Ero sivun ”Kanslianeuvos (arvonimi)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Kumottu muokkaus 21928743, jonka teki 84.250.242.186 (keskustelu) - ei ole tunniste vaan luokka, joka ei ole hyvä, koska tämä on suomalainen arvonimi ja on olemassa erikseen toinen artikkeli aiheesta Merkkaus: Kumoaminen |
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus |
||
Rivi 13: | Rivi 13: | ||
== Suomalaisia kanslianeuvoksia == |
== Suomalaisia kanslianeuvoksia == |
||
Kanslianeuvoksia ovat tai ovat olleet: |
Kanslianeuvoksia ovat tai ovat olleet: |
||
{{Div col}} |
{{Div col}}Petri Oittinen |
||
* [[Kari T. Ahonen]] |
* [[Kari T. Ahonen]] |
||
* [[Veli Arrela]] |
* [[Veli Arrela]] |
Versio 23. huhtikuuta 2024 kello 10.00
Kanslianeuvoksen nimi ja arvo (ruots. kansliråd) on Suomessa valtiovallan myöntämä arvonimi, joka ei liity mihinkään virkaan.
Arvonimen historiaa
Arvo suotiin 1800-luvulla usein ansioituneille professoreille. Myöhemmin arvonimeä on myönnetty muun muassa tieteellisten seurojen toimihenkilöille ja yliopistojen virkamiehille.
Autonomian ajan arvojärjestyksessä kanslianeuvoksen arvonimi kuului kuudenteen arvoluokkaan yhdessä kollegineuvoksen kanssa kun yliopistojen vakinaiset professorit kuuluivat seitsemänteen arvoluokkaan.[1]
Kanslianeuvoksen arvonimi nykyään
Kanslianeuvos on Suomessa tasavallan presidentin myöntämä arvonimi, joka kuuluu 6. ryhmään. Arvonimestä maksettavan veron määrä on joko 12 000 euroa tai 3 000 euroa.
Itsenäisyyden aikana arvonimi myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 1920.[2] Vuosina 1918–2013 kanslianeuvoksen arvonimi on myönnetty 199 henkilölle.[3][4]
Suomalaisia kanslianeuvoksia
Kanslianeuvoksia ovat tai ovat olleet:
Katso myös
Lähteet
- ↑ Uusi tietosanakirja. Tietosanakirja Oy, 1962.lähde tarkemmin?
- ↑ Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 54. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4.
- ↑ Luettelot myönnetyistä arvonimistä vuoteen 2012 saakka. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2014.
- ↑ Myönnetyt arvonimet 1993–2013. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2014.