Wari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Tämä artikkeli käsittelee intiaanikulttuuria. Wari on myös oware-lautapelin toinen nimitys.
Warin ja Tiwanakun kulttuurien vaikutusalueet. Wari merkitty violetilla, Tiwanaku sinisellä.

Wari (esp. Huari) oli muinainen intiaanikulttuuri Perussa noin 500–1200 jaa. juuri ennen inkoja. Wari-kulttuuria ei pidä sekoittaa Amazonin sademetsissä elävään wariheimoon. Warin kulttuuriin liittyy monia mysteerejä, koska siitä ei ole säilynyt perimätietoa, lähinnä radiohiiliajoitettuja rakennelmia. Warin pääkaupunki Wari oli nykyisen Ayacuchon joen laaksossa[1]. Sieltä on löydetty muureja, pyramideja sekä aukioita. Warin keskusta rakennettiin shakkiruutumaisen kaavan mukaan vuoden 700 tienoilla. Kaupungissa saattoi asua jopa 40 000 asukasta. Wari oli miltä luultavimmin sotaisa yhtenäinen suurvalta, jota johtivat kuninkaat. Löydöt kertovat myös intiaaneille tyypillisestä uskonnollisesta kultista.

Wari alkoi laajeta voimakkaasti vuoden 600 tienoilla, ja sen valta ulottui lopulta Perun pohjoisosiin Viracochapampaan asti. Monet Warin kaupungit olivat melko lyhytikäisiä, mikä viittaa Warin vetäytyneen laajoilta alueilta varsin nopeasti. Warin kulttuuria luonnehtivat maaseuduille rakennetut terassiviljelmät ja tieverkosto, jotka tuovat mieleen inkavaltakunnan. Koska Warin valta ulottui myöhemmälle inkojen ydinalueelle, on mahdollista, että inkat olisivat saaneet ajatuksen suuren valtionsa perustamiseen luhistuneesta Warista.

Warin keramiikkaa.

Wari liittyy Perun historiassa niin kutsuttuun keskihorisonttiin, jolloin kaksi valtakuntaa, Bolivian ja Etelä-Perun Tiwanaku ja Keski-Perun Wari ulottivat valtaansa laajalle alueelle Andeilla. Warin keskusalue oli nykyisessä Keski-Perussa Ayacuchon ja Quinuan kaupungin lähellä Ayacuchon laaksossa.

Wari oli kulttuurivaikuttajana melko lyhytikäinen[2]. Warissa oli monia inkavaltion piirteitä, kuten suurvaltapolitiikka, terassiviljelmät, tieverkko, työverotus ja hallintokeskukset. Waria luonnehti myös inkavaltion tapainen militarismi[3] joka näkyi kaupunkeja ympäröivissä suojamuureissa. Warin nousu saattoi perustua juuri terassiviljelmiin ajanjaksona jolloin Andeilla oli kuivaa[4].

Taiteen perusteella on epäilty Warin ihmisten puhuneen aimarakieliä. Tämäkään ei ole varmaa, koska Andien kansat käyttivät monesti apunaan valloitettujen kansojen käsityöläisiä. Warin muurit oli rakennettu melko pienistä, karkeista kivistä[5] savilaastilla muuraamalla, mitkä erottuvat selvästi inkojen rakentamista muureista, joissa on suuria kiviä saumattomasti toisiinsa liittyneinä. Warille oli tyypillistä pohjakaavaltaan D:n muotoinen temppeli.

Warin ilmestyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warin kulttuuri kehittyi Ayacuchon laaksossa asteittain. Ayacuchon laaksossa on asuttu pitkään ainakin vuodesta 7000 eaa.[6] Tähän liittyi muun muassa Huarpan kulttuuri noin 200 eaa. - 550 jaa. ja Chonchopatan keskuksen synty Ayacuchon laaksoon Huamangan altaaseen[7]. Hieman ennen 550 jaa. moni keskus Ayacuchon laaksossa näyttää tulleen hylätyksi nopeaan tahtiin, minkä on tulkittu liittyvän valloitussotiin ja kaupunkien tyhjentämiseen väestöstä.[8] Quebrada de Ocros -vaiheen alussa noin 550–700 jaa. Wari ei ollut vielä suuri keskus, Conchopata pyrki ylivaltaan Ayacuchon laaksossa[9]. 500-luvun lopulla Warin kulttuuriin ilmestyi Tiwanakun piirteitä.

Wari ja Tiwanaku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikillaqta, jonne Wari laajeni. Huomaa Warin arkkitehtuurille(kin) tyypillinen seinien rakentaminen pienistä kivistä[5], tosin kuin inkoilla.

Warin ja samaan aikaan olleen Tiwanakun kulttuurin suhteesta on kiistelty. Warin kuvanveistotaide oli Tiwanakun kuvanveistotaidetta yksinkertaisempaa ja jotkut päättelevät tästä, että Warin kulttuuri olisi ollut Tiwanakun kulttuuria heikompi[10]. On väitetty Warin jo melko varhain, noin 550–700 jaa., vallanneen Tiwanakun ja vieneen sieltä työvoimaa rakennustöihin, koska silloin Wariin ilmestyi Tiwanakun arkkitehtuurin piirteitä. Wari näyttää omaksuneen monia kulttuurin piirteitä Tiwanakun kulttuurista, muun muassa niin sanotun sauvajumalan[11]. Warin ja Tiwanakun rakennustaide muistuttivat toisiaan, mutta Warin keramiikka oli yleensä erilaista, vaikka osa Warinkin keramiikasta muistuttaa Tiwanakun tyyliä[12].

Warin laajeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wari laajeni melko aikaisin Pachacamaciin, missä se näyttää säilyttäneen alkuperäisen kulttuurinsa melko muuttumattomana. Pachacamacissa oli pyhä oraakkeli, jota kunnioitettiin koko Perun Andien alueella. Warin vaikutus tuntui myös muualla rannikolla. Perulaisten arkeologien mukaan Limasta löydetyt 1160 vuoden ikäiset muumiot ovat peräisin Warista[13].

Moraduchayuq-jaksolla[14]. 700-900 jaa. Wari laajeni Pohjois-Perun vuorille. Sinne rakennettiin Viracochapampan keskus noin 700 km pohjoisluoteeseen Ayacuchon laaksosta samalla tyylillä kuin Warin kaupunki. 300 kilometriä kaakkoon Cuzcon seuduille ilmestyi Pikillaqtan Wari-keskus. Sekä Viracochapampa ja Pikillaqta oli rakennettu erittäin säännöllisen ruutukaavan mukaan[15], mikä kertoo tarkoin ohjatusta keskitetystä ja taitavasta rakentamisesta. Viracochapampa hylättiin jo rakennusvaiheessa[16]. Rannikolla Wari levisi nimenomaan Perun eteläiselle ja pohjoiselle rannikolle. Lopulta Wari valtasi Mochenkin alueen Pohjois-Perun rannikolla. Siellä mochet hylkäsivät aiemman pääkaupunkinsa Sipánin ja sen tilalle tulivat Pampa Grande ja Galindo[17].

Arviot Warin suurvaltakaudesta vaihtelevat 100 vuodesta aina 300 vuoteen, mikä on huomattavasti pidempi aika kuin inkojen suurvaltavaihe.[16] Warissa juotiin hapanta chicha-nimistä olutta virallisissa juhlissa, millä on arveltu olevan merkitystä valtion pitkäikäisyyden säilyttäjänä.[18]

Warin luhistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wari alkoi taantua noin 800 jaa. Itse Wari näyttää romahtaneen melko äkkiä mahdollisesti vuosien 950-1100 jaa välillä.[19] Warin rakennusperinne ja muut kulttuuripiirteet hylättiin laajoilla alueilla. Tämä viittaa yhtenäisen valtion romahtamiseen mahdollisesti luonnononnettomuuden ja/tai vieraan valloittajan takia. On arvailtu keskiajan lämpökauden päättymiseen liittynyttä ilmastonmuutosta, joka aiheutti kuivumista ja viilenemistä. Aivan Warin loppuvaiheessa oli käynnissä uusi kaupungin rakennusvaihe, johon liittyi uudenlainen puolisuunnikasrakentaminen suorakulmioiden sijaan[20].

Noin vuoden 1000 jaa. tienoilla Warin kaupungin hallinto romahti. Warissa asui löydöistä päätellen keskenään kilpailevia ja taistelevia ihmisryhmiä. Kaupungin väkiluku oli romahtanut[21] ja aiempia temppeli- ja hallinnon alueita käytettiin kaatopaikkoina[20]. Ihmiset asuivat lähellä kaupungin reunaa, eivätkä luultavasti pelänneet ulkoa tulevaa hyökkäystä.

Tämän jälkeen eteläinen suuri Wari-keskus Piqillakta jatkoi vielä 100–200 vuotta. Warin taidekin säilyi siellä pääkaupunkiaan pidempään. Ayacuchon laaksoon ilmestyi kokonaan uudenlainen kulttuuri[20]. Sitä, oivatko tämän kulttuurin ylläpitäjät Warin tuhoajia, ei tiedetä. Ayacuchon laaksossa oli Warin luhistuttua Huamanga-jakso 1050–1200 ja chankojen kulttuuri vuodesta 1200 noin vuoteen 1440 ennen inkavalloitusta.[22]. Uusien Vilcabambasta tehtyjen hautalöytöjen mukaan Warit asuttivat tätä aluetta ennen inkoja, ja näin ollen warit saattoivat antaa sysäyksen inkavaltion synnylle[23].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anneli Ilmonen, Jyrki K. Talvitie: ”Huari imperiumin pääkaupunki”, Kultakruunu ja höyhenviitta. Tampereen taidemuseon julkaisuja 94, 2001. ISBN 952-9549-62-8, ISSN 0782-3746.
  • Pärssinen M: Andien ihminen. Suomen Madridin-instituutti, 2004. ISBN 952-5481-02-6.
  • TA Tung. Violence after Imperial Collapse: A Study of Cranial Trauma among Late Intermediate Period Burials from the Former Huari Capital, Ayacucho, Peru. Nawpa Pacha. 29:101-118. (2008)
  • Maria Longhena Walter Alva: Historialliset kulttuurit, Peru. Kirsti Kujanne, toim.. Weilin+Göös, 1999. ISBN 978-951-0-32994-8.
  • Göran Burenhult: Ihmisten suku – Mayoista maoreihin. WSOY, 1994. ISBN 951-0-18782-8.
  • Coe M, Snow D, Benson E: Atlas of Ancient America. Facts on File, 1986. ISBN 9780816011995.
  • Leena Sifverhuth Anneli Ilmonen ym.: Peru - Andien maan kolme vuosituhatta. Tampereen taidemuseo, 2001.
  • Antti Korpisaari, Tapani Pennanen, Anneli Ilmonen, Kirsti Nitz: Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta. Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 952-9549-63-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pärssinen 2004, s. 57
  2. Sifverhuth & Ilmonen, s. 18
  3. Longhena & Alva, s. 52
  4. Antti Korpisaari ja muut, s. 90.
  5. a b Ilmonen&Talvitie, s. 160, 174, 158.
  6. Coe Snow Benson, s. 189
  7. Anita Cook, Catholic University of America; W. H. Isbell, State University of New York, Binghamton: Emergency Excavations at Conchapata - Emergency Excavations at Conchapata: Huari Temple Architecture and Iconography in Ayacucho, Peru doaks.org. Arkistoitu 23.11.2010.
  8. Ilmonen & Talvitie, sivunnumero puuttuu; Perun kolme vuosituhatta
  9. Ilmonen & Talvitie, s. 167.
  10. Coe Snow Benson s. 191
  11. Tampereen taidemuseo: Wari (Huari) tampere.fi. Viitattu 20.1.2013.
  12. Ihmisen suku 4, s. 91–92.
  13. Peru Wari Mummies 21.10.2010. Suomen kuvalehti. [vanhentunut linkki]
  14. Ilmonen & Talvitie, s. 169.
  15. Ilmonen & Talvitie, s. 171
  16. a b Ihmisen suku 4, s. 92.
  17. Ilmonen & Talvitie, s. 159
  18. Miten pitää yhteiskunta vakaana? Oluella, vastaa arkeologinen tutkimus Perusta Yle, 2019
  19. https://web.archive.org/web/20081010171127/http://bruceowen.com/andeanae/326-06s-19-Wari.pdf
  20. a b c Ilmonen & Talvitie, s. 174
  21. TA Tung 2008
  22. http://brian.finucane.googlepages.com/Finucaneetal.2007.pdf[vanhentunut linkki]
  23. Perun tuore hautalöytö voi valottaa inkavaltakunnan alkuperää 27.2.2011. Yle Uutiset.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]