Tiikerikatkarapu
| Tiikerikatkarapu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Äyriäiset Crustacea |
| Luokka: | Kuoriäyriäiset Malacostraca |
| Lahko: | Kymmenjalkaiset Decapoda |
| Alalahko: | Dendrobranchiata |
| Heimo: | Penaeidae |
| Suku: | Penaeus |
| Laji: | monodon |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Tiikerikatkarapu (Penaeus monodon) on Australian, Kaakkois- ja Etelä-Aasian, sekä Itä-Afrikan rannikolla tavattava Penaeidae-heimon katkarapu.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiikerikatkarapu on täysikasvuisena Penaeidae-heimon katkaravuista suurikokoisin.[2] Täysikasvuiset yksilöt voivat olla 33 cm pitkiä. Lajin naaraat ovat tavallisesti uroksia kookkaampia. Yksilöiden väritys voi vaihdella esimerkiksi elinympäristön ja ravinnon mukaan. Panssari on väritykseltään tavallisesti sininen, musta tai keltainen. Takaruumiissa on vihreitä, ruskeita, punaisia, harmaita ja sinisiä poikittaisia raitoja.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiikerikatkarapua tavataan laajalla alueella Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta Australian ja Itä-Afrikan rannikoille.[1] Itä-Afrikassa lajin levinneisyysalue ulottuu Etelä-Afrikan Natalista Somaliaan ja Madagascarin rannikolle. Arabian niemimaalta levinneisyysalue jatkuu rannikkoa pitkin Kaakkois-Aasiaan Taiwanille ja Kiinan rannikolle, sekä Japaninmerelle. Toisessa suunnassa levinneisyysalue jatkuu Kaakkois-Aasiasta Uuteen-Guineaan ja Australian pohjoisrannikolle.[3]
Luontaisen levinneisyysalueensa ohella tiikerkatkarapua tavataan laajoilla alueilla vieraslajina. Laji on levinnyt Välimerelle Suezin kanavan kautta. Ihmisen tuoimana lajia tavataan Etelä-Amerikassa Brasilian, Kolumbian, Ecuadorin ja Perun rannikoilla, sekä Karibialla. Pohjois-Amerikassa lajia tavataan sekä mantereen Atlantin, että Tyynenmeren puolisilla rannikoilla ja Havaijilla. Laji on ilmeisesti myös vakiinnuttanut asemansa vieraslajina Länsi-Afrikan rannikolla.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiikerikatkaravun elinympäristö käsittää trooppiset merialueet. Tiikerikatkarapujen toukat kasvavat aikuisiksi estuaarien, laguunien ja mangrovemetsien alueilla. Luonnossa keskenkasvuiset tiikerikatkaravut ovat aktiivisia tavallisesti öisin. Päivisin ne kaivautuvat pohjamutaan. Täysikasvuisia yksilöitä tavataan tyypillisesti hiekkapohjaisilla tai mutaisilla hiekkapohjilla noin 20–50 metrin syvyydessä.[1]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urokset alkavat tuottaa siittiöitä noin 35 gramman painon saavutettuaan ja naaraat tulevat kantaviksi noin 70 gramman painoisina. Parittelu tapahtuu yöllä kuorenvaihdon jälkeen. Naaraat saavat sperman urokselta spermatoforissa ja ne tuottavat 500 000–750 000 munaa. Naaraat munivat öisin ja hedelmöittävät munansa itse spermafotorin spermalla. Munien kuoriutumiseen kuluu noin 12-15 tuntia hedelmöityksestä. Kuoriutuvat toukat uivat ja käyttävät ravinnokseen aluksi keltuaistaan. Planktoniset toukat kulkeyutuvat virtojen mukana rannikolle ja ne kasvavat aikuisiksi useissa kehitysvaiheissa.[1] Tiikerikatkaravun koko elinkaari on alle kaksi vuotta.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiikerikatkaravut ovat kaikkiruokaisia ja syövät esimerkiksi levät. Ne saalistavat suhteessa enemmän, kuin Penaeidae-heimon katkaravut. Niiden saaliseläimiin kuuluvat esimerkiksi muut katkaravut, ravut, madot ja kalat. Tiikerikatkaravut syövät myös pohjasakan orgaanisia aineita ja bakteereja.[2]
Kasvatus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiikerikatkarapuja on kasvatettu sen esiintymisalueen rannikoilla yli sadan vuoden ajan. Tiikerikatkarapujen vuosituotanto on kasvanut vuoden 1981 lukemasta 21 000 tonnia lähes 500 000 tonniin vuonna 1993. Vuonna 2016 tiikerikatkarapuja tuotettiin 701 081 tonnia. Suurimpiin tuottajamaihin lukeutuivat Thaimaa, Intia, Filippiinit, Indonesia, Vietnam ja Myanmar. Katkarapujen valtaosa myydään pakasteina tai pidemmälle jalostettuina tuotteina etenkin Yhdysvaltoihin, Euroopan unioniin ja Japaniin. Katkarapuja käytetään esimerkiksi tempurassa, sushina ja kevätkääryleissä.[1]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN ei ole julkaissut uhanalaisuusluokitusta tiikerikatkaravulle. Uhanalaisia kantoja saattaa uhata esimerkiksi niiden elinympäristöön kuuluvien mangroverämeikköjen muuttaminen kasvatuskäyttöön.[2] Tiikerikatkaravut kärsivät myös taudeista ja viruksista, jotka ovat ajoittain hävittäneet kasvatettuja kantoja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Penaeus monodon (Fabricius, 1798) Cultured Aquatic Species Information Programme. FAO. Viitattu 21.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Neil Schlager: Grzimek’s Animal Life Encyclopedia Volume 2: Protostomes, s. 211. 2. painos. , 2004. ISBN 0-7876-5362-4. (englanniksi)
- ↑ a b Penaeus monodon (giant tiger prawn) Invasive Species Compendium. CAB International. Viitattu 21.4.2019. (englanniksi)