Ankkapurhan linna
 |
Tämän artikkelin käsittelemä aihe ei ole ehkä riittävän merkittävä tietosanakirjaan. Ota kantaa merkittävyyteen artikkelin keskustelusivulla. Lisätietoja löytyy Wikipedian merkittävyyskäytännöstä.
Jos merkittävyydestä ei tule selvitystä 19. joulukuuta 2010 kello 11.41 mennessä (3 vuorokauden kuluessa tämän huomautuksen lisäämisestä), artikkeli luokitellaan poistettavaksi sivuksi. Älä poista tätä huomautusta, jos olet itse luonut tämän sivun. Ole hyvä ja lisää artikkelin aloittajan keskustelusivulle: Ylläpitäjät: tarkastakaa viittaukset, historia (edellinen) ja lokit ennen poistoa. |
Ankkapurha (engl. McDuck Castle) on Aku Ankka -sarjakuvissa esiintyvä kuvitteellinen skotlantilainen linna, joka on kuulunut vuosisatojen ajan MacAnkan klaanille. Linnan nykyinen omistaja on Roope Ankka, klaanin mieslinjan viimeinen.
Ankkapurhan linnan esitteli ensimmäistä kertaa Carl Barks varhaisessa Roope-tarinassaan Vanhan linnan salaisuus vuonna 1948. Sittemmin linna on esiintynyt erityisesti muutamissa Don Rosan tarinoissa, muun muassa Roopen menneisyyttä käsittelevässä elämäkertasarjassa Roope Ankan elämä ja teot. Rosan mukaan Ankkapurha sijaitsee Rannochin nummella Skotlannin Ylämailla.
Linnan suomenkielisen nimen valinnassa kääntäjää on luultavasti innoittanut Kymijoen kuuluisa samanniminen koski Kouvolassa. Kosken nimi on Kymenlaakson paikannimistön vanhimpia, mutta sen etymologia ei tosiasiassa liity mitenkään ankkoihin saati linnoihin. Ankkapurha on tarkoittanut alun perin ”kovaa koskea” viitaten virran voimakkuuteen.[1]
Linna ja sen ympäristö
Barksin Vanhan linnan salaisuudessa Ankkapurha on suuri harmaakivinen linnoitus, jota ympäröi matala vallihauta. Ulkomuurin neljässä kulmassa seisovat paksut pyöreät tornit. Muurin läpäisevä pääportti avautuu sisäpihalle, jonka toisella puolella kohoaa linnan profiilia hallitseva korkea, nelikulmainen keskustorni ja sitä kruunaavat pienemmät tornit. Linnan salien ja käytävien seinustoille on asetettu esille lukuisia menneiden aikojen MacAnkkojen haarniskoja. Ulkona nummella lähellä Ankkapurhan porttia on MacAnkkojen kalmisto sammaloituneine ja ajansyömine hautakivineen.[2] Sinne on haudattu myös Roopen vanhemmat Fergus ja Lauha.[3] Linnan lähin asutus on Don Rosan mukaan pieni kylä nimeltä Ankantaka (engl. MacDuich).
Vaikka Ankkapurha on Vanhan linnan salaisuudessa keskustornin osittain sortunutta kattoa lukuun ottamatta varsin hyvässä kunnossa, yli kymmenen vuotta myöhemmin piirretyssä Vaskervillen koirassa (1960) Barks esittelee aivan toisenlaisen linnan: kivikasoista ja puoliksi sortuneista seinistä koostuvan raunion.[4] Toisin kuin Vanhan linnan salaisuudessa, tässä tarinassa linna on tosin verrattain pienessä sivuosassa. MacAnkkojen sukulinnan kahdella eri versiolla on ulkoisesti hyvin vähän yhteistä, eikä Barks yhdistä Vaskervillen koiraa Vanhan linnan salaisuuden tarinalliseenkaan jatkumoon. Molemmissa tarinoissa Ankat vaikuttavat olevan ensimmäistä kertaa Skotlannissa Roopen sukuperintöä jäljittämässä, vaikkakin aivan eri syistä.
Don Rosan Ankkapurha on pikkutarkka kopio Vanhan linnan salaisuuden linnasta, ja myös muiden myöhempien piirtäjien versiot Roopen sukulinnasta ovat yleensä lähempänä Vanhan linnan salaisuuden jylhää Ankkapurhaa kuin Vaskervillen koiran rauniota. Dave Angusin käsikirjoittamassa ja Vicarin piirtämässä tarinassa Itkevä merihirviö MacAnkan linna sijaitsee poikkeuksellisesti pienellä saarella keskellä järveä nimeltä Lohi-Messi. Tarinassa linnan asukkaita ovat Roopen serkku Kaapo ja hänen poikansa Topi.[5]
Esikuvat
Carl Barks sai innoituksensa Vanhan linnan salaisuuteen heinäkuun 1947 National Geographicista lukemastaan Norman Wilkinsonin artikkelista ”British Castles, History in Stone”. Artikkelin kuvituksena oli muun muassa Wilkinsonin etsaus walesilaisesta Harlechin linnasta. Barks kopioi kuvasta varsin tarkasti Harlechin massiivisen ulkomuurin ja pyöreät kulmatornit Ankkapurhaansa, lisäten vain muureille sakaraharjat, yhden ylimääräisen tornin ja hiukan lisää varustuksia. Suuren keskustornin malliksi hän kuitenkin valitsi Harlechin sijaan edellisen vuoden lehdessä ilmestyneen valkokuvan skotlantilaisesta Cawdorin linnasta. Ankkapurhan ympäristöksi Barks valitsi kumpuilevan nummimaiseman, kun Harlech taas seisoi aikoinaan korkealla jyrkänteellä meren äärellä – nykyään meri on vetäytynyt kauemmas.[6]
Ankkapurhan sisätiloissa Barks otti mallia ainakin Wilkinsonin etsaamasta Winchesterin linnan suuresta salista, vaikka vaihtoikin pyöreät pylväät kulmikkaiksi kivipilareiksi ja mittakaavan pienemmäksi. Ankkojen saapuessa sisälle viidennen sivun neljännessä ruudussa valo lankeaa haarniskasaliin samassa kulmassa kuin Wilkinsonin etsauksessa, samoin pilarien ja holvikaarten kulma on ilmeisen yhtenevä.[6] Don Rosa puolestaan käytti Klaaninsa viimeisessä Ankkapurhan suuren salin mallina Camelotin sisätiloja esittävää ruutua Hal Fosterin Prinssi Rohkea -sarjakuvasta.[7]
Historia
Julkaistuista tarinoista ei käy ilmi, milloin Ankkapurha tarkalleen ottaen on rakennettu, mutta viimeistään sen on täytynyt olla olemassa jossakin muodossa vuonna 1057, kun sir Rikhard Ankanmieli muurautti itsensä linnan kiviseinän sisään kuningas Macbethin lahjoittaman aarrekirstun kera.[8] MacAnkan klaani oli kyllä vaikuttanut Skotlannin historiaan jo vuosisatoja aiemminkin, kuten käy ilmi Don Rosan luonnoksista Roopen elämäkerran aloitukseksi. Seitsensivuinen luonnos MacAnkkojen historiasta jäi käyttämättä, kun Egmontin toimittaja Byron Erickson vaati Rosaa keskittymään alusta alkaen tarinan keskushenkilöön, Roopeen.[9]
Vuonna 1220 sir Ohrapää MacAnkka muurasi umpeen linnan vankityrmiin vievän sisäänkäynnin sillä verukkeella, että hän katsoi niiden ylläpidon käyvän liian kalliiksi.[10] Samalla hän kuitenkin rakennutti linnasta ulos johtavan käytävän, jonka salaamiseksi tyrmät ilmeisesti todellisuudessa suljettiin. Ulkona nummella käytävän sisäänkäynti oli kätketty MacAnkkain kalmistoon sir Ohrapään hautapaaden alle – todellisuudessa häntä ei ollut haudattu sinne, vaan Tupu, Hupu ja Lupu löysivät hänen luurankonsa esille asetetusta haarniskasta linnan sisältä. Sotisovan takana oli toinen salaovi tyrmiin.[11]
1300-luvun alulla Ankkapurhasta tuli temppeliherrojen valtavan omaisuuden kätköpaikka, kun aarre rahdattiin Skotlantiin turvaan Ranskan kuninkaan Filip IV:n suunnittelemalta takavarikolta. Temppeliherroihin kuulunut MacAnkka tarjosi Ankkapurhan aarteen kätköpaikaksi, ja sitä varten linnan alle rakennettiin suuri maanalainen sali, jonne johti salakäytävä sir Ohrapään sinetöimistä tyrmistä. Aarteen olemassaolo unohtui MacAnkoilta vuosisadoiksi, kunnes Roopen isä Fergus löysi salakäytävän vuoden 1900 tietämillä. Hänkään ei kuitenkaan kyennyt ratkaisemaan viimeistä johtolankaa, ja aarteen löysi vasta Roope puolta vuosisataa myöhemmin Don Rosan tarinassa Kirje kotoa.[3]
Asuttuaan Ankkapurhassa ainakin kuusi vuosisataa MacAnkat joutuivat pakenemaan tiluksiltaan vuonna 1675, kun heitä ilmestyi vainoamaan kammottava paholaiskoira.[12] Vuosisatoja myöhemmin Roope sai selville Barksin tarinassa Vaskervillen koira, että aavehurtta oli todellisuudessa ollut kilpailevan Vaskervillen klaanin jäsen valtavaksi koiraksi naamioituneena. Karkotettuaan MacAnkat Vaskervillet pääsivät laiduntamaan lampaitaan vapaasti vihamiestensä mailla. MacAnkat säilyivät Ankkapurhan omistajina, mutta kahteen vuosisataan he eivät siellä asuneet ja linna oli tyhjillään.[4]
Roope vieraili Ankkapurhassa ensimmäistä kertaa kymmenvuotispäivänään, ja palasi sinne usein seuraavina vuosina ennen lähtöään maailmalle. Kerran hän kohtasi hautuumaata ryöväävän Vaskervillejen joukkion, jonka hän päihitti sir Rikhard Ankanmielen aaveen avustuksella.[13] Roopen lähdettyä MacAnkat olivat vuonna 1885 vaarassa menettää Ankkapurhan verorästien vuoksi, mutta viime hetkellä Roope palasi Amerikasta mukanaan kymmenentuhannen dollarin šekki myymästään kuparikaivoksesta. Vaskervillet varastivat šekin, jonka jälkeen Roope haastoi Argus Vaskervillen kaksintaisteluun: Roopeen iski salama, mutta hänen esi-isänsä antoivat hänelle uuden mahdollisuuden, jonka jälkeen Roope sai šekin takaisin.[14] Tämän jälkeen perhe asettui asumaan linnaan, kunnes Roope vuonna 1902 vielä kerran palasi Skotlantiin. Hän oli aikonut asettua asumaan Ankkapurhaan, mutta epäonniset Ylämaan kisat vakuuttivat hänet siitä, ettei hän enää sopeutuisi seudulle. Roope otti sisarensa mukaansa ja lähti Ankkalinnaan. Lähtöpäivänä isä Fergus kuoli.[15]
Liki viiteen vuosikymmeneen linnassa ei asunut muita kuin Skotti MacTerrier, jonka Roope oli palkannut linnan hoitajaksi viimeisellä käynnillään 1902. Skotti kuoli muutamia kuukausia ennen Vanhan linnan salaisuuden tapahtumia.[2] Seikkailun jälkeen linnalle täytyi etsiä uusi hoitaja. Aku pestasi Roopen tietämättä tehtävään hänen sisarensa Matildan, jonka kanssa Roope oli kärsinyt välirikon kaksi vuosikymmentä aiemmin.[3]
Katso myös
Lähteet
- Rosa, Don: Roope Ankan elämä ja teot. Helsinki: Helsinki Media Company, 1997. ISBN 951-32-0355-7.
Viitteet
- ↑ Ahosola, Nelli: Roope Ankkakin on Ankkapurhasta. Kymen Sanomat, 29.6.2008, nro 175, s. 11. Kotka: Sanoma Lehtimedia Oy. ISSN 0789-6700.
- ↑ a b Barks, Carl: ”Vanhan linnan salaisuus”, Carl Barksin kootut: Osa V. Helsinki: Sanoma Magazines Finland, 2008. ISBN 978-951-32-2220-8.
- ↑ a b c Rosa, Don: Kirje kotoa. Aku Ankka, 25.2.–10.3.2004, nro 9–11. Helsinki: Sanoma Magazines Finland. ISSN 0355-2101.
- ↑ a b Barks, Carl: ”Vaskervillen koira”, Aku Ankan juhlasarjat 3, s. 86–93. Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-496-9.
- ↑ Vicar & Angus, Dave: Itkevä merihirviö. Aku Ankka, 9.6.–23.6.1999, nro 23–25. Helsinki: Helsinki Media Company Oy. ISSN 0355-2101.
- ↑ a b Blum, Geoffrey: ”Vanhan linnan alkuperä”, Carl Barksin kootut: Osa V, s. 175–178. Helsinki: Sanoma Magazines Finland, 2008. ISBN 978-951-32-2220-8.
- ↑ "Näin syntyi Klaaninsa viimeinen", Roope Ankan elämä ja teot, s. 24
- ↑ "Klaaninsa viimeinen", Roope Ankan elämä ja teot, s. 11.
- ↑ "Näin syntyi Klaaninsa viimeinen", Roope Ankan elämä ja teot, s. 23. Kuvituksena alkuperäisen luonnoksen sivut 2–3.
- ↑ "Klaaninsa viimeinen", Roope Ankan elämä ja teot, s. 18.
- ↑ Barks, Carl: ”Vanhan linnan salaisuus”, Carl Barksin kootut: Osa V, s. 166 (tarinan s. 24). Helsinki: Sanoma Magazines Finland, 2008. ISBN 978-951-32-2220-8.
- ↑ "Klaaninsa viimeinen", Roope Ankan elämä ja teot, s. 10.
- ↑ Tarinassa Klaaninsa viimeinen
- ↑ Tarinassa Ankkapurhan uusi valtias
- ↑ Tarinassa Ankantaan miljardööri