Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1954
| Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa | ||||
| Maakoodi: |  FIN
| |||
| EAA:n jäsenliitto: | Suomen Urheiluliitto | |||
| Bern 1954 | ||||
|---|---|---|---|---|
| Sijoitus mitalitaulukossa: 6. | ||||
| Yhteensä | miehet | naiset | ||
| Urheilijoita | 30 | 29 | 1 | |
 kultaa |
2 | 2 | - | |
 hopeaa |
3 | 3 | - | |
 pronssia |
4 | 4 | - | |
| pistesijat | 4 | 4 | - | |
| Osallistumisvuodet | ||||
|
1934 • 1938 • 1946 • 1950 • 1954 • 1958 • 1962 • 1966 • 1969 • 1971 • 1974 • 1978 • 1982 • 1986 • 1990 • 1994 • 1998 • 2002 • 2006 • 2010 • 2012 • 2014 • 2016 • 2018 • 2022 | ||||
Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1954 käsittelee Suomen joukkuetta yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa Bernissä 1954.
Joukkueen valitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisurheilun yhteistoimintavaliokunta valitsi pääosan EM-kisajoukkueesta Turussa Kalevan kisojen jälkeen pidetyssä kokouksessa 13. elokuuta 1950. Neljä päivää myöhemmin pidetyssä toisessa kokouksessa joukkueeseen otettiin mukaan vielä neljä miesjuoksijaa ja ainoana naisurheilijana 800 metrin juoksija Inga-Lill Nyqvist. Joukkueeseen tuli valituksi yhteensä 30 urheilijaa.[1]
Valituista urheilijoista noin kymmenellä uskottiin olevan mitalimahdollisuuksia. Suurimmat odotukset kohdistuivat maratoonareihin, estejuoksijoihin, keihäänheittäjiin ja seiväshyppääjiin. Lisäksi kolmiloikkaaja Tapio Lehto oli Euroopan tilastossa kolmannella sijalla.[1]
Menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi säilytti edelleen asemansa Euroopan parhaiden yleisurheilumaiden joukossa saavuttamalla Bernistä yhdeksän mitalia.[2] Kaksi kultaa, kolme hopeaa ja neljä pronssia takasivat mitalitilaston kuudennen sijan. Pistesijoja (sijat 4-6) suomalaisille kertyi neljä.
Kisojen avauspäivänä Veikko Karvonen juoksi maratonreitiltä ensimmäisenä maaliin, mutta lopulliset tulokset jäivät tuomarineuvoston harkintaan, koska stadionille kärjessä tullut Neuvostoliiton Ivan Filin juoksi stadionilla harhaan toimitsijoiden virheen vuoksi. Lopulta tuloksia ei kuitenkaan muutettu ja Karvonen sai kultamitalin. Filin ehti kilpailussa kolmannelle sijalle.[1]
Toisen mestaruuden Suomelle voitti Eeles Landström, joka vuonna 1950 oli jo parantanut seiväshypyn Suomen ennätystä kolmesti. Bernissä Euroopan mestaruuteen vaadittiin tulos 440, joka oli jälleen uusi SE.[3] Suomen ennätyksiin venyivät myös Voitto Hellstén 400 metrillä ja Ossi Mildh 400 metrin aidoissa. Hellsténin aika riitti hopeamitaliin ja Mildhin aika pronssiin. Lisäksi he olivat voittamassa 4 x 400 metrillä Suomen kautta aikojen ensimmäistä EM-viestimitalia. Etenkin Hellsténin ja Mildhin henkilökohtaisia mitaleja pidettiin yllätyksenä, kuten myös Torbjörn Lasseniuksen hopeamitalia kymmenottelussa.[4]
Estejuoksun maailmantilaston ykköseltä, Olavi Rinteenpäältä odotettiin mestaruutta, mutta hän sai tyytyä hopeaan. Myös keihäänheitosta odotettiin enemmän, vaikka Soini Nikkinen saavuttikin pronssia. Keihäsmestaruutta puolustanut Toivo Hyytiäinen oli käsivammaisena vasta yhdeksäs. Pettymyksenä pidettiin myös jopa mitaliehdokkaaksi arvioidun Jorma Valkaman jäämistä pituushypyn loppukilpailun ulkopuolelle.[5]
Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Mitali | Nimi | Laji |
|---|---|---|
| Kultaa | Veikko Karvonen | maraton-juoksu |
| Kultaa | Eeles Landström | seiväshyppy |
| Hopeaa | Voitto Hellsten | 400 metrin juoksu |
| Hopeaa | Olavi Rinteenpää | 3 000 metrin estejuoksu |
| Hopeaa | Torbjörn Lassenius | kymmenottelu |
| Pronssia | Osvald Mildh | 400 metrin aitajuoksu |
| Pronssia | Ragnar Graeffe Osvald Mildh Rolf Back Voitto Hellsten |
4 x 400 metrin viesti |
| Pronssia | Jukka Piironen | seiväshyppy |
| Pronssia | Soini Nikkinen | keihäänheitto |
Urheilijat lajeittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Nimi | Sijoitus loppukilpailussa |
Tulos |
|---|---|---|---|
| 400 metriä | Voitto Hellsten | 2. | 47,0 SE |
| Rolf Back | - | välierissä 48,9 | |
| 800 metriä | Urpo Vähäranta | - | välierissä 1.51,4 |
| Tauno Kontio | - | alkuerissä 1.52,8 | |
| 1 500 metriä | Denis Johansson | 7. | 3.47,4 |
| Jorma Kakko | 10. | 3.51,8 | |
| 5 000 metriä | Urho Julin | 8. | 14.32,4 |
| Rolf Haikkola | 11. | 15.22,8 | |
| 10 000 metriä | Hannu Posti | 14. | 30.39,4 |
| maraton | Veikko Karvonen | 1. | 2.24.51,6 |
| Erkki Puolakka | 4. | 2.26.45,6 | |
| 400 metrin aidat | Osvald Mildh | 3. | 51,5 SE |
| 3 000 metrin esteet | Olavi Rinteenpää | 2. | 8.52,4 |
| Pentti Karvonen | 4. | 8.55,2 | |
| 50 kilometrin kävely | Paavo Saira | 10. | 5.06.58,0 |
| 4 x 400 metriä | Ragnar Graeffe Osvald Mildh Rolf Back Voitto Hellsten |
3. | 3.11,5 SE |
| seiväshyppy | Eeles Landström | 1. | 440 SE |
| Jukka Piironen | 3. | 430 | |
| pituushyppy | Wilhelm Porrassalmi | 5. | 736 |
| Jorma Valkama | - | karsinnassa 704 | |
| kolmiloikka | Kari Rahkamo | 6. | 14,73 |
| Tapio Lehto | - | karsinnassa 14,30 | |
| kuulantyöntö | Reijo Koivisto | 9. | 15,39 |
| Yrjö Puntti | 13. | 15,02 | |
| kiekonheitto | Carol Lindroos | 11. | 46,21 |
| moukarinheitto | Oiva Halmetoja | 14. | 53,66 |
| keihäänheitto | Soini Nikkinen | 3. | 73,38 |
| Toivo Hyytiäinen | 9. | 68,24 | |
| kymmenottelu | Torbjörn Lassenius | 2. | 6624 |
Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Nimi | Sijoitus loppukilpailussa |
Tulos |
|---|---|---|---|
| 800 metriä | Inga-Lill Nyqvist | - | alkuerissä 2.17,2 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Martiskainen, Seppo (toim.): Suomi voittoon – kansa liikkumaan. Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti (toim.): Suuri EM-kirja. Yleisurheilun EM-kisat 1934-1990. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.