Tähkähelmikkä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähkähelmikkä
Melica ciliata 010707.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Helmikät Melica
Laji: ciliata
Kaksiosainen nimi

Melica ciliata
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Tähkähelmikkä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tähkähelmikkä Commonsissa

Tähkähelmikkä (Melica ciliata) on Keski- ja Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa yleinen heinäkasvi. Suomessa laji on erittäin harvinainen ja rauhoitettu.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähkähelmikän tähkä.

Tähkähelmikkä on monivuotinen heinä, joka kasvaa mätästäen 50–70 cm korkeaksi. Korret ovat pystyjä ja jäykkiä. Lehdet ovat kouruiset, harmaanvihreät ja 1–2 mm leveitä. Lehden alapinta on kalju, yläpinta tiheäkarvainen. Kieleke on risalaitanen. Kukinto on 4–7 cm pitkä, toispuoleinen, tähkämäinen röyhy, joka vaalenee kesän mittaan. Kukinnon tähkylät ovat sirottavia, heikosti sinipunaisia tai kellertäviä. Kukan ulkohelve on pitkäkarvainen, joka saa tähkän vaikuttamaan pörröiseltä kasvin heilimöidessä. Tähkähelmikkä kukkii heinäkuussa.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähkähelmikän päälevinneisyysalue on kattaa lähes koko Etelä- ja Keski-Euroopan Portugalista ja Ranskasta aina Romaniaan ja Länsi-Ukrainaan saakka. Lajia tavataan myös Luoteis-Afrikassa Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa sekä Turkissa. Ruotsissa lajilla laajempi erillinen esiintymisalueensa, jossa se on yleisimmillään Öölannin ja Gotlannin saarilla.[4] Virosta tähkähelmikkä on hävinnyt.[3]

Suomessa luonnonvarainen tähkähelmikkä on äärimmäisen uhanalainen, ja sitä tavataan vain yhdellä kasvupaikalla Tammisaaresta.[3][5] Tämä pysyvä esiintymä löydettiin vuonna 1927. Satunnaisena tähkähelmikkää on tavattu Turusta, Naantalista ja Satakunnasta.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähkähelmikkä kasvaa kuivilla, aurinkoisilla ja avoimilla rinteillä ja jyrkänteillä. Kasvupaikat ovat usein kalkkipitoisia. Levinneisyysalueensa kaakkoisosissa tähkähelmikkä viihtyy aroilla. Suomen ainoa kasvupaikka sijaitsee nykyään luonnonsuojelualueella.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähkähelmikkää viljellään myös koristekasvina.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bonn, Thomas: Tähkähelmikkä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 187.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]