Taulakääpä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taulakääpä
ZunderSchwamm.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Polyporales
Heimo: Käävät Polyporaceae
Suku: Fomes
Laji: fomentarius
Kaksiosainen nimi
Fomes fomentarius
(L.) J.J. Kickx[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Taulakääpä Commonsissa

Taulakääpä (Fomes fomentarius) on kääpä, jota esiintyy Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa sitä tavataan koko maassa. Se lahottaa lähinnä koivua mutta myös muita lehtipuita kuten pyökkiä. Taulakääpä tunkeutuu elävään puuhun kuoren vioittumien kautta. Se aiheuttaa valkolahoa ja tuhoaa puun nopeasti.[2][3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulakääpä on monivuotinen, nuorena kiilamainen, vanhempana kaviomainen, itiöemä kasvaa 8–25 cm:n levyiseksi.[4] Kuori on kova, korkkimanen ja on ensin ruskearaitainen mutta vanhetessaan muuttuu tuhkanharmaaksi, lopulta lähes mustaksi. Siinä on selviä kasvuvyöhykkeitä näkyvissä. Pillikerros on paksu, pillit on nuorena likaisen valkoisia, vanhemmiten pillipinta on violetinruskea, tummuu kosketuskohdista ruskeaksi, pillejä on 3–4 millimetrillä.[3]

Kasvupaikka ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulakääpä kasvaa koko Suomessa aina tunturikoivikoivikoissa asti. Kasvaa sekä pystyyn kuolleissa rungoissa että maapuissa, elävissä sekä kuolleissa puissa.[3]

Halkaistussa taulakäävässä näkyy ylinnä kuori, jonka alla on kellanruskea huopamainen malto ja paksu pillikerros. Tummanruskea hohkainen ydin sijaitsee sisimpänä puunrunkoa vasten.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulakääpä on ennen ollut myös arvokas hyötysieni: nimen mukaisesti taulakäävästä valmistetaan taulaa eli sytykettä, jota käytetään tulen tekemisessä tuluksilla.[4][3] Tähän viittaa myös sen tieteellinen nimi (lat. fomes: taula, sytyke). Ennen sairaaloissa käytettiin taulakäävän maltoa veren imeyttäjänä leikkauksissa ja verenvuodon tyrehdyttämiseen haavoissa.[3] Alpeilta löytyneellä esihistoriallisella Ötzillä oli tulentekovarusteissaan taulakääpää. On myös toinen teoria, jonka mukaan Ötzillä olisi ollut taulakääpä mukanaan lääkintäsienenä.[5] Saamelaiset ovat myös käyttäneet taulakääpää taulaamishoitoon, jossa kääpä sytytetään kytemään, ja sen kuuman tuhkan annetaan putoilla iholle.[6] Sitä on myös käytetty Oranssin- tai kellanruskean värin lähteenä värjäyksessä.[4]

Erityistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulakäävällä on ns. seuraajalajeja jotka tulevat puuhun, taikka itse taulakääpään, vasta sen jälkeen. Vanhoilla taulakäävillä sekä sen lahottamassa puussa viihtyvät mm. pilliharsukka (Trechispora mollusca),[7] rustikka (Protomerulius caryae),[8] silokääpä (Gloeoporus pannocinctus)[8] ja sitkokääpä (Antrodiella semisupina).[7]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 188. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6.
  • Pertti Salo, Ulla Salo: Suomen sieniopas. Helsinki: WSOY : Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 02.12.2017
  2. Tiedebasaari: Taulakääpä kelpaa vaikka todistajaksi Viitattu 02.12.2017.
  3. a b c d e Laji.fi: taulakääpä (Fomes fomentarius) Viitattu 02.12.2017.
  4. a b c Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 188. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6.
  5. Iceman’s mushrooms key in Copper Age and today Viitattu 02.12.2017.
  6. Luonnonyrtit - Lääkinnälliset sienet: taulakääpä Viitattu 02.12.2017.
  7. a b UPM - Metsiemme kääpiä Viitattu 02.12.2017. s. 14 (pdf)
  8. a b Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja: Haapametsien käävät 2012, Junninen, Kaisa (toim.) Viitattu 02.12.2017. , s. 41. ISBN 978-952-446-942-5 (pdf)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.