Simpukankuoriraha

Simpukankuoriraha tai simpukkaraha on vaihdon välineenä samanlainen kuin kolikot tai muut vastaavat, ja sitä käytettiin aikoinaan yleisesti monissa maailman osissa. Simpukankuorirahat olivat yleensä joko kokonaisia merisimpukoita tai niiden osia, jotka usein työstettiin helmiksi tai muotoiltiin muilla tavoin. Simpukankuorien käyttö kaupankäynnissä alkoi tavaran vaihtona, jolloin kuorilla oli arvo kehon koristeina. Talousantropologit ovat keskustelleet helmien eroista hyödykkeinä ja rahana.

Joissakin muodoissa simpukkakuorirahoja on löytynyt useilta mantereilta, muun muassa Amerikasta, Aasiasta, Afrikasta ja Australiasta. Tunnetuin muoto saattaa olla wampum, jonka loivat Pohjois-Amerikan itärannikon alkuperäiskansat. Niissä on jauhettuja helmiä, jotka on leikattu merisimpukan helmien violetinvärisestä osista. Maailmanlaajuisesti valuuttana on eniten käytetty Cyprea monetan kuorta, eli kaurikotiloita. Tätä lajia on eniten Intian valtameressä, ja sitä kerättiin Malediiveillä Sri Lankassa, Malabarin rannikolla, Borneossa ja muilla Itä-Intian saarilla ja eri puolilla Afrikan rannikkoa Ras Hafunista Mosambikiin. Kaurikotilorahat (engl. Cowry) olivat tärkeä osa Afrikan, Etelä-Aasian ja Itä-Aasian kauppaverkostoja.

Vuonna 1742 piirrettyjä, Cypraea moneta rahasimpukoita.

Pohjois-Amerikka

Etelän intiaanien, erityisesti Georgian heimojen, vanhoja esineitä, 1873.

Pohjois-Amerikan itärannikolla alkuperäiskansat, kuten irokeesien konfederaation ja Algonquian-heimot, kuten Shinnecock-heimo, jauhoivat helmiä, joita kutsutaan wampumiksi, ja jotka leikattiin kaksikuorisen merisimpukan Mercenaria mercenarian purppuranvärisestä osasta, joka yleisemmin tunnetaan nimellä kova simpukka tai quahog. Valkoiset helmet leikattiin quahog- tai whelk-kuoren valkoisesta osasta. Irokeesit pujottivat nämä kuoret pitkiin lankoihin tai kutoivat niitä vöitä.

Eniten arvostivat Tyynen valtameren rannikon intiaaniheimot Alaskasta Luoteis-Kaliforniaan Dentalium-simpukkaa, pitkää, kapeaa merisimpukkanilviäistä, jossa on torahammasta tai venettä muistuttava kuori. Kuori on auki molemmista päistä, ja se voidaan helposti kiinnittää lankaan. Tätä simpukankuorirahaa arvotettiin sen pituuden, eikä niinkään kuorien lukumäärän mukaan. "Ligua", valuutan korkein nimellisarvo oli noin kuuden tuuman pituus.^lähde?

Etelämpänä Keski- ja Etelä-Kaliforniassa käytettiin oliivietanan Olivella biplicatan kuoria helmien valmistamiseen ainakin 9 000 vuotta sitten. Vanhoista arkeologisista kaivauskohteista kerätyt pienet määrät viittaavat siihen, että niitä käytettiin alun perin koristeina, eikä rahana. Hieman ennen 1000 vuotta sitten Chumashin asiantuntijat Kalifornian Santa Barbara Channelin saarilla alkoivat hakata helmiä oliivikuorista sellaisina määrinä, että niistä jäi metrin leveitä kasoja valmistusjäännöksiä, jonka tuloksena olevia pyöreitä helmiä käytettiin rahana koko nykyisellä Etelä-Kalifornian alueella. Noin 1500-luvulta lähtien 1800-luvun loppupuolelle Miwokin rannikko, Ohlone, Patwin, Pomo ja Wappo- kansat Keski-Kaliforniassa käyttivät kaksikuorista merisimpukkaa Saxidomusta simpukkarahan tekemiseen.

Afrikka

Kuvituksessa vuodelta 1845 arabikauppias käyttää simpukoita rahana.

Länsi-Afrikassa simpukkarahat olivat tavallisia laillisia maksuvälineitä 1800-luvun puoliväliin saakka. Ennen orjakaupan lakkauttamista joihinkin englantilaisiin satamiin lähetettiin suuria simpukkarahalasteja, jotka lähetettiin Orjarannikolle. Se oli yleinen myös läntisessä Keski-Afrikassa Kongon kuningaskunnan valuuttana, jota kutsuttiin paikallisesti nzimbuksi .

Koska simpukkarahan (engl. Cowry) arvo oli Länsi-Afrikassa paljon suurempi kuin niillä alueilla joista ne saatiin, kauppa oli erittäin kannattavaa. Joissakin tapauksissa voittojen on sanottu olleen 500 prosenttia. Cowry-valuutan käyttö levisi vähitellen Afrikan sisämaahan. Noin vuonna 1850 saksalainen tutkimusmatkailija Heinrich Barth huomasi sen levinneen melko laajalle Kanoon, Kukaan, Gandoon ja jopa Timbuktuun. Barth selostaa, että Muniyomassa, joka on yksi Bornun muinaisia piirejä, kuninkaan tulot arvioitiin 30 000 000 simpukkarahahaksi, ja jokaisen aikuisen miehen oli maksettava vuosittain 1 000 kappaletta itsestään, 1 000 jokaisesta härästä, ja 2 000 jokaisesta omistamastaan orjasta.

Rannikolla olevissa maissa simpukankuoret kiinnitettiin nauhaksi, joissa jokaisessa saattoi olla neljäkymmentä tai sata. Viisikymmentä tai kaksikymmentä nauhaa vastasi yhtä dollaria; mutta sisämaassa ne laskettiin työläästi yksitellen, tai jos kauppiaat olivat asiantuntijoita, viiden erissä. Edellä mainitut alueet saivat kurdit, kuten niitä kutsuttiin, länsirannikolta; mutta alueet Unyamwezin pohjoispuolella, missä niitä käytettiin nimellä simbi, olivat riippuvaisia Zanzibarin muslimikauppiaista. Simpukoita käytettiin Afrikan syrjäisimmissä osissa aina 1900-luvun alkuun saakka, mutta sitten he siirtyivät moderneihin valuuttoihin.

Suuren maa-etanan, Achatina monetarian, kuoria, jotka oli leikattu ympyröiksi, joissa on avoin keskus, käytettiin myös kolikkona Benguellassa, Portugalin Länsi-Afrikassa .

Aasia

Simpukankuoria; pituus 2,6 cm; Palou Tellosta, Batu-saarilta, Indonesiasta.

Kiinassa simpukkarahat olivat niin tärkeitä, että monet rahaan tai kauppaan liittyvät kirjainmerkit viittaavat siihen: 貝. Yli kolme tuhatta vuotta sitten simpukankuoria tai niiden kopioita käytettiin Kiinan valuuttana. Klassinen kiinalainen kirjainmerkki, joka tarkoittaa rahaa tai valuuttaa, 貝, on peräisin simpukankuoren piktogrammista.

Simpukoita käytettiin muinoin vaihtovälineinä Intiassa. Bengalissa, tarvittiin 3840 rupiaa yhteen rupiin, vuosittainen tuonti avioitiin noin 30 000 rupiaksi.

Kaakkois-Aasiassa, kun arvo Siamin ticalin (Baht) arvo oli noin puoli unssia hopeaa, arvo simpukkarahan arvoksi (thaiksi เบี้ย bia) vahvistettiin 1/6400 bahtia. Nykyajan Thaimaassa se viittaa siihen korkoon, jota maksetaan lainatun tai talletetun rahan käytöstä; bia wat เบี้ยหวัด on sotilaseläke.

Intian Orissassa simpukkarahaa, joka tunnetaan yleisesti nimellä kaudi, käytettiin valuuttana vuoteen 1805 saakka, kunnes British East India Company lakkautti sen. Tämä oli eräs syy Paikin kapinaan vuonna 1817.

Oseania ja Australia

Kiinan simpukkarahoja, 16-18 vuosisadoilla.

Papuan Uusi-Guinean simpukkarahaa

Pohjois-Australiassa eri heimot käyttivät erilaisia simpukankuoria. Jonkun heimon silmissä toisen heimoon simpukka saattoi olla aivan arvoton.

Uuden Guinean pohjoispuolella olevilla saarilla kuoret hajotettiin hiutaleiksi. Näiden hiutaleiden läpi porattiin reikiä, jotka arvotettiin sen mukaan, miten pitkä lankan pujotettujen simpukoiden sarja oli ja jota usein mitattiin sorminivelten avulla. Tyynenmeren saaren asukkaat käyttävät kahta simpukkaa, joista yksi on Uuden Guinean rannikolla löydettävä cowry-simpukka ja toinen oli tavallinen helmiäiskuori, joka särettiin hiutaleiksi.

Tyynenmeren saarilla käytettiin lajia Oliva carneola yleisesti simpukakuorirahana. Vielä vuonna 1882 Salomonsaarilla käytiin kauppaa helmisimpukoilla siten, että naisen jauhoivat työläästi pienet kuoret vaadittuun kokoon. Tehtiin vain tarvittava määrä, ja koska prosessi oli vaikea, kolikoiden arvo säilyi tyydyttävästi.

Vaikka simpukkaraha korvattiin nopeasti nykyaikaisella rahalla, simpukankuorirahan valuutta on edelleen käytössä jossain määrin Salomonsaarilla. Kuoret työstetään koristeltuun kangasnauhaan, jonka arvo vastaa niiden luomiseen kuluvaa aikaa.

Papua Uuden-Guinean saarella Itäisessä Uudessa- Britanniassa simpukkarahaa pidetään yhä virallisena valuuttana, ja sitä voi vaihtaa Papua-Uusi-Guinean kinaan.

Lähi-itä

Länsi-Aasian joissain osissa Cypreaea annulusta, kutsutaan rengashelmisimpukaksi, koska käytettiin yleisesti sen kuoren takana tai yläpuolella olevaa kirkkaan oranssinväristä rengasta. Sir Austen Henry Layard löysi monia näytteitä Nimrudin kaivauksissa 1845–1851.

Lähteet

• Artikkelissa on käytetty tietoja kirjasta Chisholm, Hugh, ed. (1911). "Shell-money" . Encyclopædia Britannica. 24 (11th ed.). Cambridge University Press. s. 833.
• Allibert, C., 2000 "Des cauris et des hommes. Réflexion sur l'utilisation d'une monnaie-objet et ses itinéraires", kirjassa Allibert C; et Rajaonarimanana N. (eds), L'extraordinaire et le quotidien, variations anthropologiques. Paris, Karthala, s. 57–79
• Arnold, J. E. ja A.P. Graesch. 2001. The Evolution of Specialized Shellworking among the Island Chumash. Kirjassa The Origins of a Pacific Coast Chiefdom: The Chumash of the Channel Islands., J.E. Arnold, toim., s. 71–112. Salt Lake City: University of Utah Press.
• Chagnon, Napoleon A. 1970. Ecological and Adaptive Aspects of California Shell Money. Annual Reports of the University of California Archaeological Survey 12:1–25. University of California at Los Angeles.
• Davies, Glyn. 1994. A History of Money, from Ancient Times to the Present Day. University of Wales.
• Hughes, Richard D. ja Randall Milliken 2007. Prehistoric Material Conveyance. Kirjassa California Prehistory: Colonization, Culture, and Complexity Terry L. Jones ja Kathryn A. Klar, toim. s. 259–272. New York and London: Altamira Press.  ISBN 978-0-7591-0872-1.
• Mauss, Marcel. 1950. The Gift. Englanninkielinen käännös 1990 W.W. North.
• Milliken, Randall, Richard T. Fitzgerald, Mark G. Hylkema, Randy Groza, Tom Origer, David G. Bieling, Alan Leventhal, Randy S. Wiberg, Andrew Gottsfield, Donna Gillete, Viviana Bellifemine, Eric Strother, Robert Cartier ja David A. Fredrickson. 2007. "Punctuated Culture Change in the San Francisco Bay Area." Kirjassa California Prehistory: Colonization, Culture, and Complexity Terry L. Jones ja Kathryn A. Klar, toim. s. 99–124. New York and London: Altamira Press.  ISBN 978-0-7591-0872-1.
• Trubitt, M.B.D. 2003. "The Production and Exchange of Marine Shell Prestige Goods." Journal of Archaeological Research 11:243–277.
• Vayda, Andrew. 1967. Pomo Trade Feasts. Kirjassa Tribal and Peasant Economies, G. Dalton, toim., s. 494–500. Garden City, NY: Natural History Press.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Simpukankuoriraha Wikimedia Commonsissa

• Pratt W. H. 1877-1880. Shell Money and Other Primitive Currencies. Proceeding Davenport Academy of Natural Sciences, volume II. page 38-46.
• Stearns, Robert E. C.: Shell-money. The American Naturalist, Maaliskuu 1869, III. vsk, nro 1, s. 1-5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.3.2019. (englanniksi)
• Stearns, R. E. C: Aboriginal Shell Money. The American Naturalist, June 1877, XI. vsk, nro 6, s. 344-350. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.3.2019.
• Cowry Shells, a trade currency, Museum of the National Bank of Belgium.
• The wealth of Africa; Money in Africa Money in Africa, The British Museum