Siirry sisältöön

Tiwanaku

Wikipediasta

 


Tiwanaku
Tiwanakun sijainti Boliviassa.

Tiwanaku (esp. Tiahuanaco) on Andien keskihorisontin aikainen arkeologinen kohde Titicacajärven eteläpuolella Boliviassa. Esihistoriallisena aikana se oli Tiwanakun valtakunnan pääkaupunki. Ajanlaskun alun tienoilla perustettu asutuskeskus kasvoi vähitellen suurkaupungiksi, joka oli valtansa huipulla noin vuosina 500–900 jaa. Kaupunki hylättiin viimeistään noin vuonna 1200 mutta pysyi senkin jälkeen Andien sivilisaation pyhänä paikkana. Vuodesta 2000 se on ollut Unescon maailmanperintökohde.

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiwanaku on aimarankielinen kirjoitusasu. Espanjalaiset konkistadorit kirjoittivat nimen Tiahuanaco.[1] Tutkimuskirjallisuudessa käytetään kumpaakin muotoa.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiwanakun rauniot.

Tiwanaku sijaitsee Keski-Andien ylätasangolla Titicacajärven eteläpuolella nykyisen Bolivian alueella[2] noin 3 850 metrin korkeudessa.[1] Ensimmäisellä vuosituhannella jaa. Tiwanakun suurvalta hallitsi suurinta osaa Boliviasta, Perun eteläosia, Chilen pohjoisosia ja pieniä kaistaleita Argentiinasta.[2] Tiwanaku sijaitsee imperiumin pääkaupungiksi poikkeuksellisen korkealla.[1]

Kaupungin pinta-ala oli jopa noin 6 neliökilometriä ja asukasluku arviolta 30 000 – 60 000 henkeä. Se oli aikanaan yksi maailman suurimmista kaupungeista.[3] Asukkaat olivat mahdollisesti Bolivian ylänköjen aimarakansan esivanhempia[4] tai puquinakielten puhujia.[5] Kaupungissa on pienehkö seremoniallinen keskusta, jota ympäröi arkkitehtuuriltaan vaatimattomampi asuinalue.[6] Tiwanakun keskusta oli aikoinaan niemekkeellä, jonka ala oli noin 50 hehtaaria.[7] Kaupungin lähialueilla on lähes 50 000 muinaista suqakollo-peltoa.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat merkit Tiwanakun asuttamisesta ovat Andien kronologian varhaiselta välikauden alusta noin 200 eaa. – 200 jaa. Suurkaupungiksi se kasvoi varhaisen välikauden lopulla 200–600 jaa., jolloin rakennettiin monet Tiwanakun monumenteista.[4] Kaupunki selviytyi alueellisten pikkuvaltioiden kilpailusta voittajana ja nousi Titicacan altaan johtavaksi kulttuuriksi vuosien 300–400 tienoilla.[1] Suurvaltakausi ajoitetaan keskihorisonttiin[2] noin 500–900 jaa.[8] Andien alueella oli tuolloin voimakkaita alueellisia valtakuntia, joista tärkeimmät olivat Tiwanaku ja Wari.[9] Tiwanakun poliittiset ja uskonnolliset kehityskulut heijastuivat voimakkaasti myös Wariin,[1] joka alkujaan oli mahdollisesti tiwanakulaisten valloittajien perustama. Viimeisinä vuosisatoinaan Tiwanaku taantui[6] ja hylättiin pian vuosituhannen taitteen jälkeen.[3]

Tiwanaku autioituminen johtui todennäköisesti kuivuudesta ja sodista. Hylätty kaupunki säilyi kuitenkin Andien kulttuurille tärkeänä kohteena, jota inkat myöhemmin palvoivat pyhänä.[6]

Tiwanakussa tehtyjen kaivausten perusteella sitä luultiin ensin seremoniakohteeksi, jossa ei ollut pysyvää asutusta. 1900-luvun lopun uudet tutkimukset osoittivat, että kyse olikin suurkaupungista, joka oli muinaisen sivilisaation keskus. Tiwanakun arkeologinen kohde lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000.[4] Suurin osa muinaisesta kaupungista on jäänyt modernin asutuksen alle. Keskustan monumenttirakennukset on kuitenkin suojeltu.[8]

Seremoniakeskus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurvalta-ajan Tiwanaku oli suunniteltu kaupunki.[8] Keskustassa on suuri seremoniakeskus, jonka ala on noin 1 000 × 500 metriä.[4] Keskus on rakennettu pääilmansuuntien suuntaisesti.[8] Kaupunki suunniteltiin niin, että tärkeimmät monumentit erottuivat jo kaukaa. Lähempää tarkasteltuna kaupungissa erottui lukemattomia yksityiskohtia: steeloja, patsaita ja friisejä.[3]

Arkkitehtuuri perustuu pikkutarkkaan muuraukseen, sileäpintaisiin tasanteisiin ja 90 asteen kulmiin.[6] Kaupungin alla on sadevedelle tarkoitettu viemäriverkosto.[8] Seremoniakeskukseen tarvitut satojen kilojen painoiset kivipaadet kuljetettiin paikalle jokiveneillä. Tärkeimmät temppelit, aukiot ja steelat on radiohiiliajoitettu vuosiin 100–725.[6] Pienimuotoisempi rakentaminen epäilemättä jatkui sen jälkeenkin.[4]

Akapana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustan suurin rakennus oli kuusi- tai seitsenportainen pyramidi, joka muodoltaan muistutti hieman T-kirjainta. Pyramidi oli 203 metriä pitkä, 192 metriä leveä ja 17 metriä korkea. Sen huipulla oli useita pienehköjä rakennuksia ja pyramidiin upotettu temppeli, jonka kultaa etsineet espanjalaiset 1500-luvulla tuhosivat. Pyramidiin tarvittua maa-ainesta saatiin esimerkiksi kaupungin keskustaa ympäröineen keinotekoisen vesikanavan kaivuutöistä. Kumpu peitettiin hiotuilla punertavilla kivillä, joiden kiinnityksessä käytettiin kuparitappeja. Osa pyramidista koristeltiin metallilevyin ja kankain. Pyramidin huipulle kiivettiin T-kirjaimen itään osoittavaan kärkeen rakennettua portaikkoa.[3] Arkeologit kutsuvat isoa tasannetta Akapanaksi.[2]

Kalasasaya

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auringon portti.

Akapanan pohjoispuolella on pienempi tasanne,[3] jonka korkeus on 3 metriä[2] ja sivujen pituus 129 × 119 metriä.[3] Se oli suljettu alue, jossa oli korkeita kivipylväitä ja pienempiä kulmikkaiksi muotoiltuja järkäleitä.[4] Muinoin sitä käytettiin observatoriona.[8] Arkeologit kutsuvat aluetta Kalasasayaksi.[2]

Kalasasayan luoteisella sisäänkäynnillä oli kaiverruksin koristettu monoliitti, joka tunnetaan Auringon porttina. Se on noin kymmenen tonnia painava suuri andesiittilaatta, johon on kaiverrettu oviaukko ja oven kummallekin puolelle syvennykset. Oven yläpuolelle on kuvattu Tiwanakun uskonnon pääjumala: sauvaa kummassakin kädessään kantava ihmishahmo, jonka päähineessä on eläimen päähän päättyviä ulokkeita.[2] Hahmo on vaihtelevasti tulkittu Auringoksi tai luojajumala Viracochaksi. Titicacan eteläpuolisten alueiden alkuperäiskansojen perimätiedon mukaan kyseessä oli Tunupa: vuorten, ukkosmyrskyjen ja tulen maskuliininen jumala sekä paikallinen kulttuuriheeros. ”Oviaukon jumala” muodostui 600- ja 700-luvuilla Tiwanakun uskonnollisen kultin ja poliittisen vallan keskeiseksi tunnuskuvaksi, joka oli yleinen myös Warin valtakunnassa.[3]

Puoliksi maanalainen temppeli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puoliksi maanalainen temppeli ja esikolumbiaanisten Andien suurin steela.

Kalasayan pääportaat idässä johtavat puoliksi maanalaiseen temppeliin (Templete Semisubterráneo). Se on noin kahden metrin syvyyteen rakennettu huone, jonka seinät ovat pituudeltaan 28 × 26 metriä. Temppelin pohjalla on vesikanavia, ja temppelin lattia oli aikanaan tarkoituksellisesti veden peitossa.[3] Seinät koostuvat 48 punaisesta hiekkakivipylväästä. Ne on koristeltu kaiverretuin kivipäin, jotka symboloivat Andien sivilisaation tapaa leikata voitettujen vihollisten päät irti ja tuoda ne temppeleihin näytteille.[8]

Temppelin keskellä on 7,3 metriä korkea Bennett-monoliitti, joka on saanut nykyisen nimensä viimeisen löytäjänsä mukaan. Monoliittia kuvaillaan kuitenkin jo espanjalaisten 1600-luvun alussa laatimassa kronikassa, sillä puoliksi maanalainen temppeli hautautui vasta siirtomaa-ajalla. Monoliittiin kaiverretuilla hahmoilla on sekä miehisiä että naisellisia piirteitä, jotka viittaavat maanviljelyyn ja karjankasvatukseen sekä kaloihin ja veteen. Temppeli oli ehkä omistettu Äiti vedelle (Mama Cocha) tai Äiti maalle (Pacha Mama). Pienemmissä monoliiteissä on Tiwanakua edeltäneen Chiripan kulttuurin Yaya Mama -tyylin vaikutusta. Samantapaisia miehisiä ja naisellisia voimia yhdisteleviä temppeleitä tunnetaan myös aiempien Chavín-, Pukara- ja Chiripa-kulttuurien keskuksista.[3]

Puma Punku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puma Punkun pyramidi sijaitsee Akapanasta muutamia satoja metrejä lounaaseen. Se rakennettiin 600-luvulla samoihin aikoihin, kun Akapanan vesijohtojärjestelmä tarkoituksellisesti suljettiin. Ilmeisesti Puma Punku korvasi aiemman pyramidin Tiwanakun pääasiallisena kulttipaikkana. Nykyään Kalasasayassa sijaitseva Auringon portti oli muinoin ilmeisesti yksi Puma Punkun seinistä.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Darvill, Timothy: The Concise Oxford Dictionary of Archaeology. (3. laitos. Sähkökirja.) Oxford: Oxford University Press, 2021. ISBN 9780191842788 (englanniksi)
  • Kinsbruner, Jay & Langer, Erick D. (toim.): Encyclopedia of Latin American History & Culture. (Second Edition. Volume 6 T–Z.) Detroit • New York • San Francisco • New Haven, Conn. • Waterville, Maine • London: Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31598-0 Internet Archive Viitattu 27.4.2025. (englanniksi)
  • Longhena, Maria & Alva, Walter: Historialliset kulttuurit. Suomentanut Eija Kämäräinen. Helsinki: Weilin + Göös, 2009. ISBN 978-951-0-32996-2
  • Pärssinen, Martti: Andien ihminen. Ihminen ja ympäristö Keski-Andeilla. Madrid, Espanja: Iberialais-amerikkalainen säätiö, Suomen Madiridin-instituutti, 2004. ISBN 952-5481-02-6
  • Silberman, Neil Asher (toim.): The Oxford Companion to Archaeology. (2 ed.) Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 9780199739219 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Browman, David L.: ”Tiwanaku Empire”. Teoksessa The Oxford Companion to Archaeology (2012).
  2. ↑ a b c d e f g Darvill 2021, ”Tiahuanaco, Bolivia”.
  3. ↑ a b c d e f g h i j Pärssinen 2004, s. 46–53.
  4. ↑ a b c d e f Tiwanaku Encyclopædia Britannica. 14.8.2023. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Pärssinen 2004, s. 56.
  6. ↑ a b c d e Zulawski, Ann: ”Tiwanaku”. Teoksessa Encyclopedia of Latin American History and Culture (2008, s. 86–87). Encyclopedia.com, 27.3.2025.
  7. ↑ Longhena & Alva 2009, s. 202.
  8. ↑ a b c d e f g h Tiwanaku: Spiritual and Political Centre of the Tiwanaku Culture UNESCO. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Darvill 2021, ”middle Horizon”.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tiwanaku&oldid=23236767”