Šekki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esimerkki kanadalaisesta šekistä.

Šekki, myös sekki[1] ja shekki, < engl. cheque < arab. ṣakk) on maksuvälineenä käytettävä arvopaperi.

Šekin asettaja (maksaja) kirjoittaa sen erityiselle pankin painattamalle šekkilomakkeelle, usein käsin. Šekin arvon voi valita vapaasti, kunhan asettajalla on pankissa varoja šekin katteeksi. Šekin saaja voi lunastaa sen pankissa. Rahat veloitetaan šekin asettajan tililtä. Šekin voi eräissä tilanteissa myös siirtää eli antaa eteenpäin maksuna.

Šekin käyttöön sisältyy riskejä: šekki voi kadota, sen käyttöön sisältyy kateriski, ja huijaukset ovat mahdollisia.

Yhdysvalloissa kirjoitettiin 2000-luvun alussa vuosittain noin 70 miljardia šekkiä.[2]

Šekkien käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šekki on Suomessa edelleen käytössä, joskin melko harvinaisena maksuvälineenä.

Šekin käyttö maksuvälineenä alkoi kasvaa 1920-luvulla. 1960-luvun lopulla yksityishenkilöiden raha-asioissa siirryttiin käteisestä paljolti tilirahaan: palkat alettiin maksaa käteisen sijaan palkansaajan pankkitilille, ja maksuvälineenä alkoivat yleistyä käyttöšekit.[3] Käyttötilin haltija sai pankistaan omin tunnistustiedoin esipainettuja šekkilomakkeita 25 kappaleen šekkivihkoina. Šekkiin kirjoitettiin joko ostoksen tasasummalle tai korkeintaan sadalle markalle, jolloin vaihtorahan sai ostospaikan kassasta käteisenä. Pankit olivat sitoutuneet lunastamaan enintään 100 markalle asetetut, muodollisesti oikein täytetyt käyttöšekit tarkistamatta šekinkäyttäjän henkilötietoja tai pankkitilillä olevaa katetta. Kauppaliikkeissäkään ei 100 markan šekin esittäjältä siksi yleensä kysytty henkilötodistusta. Kokonainen 25 käyttöšekin vihko edusti siis varkaalle 2 500 markan luvatonta käyttömahdollisuutta, ja varkaan rahankäytöstä vastasi šekkivihon laillinen omistaja, jos šekit olivat joutuneet vääriin käsiin tämän huolimattomuuden takia. Asuntomurroissa ja ryöstöissä anastetuista šekeistä vastasi sen sijaan pankki.[4]

Šekin käytön huippuvuosi oli 1984, jolloin Suomessa kirjoitettiin 72 miljoonaa šekkiä. 1980-luvun puolivälin jälkeen maksukortit syrjäyttivät šekin vähittäiskaupassa. 1990-luvun puolivälissä šekkejä ei enää sanottavasti käytetty kotitalouksien kulutusmenojen maksamiseen. Yritysten käytössä šekki pysyi pidempään.[5][6]

Suomessa šekkien käyttöä sääntelee shekkilaki (244/1932). Šekki on esitettävä maksettavaksi kahdessakymmenessä päivässä (asettamisesta eli päiväyksestä) tai, milloin šekki on asetettu jossakin Euroopan ulkopuolella olevassa valtiossa, jonka rajat eivät ulotu Välimereen, seitsemässäkymmenessä päivässä.[7]

Šekinvarmennuskone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šekkien väärentämisen estämiseksi kehitettiin šekinvarmennuskoneita (engl. check protector, protectograph, checkwriter), joilla lävistettiin tai painettiin šekkiin sen summa, asettajan nimi tai muita turvatietoja. Perforointia tai paperin kuituihin asti imeytynyttä moniväristä turvapainatusta ei voinut helposti väärentää. Vuosina 1896–1932 Yhdysvalloissa patentoitiin noin 40 šekinvarmennuskoneen toimintaperiaatetta, ja merkittäviä valmistajia olivat Todd ja Defiance.[8] Myöhemmin turvamerkinnät kehittyivät tietokoneiden optisesti luettaviksi numerosarjoiksi tai viivakoodeiksi.

Matkašekit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkašekit ovat tunnetulle valuutalle, kuten Yhdysvaltain dollarille asetettuja šekin kaltaisia maksuvälineitä, joita voi ostaa omasta pankistaan ennen matkalle lähtöä ja vaihtaa kohdemaan käteisvaluutaksi perillä hotellissa, vaihtokonttorissa tai pankissa. Joissakin maissa kuten Yhdysvalloissa matkašekit käyvät maksuvälineinä myös monissa liikkeissä. Matkašekkeihin on yleensä turvapainettu niiden arvo valmiiksi seteleiden tapaan.[9]

Isot palkintošekit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailujen voittajille jaetaan palkinnonjakotilaisuudessa usein isokokoinen palkintošekki – todellisuudessa vain näytöstarkoituksiin tehty suurennos tai mukaelma oikeasta šekistä, joka on valmistettu paksusta kartongista tai muovista. Varsinainen rahansiirto tehdään muulla tavoin. Maailman suurin šekki on Kuwaitissa kirjoitettu 25 metriä leveä ja 12 metriä korkea šekki.ref>A Really Big cheque Guinness World Records. Viitattu 8.7.2009. (englanniksi)</ref>.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja, viitattu 30.10.2015.
  2. The Future of Money, s. 76. (OECD), 2002. ISBN 978-92-64-19672-8. Julkaisun verkkoversio (viitattu 8.7.2009). (englanniksi)
  3. HE 33/2002 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta, luku 2.4.5. Maksujenvälityksen kehitys, Edilex. Viitattu 18.8.2015.
  4. Tuomi-Nikula, Jorma: Shekkivihko on kadonnut, kuka maksaa? Kotiliesi 4/1973 s. 34.
  5. Markku Malkamäki ja Kirsti Tanila: Elektronisten maksu- ja informaatiojärjestelmien kehitys ja maksutapamuutokset (PDF) 12.10.1990. Suomen Pankin keskustelualoitteita 22/90. (suomeksi)
  6. Veikko Saarinen: Maksujärjestelmät ja -välineet Suomessa (PDF) 18.6.1996. Suomen Pankin keskustelualoitteita 17/96. (suomeksi)
  7. Shekkilaki (244/1932) (Finlex).
  8. Hynninen, Tom & Keitele, Jukka & Lehti, Matti: ”Šekinvarmennus”, Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä. Konttoritekniikan historia, s. 44. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7916-2.
  9. Maksuvälineet, Matkaajan käsikirja, Valuutta, Iltalehti, päiväämätön. Viitattu 18.8.2015.