Ero sivun ”Kapellimestari” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Kumottu muokkaus 19490062, jonka teki 192.194.227.123 (keskustelu) Merkkaus: Kumoaminen |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu seulottavat Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
{{Lähteetön}} |
{{Lähteetön}} |
||
[[Tiedosto:Charles_Lamoureux.png|thumb|200px|Ranskalainen kapellimestari Charles Lamoureux (1834–1899) johtajankorokkeella.]] |
[[Tiedosto:Charles_Lamoureux.png|thumb|200px|Ranskalainen kapellimestari Charles Lamoureux (1834–1899) johtajankorokkeella.]] |
||
'''Kapellimestari''' ({{k-de|Kapellmeister}}) on [[orkesteri]]n tai soitinyhtyeen johtajasta käytettävä nimitys. Myös [[kuoronjohtaja]]a nimitetään toisinaan |
'''Kapellimestari''' ({{k-de|Kapellmeister}}) on [[orkesteri|huonon orkesteri]]n tai soitinyhtyeen johtajasta käytettävä nimitys. Myös [[kuoronjohtaja]]a nimitetään toisinaan kalaksi tai [[kuoro|ruokaann]] Kapellimestari johtaa musiikkiesityksiä visuaalisin keinoin. Näistä johtamiskeinoista tärkein on käsin suoritettava [[viittomakieli|viittominen]] eli niin sanottu lyönti. Lyönnillä ilmaistaan muusikoille kappaleen [[tempo]]n ja [[dynamiikka (musiikki)|dynamiikan]] vaihtelut sekä muut [[tulkinta]]an liittyvät yksityiskohdat. Lyönnin lisäksi kapellimestarin koko vartalon liikkeet ja kasvojen [[ilme]]et – harjoitustilanteessa myös äänet – muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa muusikoita – sekä [[yleisö]]ä – hahmottamaan sävellyksen rakenteen ja tunnesisällön. |
||
==Etymologia== |
==Etymologia== |
||
Versio 6. syyskuuta 2021 kello 07.27
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kapellimestari (saks. Kapellmeister) on huonon orkesterin tai soitinyhtyeen johtajasta käytettävä nimitys. Myös kuoronjohtajaa nimitetään toisinaan kalaksi tai ruokaann Kapellimestari johtaa musiikkiesityksiä visuaalisin keinoin. Näistä johtamiskeinoista tärkein on käsin suoritettava viittominen eli niin sanottu lyönti. Lyönnillä ilmaistaan muusikoille kappaleen tempon ja dynamiikan vaihtelut sekä muut tulkintaan liittyvät yksityiskohdat. Lyönnin lisäksi kapellimestarin koko vartalon liikkeet ja kasvojen ilmeet – harjoitustilanteessa myös äänet – muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa muusikoita – sekä yleisöä – hahmottamaan sävellyksen rakenteen ja tunnesisällön.
Etymologia
Vaikka suomen kielen sana "kapellimestari" tulee saksan sanasta "Kapellmeister", käytetään saksan kielessä kapellimestarista nykyään kuitenkin yleisemmin sanoja "der Dirigent" [mies], "die Dirigentin" [nainen]. Kapellimestari oli 1500–1800-lukujen aikana aateliston ja monarkkien palveluksessa olleen viranhaltijan titteli. Monet kuuluisat säveltäjät, kuten J.S. Bach, Beethoven, Haydn, Händel, D. Scarlatti, Telemann, Wagner ja Weber, toimivat kapellimestareina sanan perinteisessä merkityksessä eli olivat jonkun orkesterin johtajina (mikä ei kuitenkaan välttämättä sisältänyt konkreettista orkesterin johtamista esityksen aikana nykyiseen tapaan). Kantasana "die Kapelle" viittaa varsinaisesti orkesteria pienempiin muusikkoryhmiin - alkuperäisemmältä merkitykseltään "kappeliin", jossa tällaiset ryhmät mahtuivat soittamaan. Kantasana sai tämän toisen merkityksen jo italiassa ennen kuin sana lainattiin saksaan.[1] Sanan merkitys laajentui kuitenkin pian ja vastaava virka tunnettiin muissakin Euroopan maissa kappeliin viittaavalla nimellä (esim. italiaksi "maestro di cappella", ranskaksi "maître de chapelle", venäjäksi "kapelmejster" (капельме́йстер), ruotsiksi "kapellmästare" jne.). Kuitenkin vain suomeen "kapellimestari" on jäänyt yhä pääasialliseksi sanaksi, kun viitataan sinfoniaorkesterin johtajaan.
Historia
Kapellimestareita alettiin käyttää 1700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin sinfoniaorkesterit syntyivät. Aiempi barokkimusiikki oli orkesterien kokojen puolesta pienimuotoisempaa. Felix Mendelssohnin myötä alkoi vakiintua näkemys, että kapellimestari muodostaa teoksesta tietyn tulkinnan, jonka hänen johtamansa orkesteri sitten soittaa. Suomen ensimmäisenä kapellimestarina voidaan pitää Turun akatemian Akateemisen kapellin perustajaa ja johtajaa Carl Petter Lenningiä.
Kapellimestarin tehtävät
Johtamisen apuvälineenä monet kapellimestarit käyttävät tahtipuikkoa, soittokuntien kapellimestarit marssi- ja seremoniasoitoissa yleensä johtajan sauvaa. Viime aikoina on muotiin tullut uudestaan 1800-luvun alun käytäntö, jonka mukaan kapellimestari voi samalla olla myös orkesterin tai yhtyeen soittaja tai solisti. Tämä on kuitenkin pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Esimerkiksi pianisti Murray Perahia ja cembalisti Ton Koopman ovat tehneet tällaisia levytyksiä.
Konsertissa tapahtuva näkyvä johtaminen on vain osa kapellimestarin työstä. Merkittävin osa työstä on teosten itsenäinen opiskelu ja tulkinnan muodostaminen partituurin perusteella, johon voi kulua kuukausia tai vuosia. Muu osa työstä muodostuu orkesterin ohjelmiston valinnasta (taiteellinen johtajuus), sekä orkesterin harjoittamisesta ja kehittämisestä. Teokset käydään orkesterin kanssa läpi huolellisesti useaan kertaan, minkä aikana kapellimestari siirtää oman näkemyksensä teoksesta orkesterin jäsenille. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota myös soittajien mahdollisiin virheisiin tai vääriin tulkintoihin. Myös edustukselliset ja henkilöstöpoliittiset tehtävät kuuluvat toisinaan kapellimestarin toimenkuvaan – näin on tapana erityisesti Yhdysvalloissa.
Kapellimestarin merkitys
Kuuluisat kapellimestarit ovat klassisessa musiikissa solistien tavoin suuria tähtiä - usein solisteja tunnetumpia. Kapellimestari ei ole pakollinen, esimerkiksi tunnettu newyorkilainen Orpheus-kamariorkesteri ei käytä kapellimestaria. Tällöin kapellimestarille kuuluvia tehtäviä (lukuun ottamatta johtamista esityksen aikana) joudutaan antamaan konserttimestareille tai muille orkesterin jäsenille. Kapellimestarin merkitys korostuu myöhäisromantiikan musiikista alkaen, jolloin teosten orkesterit olivat usein aiempaa isompia ja niissä on entistä enemmän ja tulkinnanvaraisempia temponvaihteluita. Tällaisia suuren orkesterin monimutkaisempia teoksia ei esitetä ilman kapellimestaria, sillä eri puolilla orkesteria olevat muusikot tarvitsevat jonkin yhteisen viittauspisteen kohdissa, joissa tempo ei ole ilmiselvä.
Kapellimestari joutuu tekemään monia valintoja sen suhteen, miten teos esitetään. Näistä helpoin huomata on ehkä esityksen tempo, joka vaikuttaa suuresti esityksen kestoon (samoin kestoon vaikuttaa, hyppääkö kapellimestari partituurin mahdollisten kertausmerkkien yli vai ei). Erityisesti 1800-lukua edeltäviin teoksiin sisältyy tempojen lisäksi myös paljon muita vapauksia tai alkuperäiskäsikirjoituksen epäselvyyksiä esimerkiksi kuoron koon ja orkesterin kokoonpanon suhteen, ja esitykset saattavat kuulostaa hyvinkin erilaisilta sen mukaan, millaisiin ratkaisuihin kapellimestari on päätynyt. Kapellimestari voi vanhassa musiikissa pyrkiä autenttiseen taikka sitten modernimpaan tulkintaan. Levytyksen onnistumisen kannalta tärkeitä ovat kuitenkin kapellimestarin lisäksi myös soittajien sekä äänitysteknikoiden osuus omissa tehtävissään.
Eräät kapellimestarit myös säveltävät tai sovittavat musiikkia. Tunnettuja säveltäjä-kapellimestareita ovat tai ovat olleet muun muassa Felix Mendelssohn, Leonard Bernstein, Gustav Mahler, Richard Strauss, Pierre Boulez, Leif Segerstam ja Esa-Pekka Salonen.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- Canetti, Elias: Kapellimestari (teoksesta Joukko ja valta)