lievittää oireita ja pitkittää elinaikaa. Palliatiivisia hoitoja saa eturauhasen syöpään 800 miestä vuosittain.[27]

Palliatiivisia hoitoja eturauhasen syövässa annetaan oireiden mukaan. Säännöllinen liikunta ehkäisee turvotusta ja väsymystä. Syöpäkipua voidaan hoitaa kipulääkkeillä.[27] Luustokipua voidaan hoitaa myös sädehoidolla. Kerta-annos sädehoitoa voidaan antaa hormonihoitojen yhteydessä rintoihin niiden kasvun ehkäisemiseksi. Elektroresektio voidaan tehdä virtsatietukoksen oireisiin. Bisfosfonaattien käyttöä harkitaan luustoperäisen kivun hoitona, myös luustokomplikaatioiden ehkäisemiseksi. Punasolutankkauksella voidaan hoitaa syövästä tai sen hoidoista aiheutuvaa anemiaa. Solunsalpaajilla ei ole merkittävää osaa palliatiivisissa eturauhasen syövän hoidoissa.[28]

Liitännäishoidot

Liitännäishoidot tarkoittavat päähoidon yhteydessä annettavia liitännäishoitoja. Liitännäishoitojen tavoite on estää tautia uusiutumasta ja leviämistä. Liitännäishoitoja on alettu käyttämään entistä enemmän ja niitä annetaan yleensä keskikorkean ja korkean riskin potilaille eturauhasen syövän hoidoissa. Liitännäishoidot madaltavat syövän leviämisen riskiä. Tyypillisiä liitännäishoitoja eturauhasen syövässä ovat sädehoito leikkaushoidon liitännäishoitona ja hormonihoidot sädehoidon liitännäishoitona. Eri hoitomuotoja voidaan yhdistellä potilaskohtaisen riskiluokituksen mukaan. Hormonihoitoja annetaan joko lyhyinä (kuukausia) tai pitkinä (2–3 vuotta), riippuen riskiryhmästä. Liitännäishoitona annettu hormonihoito pienentää eturauhasta sekä parantaa sädehoidon tehoa jäljellä oleviin syöpäsoluihin. Ei ole kuitenkaan osoitettu, että ennen eturauhasen poistoleikkausta annettu hormonihoito pidentäisi merkittävästi biokemiallista uusiutumisvapaata aikaa. Eturauhasen poiston jälkeen annettu sädehoito sen sijaan parantaa potilaan ennustetta merkittävästi, kun syöpä on aggressiivinen, mutta ei vielä levinnyt.[29][23]

Solunsalpaajia annetaan monissa syöpähoidoissa sädehoidon tai leikkauksen liitännäishoitoina. Eturauhasen syövässä solunsalpaajahoidot ovat kuitenkin osoittautuneet 1970-luvulta saakka tehottomiksi monissa tutkimuksissa. Heikon vasteen solunsalpaajahoidoille arvellaan johtuvan eturauhassyövän heterogeenisestä molekyylirakenteesta.[30] Vasta 2000-luvulla Doketakseli (Docetaxel) niminen sytostaatti yhdistelmähoitona muiden sytostaattien kanssa on tuottanut lupaavia tutkimustuloksia eturauhasen syövän liitännäishoitoina.[31]

Hiirikokeissa on tutkittu F77-nimistä vasta-ainetta, joka kiinnittyy eturauhasen syöpäsoluihin. Tutkimustulokset ovat vaikuttaneet lupaavilta, sillä aine tuhosi syöpäsoluja ja ei kiinnittynyt terveisiin soluihin. Tulevaisuudessa F77-vasta-aine saattaa olla liitännäishoito eturahasen syövässä.[3]

Aktiiviseuranta

Benignejä, eli hyvänlaatuisia eturauhasen syöpiä voidaan päätyä vain seuraamaan. Eturauhasen syöpä on tällä hetkellä ylihoidettu sairaus ja joissain tapauksissa saattaisi olla parempi että taudin etenemistä vain seurattaisiin aktiivisesti kunnes radikaalihoito on varmasti tarpeellinen.[22]

Aktiiviseurannan merkitys eturauhasen syövän hoidossa kasvanee, sillä valtaosa löydetyistä syövistä on matalan riskin tauteja. Aktiiviseurannassa potilas käy urologin vastaanotoilla seurannassa. Seurantapotilaalle annetaan parantava hoito, jos seurannan aikana ilmenee viitteitä taudin aktivoitumisesta. Aktiiviseurannan avulla pyritään vähentämään ylihoitamista ja ylihoitamisen aiheuttamia haittavaikutuksia.[32]

Jälkivaikutukset

Kaikkiin hoitoihin liittyy jälkivaikutuksia. Aktiiviseuranta on poikkeus, mutta se ei ole varsinaisesti taudin hoitamista. Leikkaushoidon haittoina voi olla virtsanpidätyskyvyn aleneminen ja erektiohäiriöitä. Sädehoito voivat aiheuttaa suolistoärsytystä ja erektiohäiriöitä. Hormonaalisten hoitojen seurauksena voi olla kuumia aaltoja, osteoporoosia ja rintojen kasvua.[29]

Jälkivaikutuksiin voidaan antaan oireiden mukaista hoitoa. Anemian hoidossa käytetään erytropoietiinia ja luustoa voidaan lääkitä eturauhasen syöpää sairastavilla bisfosfonaatein. Hormonihoidosta johtuvaa rintojen kasvua voidaan estää rintojen sädetyksellä.[29]

Uusiutuminen

Eturauhasen syöpä voi uusiutua hoitojen jälkeen. PSA on paras merkkiaine seurannassa. PSA-arvon nousunopeus kertoo parhaiten uusiutumisen laadusta, kun taustalla on tieto hoidetusta kasvaimesta. Suosituksena on vähintään kaksi PSA-mittausta 3 kuukauden välein, jotta voidaan arvioida nousunopeutta. PSA-arvon noustessa lääkäri määrää radiologisia tutkimuksia uusiutumisen selvittämiseksi. Ultraäänitutkimus ja uusi biobsia voi paljastaa paikallisesti uusiutuneen eturauhasen syövän, mutta koepala ei ole sädehoidon jälkeen yhtä luotettava kuin ennen sädehoitoa.[33][34]

Uusiutuneen taudin hoitoon vaikuttavat potilaan yleistilanne ja muut sairaudet, sekä ensimmäisen hoitokerralla käytetty hoito. Uusiutuneen taudin hoidossa pystytään hidastamaan taudin etenemistä ja etäpesäkkeiden muodostumista. Uusiutuvaa eturauhasen syöpää voidaan hoitaa hormonihoidoilla, sytostaateilla tai sädehoidolla.[33] Uusiutuvan syövän sädehoidossa ei voida antaa parantavaa annosta, jos ensimmäisellä hoitokerralla potilasta hoidettiin jo sädehoidolla. Kipua lievittävä sädehoito tai rintojen sädetys hormonihoidoissa sen sijaan ovat mahdollisia[29].

Eturauhasen syövän psykologiset vaikutukset

Eturauhasen syöpä uhkaa miehuuden tunnetta monella tasolla[35]

Kolmasosalla eturauhasen syöpää sairastavilla potilailla on psyykkisiä oireita jossain vaiheessa hoitoja. Suurin osa, 70 prosenttia pärjää henkisesti aivan hyvin. Tilapäinen unettomuus on taudin yhteydessä yleisimmin esiintyvä psyykkinen oire. Unettomuus voi johtua myös sairauteen käytetystä lääkityksistä.[35]

Eturauhasen syöpä on haaste miehelle. Potilaalla herää hoitoprosessin alkaessa monia kysymyksiä. Mitä kehossa tapahtuu, mitä elämässä tapahtuu, mitä mielessä tapahtuu ja millainen mies minusta tulee. Kysymykset voivat perustua varhaislapsuuden kokemuksiin. Eturauhasen syöpä uhkaa miehuuden eri tasoja, joita ovat miehisyyden identiteetti, mieshormonien muokkaama kehollisuus, seksuaalisuus ja suku-virtsaelimiin liittyvä toiminta. Hoidon aikana ja sen jälkeen potilaalla voi ilmentyä seksuaalisen halun vähenemistä, erektiohäiriöitä, ja virtsainkotinenssia.[35]

Sairastumisen jälkeen miehen itsensä hallinnantunne voi järkkyä ja seurauksena voi olla kriisi. Henkisessä kriisissä akuuttivaihetta seuraa asioiden jäsentelyn vaihe, jonka kautta saavutetaan psyykkinen tasapainotila. Psyykkisen kriisin vaiheita ovat sokki, kieltäminen, reaktiovaihe, läpityöskentelyvaihe ja integraatio, jossa potilas hyväksyy itselleen tapahtuneen ja alkaa psyykkinen kasvu. Psyykkiseen oireiluun liittyvät ahdistuneisuus, mielialojen oireet ja uniongelmat. Sairastumisen aiheuttamiin ongelmiin on suositeltavaa hakea ammattitukea, jota syöpäpotilaille on tarjolla muun muassa klinikoilla. Ihminen joutuu luopumaan syövän saatuaan kuoleman illuusiosta.[35]

Tautiprosessin aikana on vaarana, että potilas masentuu. Ulkopuolisuuden, alemmuuden ja riittämättömyyden tunne, passiivisuus ja alistuneisuus voivat olla depression oireita. Mies saattaa vetäytyä ulkopuolisiksi perhetilanteissa ja aikaisempi määrätietoisuus muuttuu alistuneeksi ja passiiviseksi voimattomuudeksi.[35]

On hyvä, että mies tietää miehuuden merkitsevän paljon laajempaa kokonaisuutta kuin pelkkä maskuliinisuus. Miehuuden merkityssisällössä korostuu vastavuoroinen jakaminen ja läheisyys. Miehuuden tunne säilyy haluna, vaikka erektiohäiriöitä esiintyy. Miehen pitäisi myös pystyä suremaan menetyksiä. Myös huumori auttaa psyykkisessä kuntoutuksessa. Vertaistukiryhmissä huumori voi tukea sopeutumista ja laukaista keskustelua estävää varautuneisuutta. Itse asissa huuomorilla on tärkeä asema eturauhasen syöpää sairastavien psyykkisessä sopeutumisessa. Huumorin avulla ei saa kuitenkaan nolata eturahasen syöpää sairastavaa.[35]

Prostatahyperplasia

Pääartikkeli: Prostatahyperplasia

Prostatahyperplasia eli eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on eturauhassyöpää yleisempää iäkkäillä miehillä. Liikakasvua potee 80% yli 60-vuotiaista miehistä. Kuitenki vain puolella heistä se aiheuttaa oireita. Laajentunut eturauhanen voi tukkia virtsaputkea tai painaa virtsarakkoa. Virtsaaminen ja yhdyntä saattavat eturauhasen laajentuman vuoksi vaikeutua. Eturauhasen liikakasvua voidaan joutua hoitamaan lääkkein tai kirurgisin toimenpitein, esimerkiksi höyläämällä.[5][36] Prostatahyperplasian oireet muistuttavat paljon eturauhasen syövän oireita. Sairauksien hoidot sen sijaan poikkeavat toisistaan, siksi erotusdiagnostiikka on tärkeää prostatahyperplasiassa ja eturauhasen syövässä.[15]

Eturauhasen syöpä voidaan erottaa kuvatamisen lisäksi tunnustelemalla eturauhasta peräsuolen kautta. Kyhmyjen tunteminen viittaa eturauhasen syöpään. PSA-määrityksestä voi saada myös viitteitä onko kyseessä eturauhasen liikakasvu vai eturauhasen syöpä. Mitä korkeampi PSA, sitä todennäköisemmin kyseessä on eturauhasen syöpä, eikä eturauhasen liikakasvu.[16]

Lähteet

Lähdeviitteet

  1. ↑ a b c d Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistys ry:n asettama työryhmä: Eturauhassyöpä Käypähoito.fi. Viitattu 19.1.2011.
  2. ↑ a b c Suomen Syöpärekisteri: Keskimääräiset syöpäkuolemien lukumäärät vuosina 1962-2008 primaaripaikoittain ja kalenterijaksoittain, Miehet Tilastot. 7.12.2010. Suomen Syöpärekisteri. Viitattu 23.1.2011.
  3. ↑ a b Tutkijat löysivät vasta-aineen eturauhassyöpään Yle.fi. Viitattu 29.12.2009.
  4. ↑ Parkin, D. M., Whelan, S. L., Ferlay, J., Raymond, L. & Young, J.: IARC Worldwide Cancer Incidence Statistics—Prostate JNCI Cancer Spectrum. 19.12.2001. Oxford University Press. Viitattu 25.1.2011. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Eturauhasen syöpä Tietoa syövästä. Syöpäjärjestöt. Viitattu 17.1.2011.
  6. ↑ Sakari Rannikko: Eturauhassyöpä Terveyskirjasto. 2009. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 24.2.2011.
  7. ↑ Ann Hsing & Anand Chokkalingam: Prostate cancer epidemiology. Frontiers in bioscience, 2006, 1. vsk, nro 11, s. 1388-1413. Frontiers in Bioscience. (englanniksi)
  8. ↑ a b Norlén, B. J. Schenkmanis, U. & Bokförlag, I: Eturauhassyöpä., s. 7, 11. Suomentanut Salonen, S. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 9789510311134.
  9. ↑ Lichtenstein P, De Faire U, Floderus B, Svartengren M, Svedberg P, Pedersen NL: The Swedish twin registry: a unique resource for clinical, epidemiological and genetic studies. Journal of Internal Medicine, 2002, 252. vsk, s. 184-205. (englanniksi)
  10. ↑ Väestön ikärakenteen kehitys (Tilasto) Findikaattori. Viitattu 24.2.2011.
  11. ↑ Risto Sankila: Eturauhasen syövän epidemiologia, s. 6–9. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.1.2011).
  12. ↑ Antti Rannikko: Seulonta 2011. Suomalainen Eturauhassyöpä.fi. Viitattu 18.1.2011.
  13. ↑ ERSPC 2009. EU: ERSPC. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Vesa Kataja: Tarvitaanko eturauhasen syövän seulontaa? – Ei todellakaan!, s. 17, 19, 21. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.1.2011).
  15. ↑ a b c Lukkarinen, O. Aaltomaa, S. Ala-Opas, M. Aro, J. Kataja, V. Korpela, M. Kunnamo, I. Laato, M. Lindholm, P. Martikainen, P. & Tammela, T.: Eturauhassyöpä.. Duodecim, 2007, 125. vsk, nro 21, s. 2589–2590. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
  16. ↑ a b Eturauhasen syöpä Lääkärin käsikirja. 25.11.2010. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 6.2.2010.
  17. ↑ a b c d e Kujala P, Vaarala M, ja Aronen, H.: Sessio II Diagnostiikka: Diagnostiikan haasteet PSA-aikakaudella, Uusien merkkiaineiden mahdollisuudet, Kuvantaminen kliinisessä päätöksenteossa, s. 26-35. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.2.2011).
  18. ↑ Prostate Cancer Gleason Score Prostate Cancer Treatment Guide ™. 2010. Viitattu 16.2.2011.
  19. ↑ a b c Mauri Kouri & Aki Kangasmäki: Moderni sädehoito. Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 9, s. 947–958. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Ruutu M, Rannikko A, Malmi H, Vasarainen H & Mikkola A: Hyväennusteisen paikallisen eturauhassyövän hoidosta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 14, s. 1517-1523. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. duo98181 (098.181). Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.2.2011.
  21. ↑ Nag S, Beyer D, Friedland J, Grimm P, Nath R: American Brachytherapy Society (ABS) recommendations for transperineal permanent brachytherapy of prostate cancer. International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics. 1999. U.S. National Library of Medicine. Viitattu 21.2.2010. (englanniksi)
  22. ↑ a b Nicole Fawcett: Low-risk Prostate Cancer Patients Face Overtreatment (Alkuperäinen tutkimus: John T. Wei) Article adapted by Medical News Today from original press release. 17.8.2006. Medical News Today. Viitattu 26.1.2011. (englanniksi)
  23. ↑ a b Thompson I, Tangen CM, Paradelo J, Lucia M, Miller G, Troyer D, Messing E, Forman J, Chin J, Swanson G, Canby-Hagino E, Crawford E: Adjuvant radiotherapy for pathological T3N0M0 prostate cancer significantly reduces risk of metastases and improves survival: long-term followup of a randomized clinical trial. The journal of Urology, 2009, 3. vsk, nro 181. Elsevier. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.2.2011. (englanniksi)
  24. ↑ Rautio: Kultajyväkohdennuksien osuvuus eturauhasen syövän sädehoidossa (PDF) 2011. Verkkokirjasto Theseus. Viitattu 13.2.2011.
  25. ↑ Irene Lips, Homan Dehnad, Carla van Gils, Arto Boeken Kruger, Uulke van der Heide, Marco van Vulpen: High-dose intensity-modulated radiotherapy for prostate cancer using daily fiducial marker-based position verification: acute and late toxicity in 331 patients. Radiation Oncology, 2008, 3. vsk, nro 15. www.ro-journal.com/. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  26. ↑ Lips I, Dehnad H, Kruger AB, van Moorselaar J, van der Heide U, Battermann J, van Vulpen M.: Health-related quality of life in patients with locally advanced prostate cancer after 76 Gy intensity-modulated radiotherapy vs. 70 Gy conformal radiotherapy in a prospective and longitudinal study.. (Tiivistelmä luettavissa ilmaiseksi) International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics, 2007, 69. vsk, nro 3, s. 656–661. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  27. ↑ a b Jaana Kaleva-Kerola: Palliatiivinen hoito, s. 79–81. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.2.2011).
  28. ↑ Eturauhasen syöpä (PDF) Duodecim. 2009. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 21.2.2011.
  29. ↑ a b c d Paula Lindholm: Eturauhasen syövän liitännäishoidot, s. 66–67. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.1.2011).
  30. ↑ Wang, J. & Waxman, J: Chemotherapy for prostate cancer. (Tiivistelmä luettavissa internetissä) Urologic Oncology, 2000, nro 5, s. 93–96. Elsevier Inc. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  31. ↑ De Wit, R: Shifting paradigms in prostate cancer; docetaxel plus low-dose prednisone – finally an effective chemotherapy.. (Tiivistelmä luettavissa internetissä) European Journal of Cancer, 2005, nro 41, s. 502–507. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  32. ↑ Antti Rannikko: Aktiiviseuranta 2011. Suomalainen Eturauhassyöpä.fi. Viitattu 26.1.2011.
  33. ↑ a b Paul O'Neill: If Prostate Cancer Comes Back (Reviewed by the doctors at The Cleveland Clinic Urological Institute) Prostate Cancer Guide. 2006. WebMD. Viitattu 32.1.2011. (englanniksi)
  34. ↑ Stephan Werner: Recurrance after Treatment 2004. Werner-Francis Urology Associates. Viitattu 32.1.2011. (englanniksi)
  35. ↑ a b c d e f Irja Idman: Miehuuden ytimeen, s. 87–89. Syöpäsäätiön XXXVII Symposiumi, Esitelmä. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.1.2011).
  36. ↑ Osmo Saarelma: Eturauhasen liikakasvu (prostatahyperplasia), eturauhasvaiva Lääkärikirja Duodecim. 8.2.2010. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 30.1.2011. Suomi

Aiheesta muualla

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eturauhasen_syöpä&oldid=9861798”