Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1990
| Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa | ||||
| Maakoodi: |  FIN
| |||
| EAA:n jäsenliitto: | Suomen Urheiluliitto | |||
| Split 1990 | ||||
|---|---|---|---|---|
| Sijoitus mitalitaulukossa: 15. | ||||
| Yhteensä | miehet | naiset | ||
| Urheilijoita | 45 | 27 | 18 | |
 kultaa |
1 | - | 1 | |
 hopeaa |
- | - | - | |
 pronssia |
- | - | - | |
| pistesijat | 11 | 5 | 2 | |
| Osallistumisvuodet | ||||
|
1934 • 1938 • 1946 • 1950 • 1954 • 1958 • 1962 • 1966 • 1969 • 1971 • 1974 • 1978 • 1982 • 1986 • 1990 • 1994 • 1998 • 2002 • 2006 • 2010 • 2012 • 2014 • 2016 • 2018 • 2022 | ||||
Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1990 käsittelee Suomen joukkuetta yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa Splitissä 1990.
Ennakko-odotukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen EM-joukkue valittiin kahdessa osassa elokuun 1990 aikana. Suomen Urheiluliiton hallitus toteutti poikkeuksellisen löysää linjaa ja valitsi Splitiin lähes kaikki EM-kisarajan saavuttaneet urheilijat. Joukkueeseen tuli valituksi kaikkiaan 49 urheilijaa, joista kuitenkin 16-vuotias korkeushyppääjä Katja Kilpi vetäytyi kisoista opiskeluihin vedoten ja kymmenottelija Jarkko Finni sekä seiväshyppääjä Asko Peltoniemi jäivät pois loukkaantumisten takia. Lisäksi Juha Laukkanen jäi kotimaahan keihäänheiton varamieheksi, joten Splitiin matkusti 45 suomalaisurheilijaa.[1] SUL:n virallinen tavoite kisoihin oli neljä mitalia ja lisäksi viisi pistesijaa.[2]
Miehistä kenties suurimmat menestysodotukset kohdistuivat keihäänheittäjä Seppo Rätyyn, joka kisojen alla oli heittänyt Suomen ennätyksen 86,92.[3] Myös Kimmo Kinnusella uskottiin parhaassa tapauksessa olevan mahdollisuuksia keihäsmitaliin.[4] Realistisia toiveita palkintosijasta oli myös Jarmo Kärnällä, joka oli pituushypyn tasaisessa Euroopan tilastossa 10. sijalla tuloksella 805.[5] Näiden lisäksi kymmenottelija Petri Keskitalon[5] ja kestävyysjuoksija Risto Ulmalan[6] uskottiin pystyvän mitaleihin huippusuorituksilla.
Naisurheilijoista Päivi Tikkanen oli juossut kauden aikana 10 000 metrin Suomen ennätyksen 31.57,56,[7] jonka myötä hän oli lajin vahva mitalisuosikki.[8] Suomen ennätyksiin olivat pystyneet myös pituushyppääjä Ringa Ropo[9] ja kävelijä Sari Essayah,[10] ja heillä uskottiin myös olevan mitalimahdollisuuksia, vaikka he eivät Euroopan tilastoissa aivan kärjessä olleetkaan. Kaksissa edellisissä EM-kisoissa neljänneksi sijoittunut keihäänheittäjä Tiina Lillak oli osoittanut nousukuntoa ja myös häntä pidettiin mahdollisena suomalaismitalistina.[11]
Menestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen EM-joukkue jäi Splitissä kauas mitalitavoitteestaan, kun ainoan mitalin, toki kultaisen, toi keihäänheiton suuryllättäjä Päivi Alafrantti. Mestaruuden lisäksi suomalaiset saavuttivat 11 pistesijaa, joten siltä osin SUL:n tavoite ylittyi.[2]
Kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Mitali | Nimi | Laji |
|---|---|---|
| Kultaa | Päivi Alafrantti | keihäänheitto |
| 5 | Sari Essayah | 10 kilometrin kävely |
| 5 | Seppo Räty | keihäänheitto |
| 6 | Päivi Tikkanen | 3 000 metrin juoksu |
| 6 | Risto Ulmala | 5 000 metrin juoksu |
| 6 | Valentin Kononen | 50 kilometrin kävely |
| 6 | Jarmo Kärnä | pituushyppy |
| 8 | Harri Hänninen | 5 000 metrin juoksu |
| 8 | Anna Suurnäkki Tuija Helander Satu Jääskeläinen Sonja Finell |
4 x 400 metrin viesti |
| 8 | Petri Peltoniemi | seiväshyppy |
| 8 | Ringa Ropo | pituushyppy |
| 8 | Kimmo Kinnunen | keihäänheitto |
Juoksulajit ja kävelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisko Hanhijoki oli ollut EM-hallikisojen 60 metrillä kolmas vuonna 1989 ja viides vuonna 1990, joten myös Splitin 100 metrillä häneltä odotettiin finaalipaikkaa. Alkuerissä Hanhijoki juoksi 11,51, mutta jäi välierissä tästä ajasta kolme sadasosaa ja sijoittui eränsä viidenneksi jääden loppukilpailun ulkopuolelle. Erän kolmas ja neljäs saivat saman ajan kuin Hanhijoki. Myös 200 metrillä Hanhijoki pääsi välieriin.[5]
Ari Suhonen oli noussut kaudella 1989 kansainvälisen huipun tuntumaan juostuaan 800 metrin Suomen ennätyksen 1.44,10.[12] Kesä 1990 oli kuitenkin vaikea eikä Suhonen selviytynyt Splitissä edes välieriin. Hän itse kertoi vaisuuden syyksi flunssan ja allergiset oireet.[13]
Risto Ulmala keskittyi vain 5 000 metrin juoksuun, jonka kovavauhtisessa loppukirikamppailussa hän ei kuitenkaan aivan pystynyt mitalivauhtiin, vaan tuloksena oli kuudes sija. Myös Harri Hänninen sijoittui pisteille oltuaan kahdeksas.[14]
Päivi Tikkanen piti päälajinaan 10 000 metrin kilpailua, mutta osallistui sitä ennen myös 3 000 metrin juoksuun, jonka loppukilpailuun hän selvisi helposti. Finaalissa tapahtui hitaan alkuvauhdin myötä kuitenkin tönimistä, jonka seurauksena pari kilpailijaa keskeytti ja Tikkanen sai piikkarista syvän haavan lähelle akillesjännettään. Vammastaan huolimatta Tikkanen kamppaili kärkivauhdissa, mutta joutui loppukirivaiheessa taipumaan kuudenneksi.[7] Tikkasen jalkaan tullut vamma osoittautui kuitenkin niin pahaksi, että hän joutui keskeyttämään 10 000 metrin kilpailun 5 600 metrin kohdalla.[8]
Aitajuoksuissa suomalaiset saavuttivat kolme välieräpaikkaa. Tuoreella nuorten maailmanmestarilla Antti Haapakoskella arveltiin olevan mahdollisuuksia jopa loppukilpailuun, mutta aivan sellaiseen vauhtiin hän ei välierissä pystynyt.[15] Naisten 400 metrin aidoissa Tuija Helander oli paras finaalin ulkopuolelle jääneistä juoksijoista, ja myös Anna Suurnäkki pääsi välieriin. Miesten vastaavalla matkalla Vesa-Pekka Pihlaviston tuoreella Suomen ennätyksellä 50,12 olisi taisteltu alkuerän voitosta, mutta Pihlavisto jäi EM-alkuerässään vasta kuudenneksi ja ulos välieristä.[16]
Kävelykilpailuissa Valentin Kononen ja Sari Essayah tekivät nousujohteiset suoritukset. Vasta kolmatta 50 kilometrin kilpailuaan kävellyt 21-vuotias Kononen oli vielä 30 kilometrin kohdalla kymmenentenä, mutta nousi lopussa kuudenneksi.[17] Naisten 10 kilometrillä Essayah puolestaan paransi kilpailun loppupuoliskolla sijoituksensa viidenneksi.[9]
Suomen naisilla oli joukkue sekä pikaviestissä että pitkässä viestissä. Pikaviestissä joukkue pääsi suoraan loppukilpailuun, kun osallistuvia joukkueita oli lopulta vain kahdeksan. Finaalissa Suomi ylitti maalilinjan kuudentena, mutta joukkueen suoritus hylättiin, koska ensimmäinen vaihto oli mennyt pitkäksi. Pitkään viestiin osallistui lopulta 11 joukkuetta, joten lajissa juostiin myös alkuerät. Suomi pääsi jatkoon oltuaan alkuerien kahdeksas, joka oli joukkueen sijoitus myös finaalissa.[18]
Hyppylajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seiväshypyssä Jani Lehtonen ja Petri Peltoniemi selviytyivät EM-finaaliin hypättyään 530. Loppukesästä epävarmasti kilpaillut Lehtonen[19] ei selvittänyt loppukilpailussa aloituskorkeuttaan 540, jonka Peltoniemi ylitti ensimmäisellään. Tämä jäi myös Peltoniemen lopputulokseksi, jolla hän sijoittui kilpailussa kahdeksanneksi.[5]
Miesten pituushypyssä Jarmo Kärnä oli karsinnan paras tuloksellaan 813. Tämä onnistuminen vaati kuitenkin myös veronsa, kun Kärnän vanha selkäkramppi uusiutui.[5] Finaalissa hän sai tuloksen vain ensimmäisellä hypyllä, jonka jälkeen muut yritykset olivat yliastuttuja. Kärnä oli tuloksellaan 795 ennen viimeistä kierrosta vielä neljännellä sijalla, mutta putosi lopulta kuudenneksi.[20] Kilpailussa kolmanneksi sijoittunut Jugoslavian Borut Bilac menetti kisojen jälkeen pronssimitalinsa dopingkäryn vuoksi, mutta asiaan liittyneiden epäselvyyksien vuoksi häntä ei lopulta kuitenkaan hylätty.[21]
Naisten pituushypyn karsinnassa Ringa Ropo sijoittui avaushypyllään 676 neljänneksi. Ukkosmyrskyn häiritsemässä finaalissa Ropo hyppäsi avauskierroksella karsinnan tapaan 676 eikä pystynyt kilpailun edetessä enää parantamaan. Tulos riitti kilpailun kahdeksanteen sijaan.[9]
Heittolajit ja ottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heittolajeissa suomalaisten menestysodotukset kohdistuivat lähinnä keihäänheittoon. Moukarinheitossa tosin Juha Tiainen pääsi finaaliin ja saavutti parhaan EM-sijoituksensa oltuaan yhdeksäs. Keihäänheiton karsinnassa yksikään suomalaismies ei ylittänyt karsintarajaa, mutta Seppo Räty ja Kimmo Kinnunen selvittivät tiensä finaaliin hieman yli 79 metrin heitoillaan.[3]
Miesten keihäänheiton loppukilpailun alkua häiritsi ukkosmyrsky, jonka vuoksi kilpailu myös keskeytettiin noin puoleksi tunniksi.[3] Kahden kierroksen jälkeen Räty ja Kinnunen olivat alle 80 metrin tuloksilla sijoilla seitsemän ja kahdeksan eikä kumpikaan pystynyt parantamaan kolmannella heitollaan. Kukaan ei kuitenkaan pystynyt ohittamaan suomalaisia, jotka siten pääsivät kolmelle viimeiselle heittokierrokselle. Räty paransi tulostaan jokaisella jäljellä olevalla heitolla, mutta ei aivan päässyt mitalisijalle jäätyään viidenneksi. Myös Kinnunen heitti parhaansa viimeisellä yrityksellä, mutta hänen sijoituksekseen jäi kahdeksas.[4]
Naisten keihäänheitosta ei puuttunut dramatiikkaa. Karsinnassa ensin Heli Rantasen yli 59 metriä kantanut heitto liputettiin virheellisesti yliastutuksi eikä heittoa mitattu. Kilpailun tekninen johto myönsi lopulta Rantaselle ylimääräisen loppukilpailupaikan.[14] Päivi Alafrantti puolestaan heitti kaksi yli 60 metrin karsintaheittoa, jotka kuitenkin lopulta tuomittiin mitättömiksi keihään tultua lappeelleen alas. Suomalaisten protestin ja videonauhojen tutkimisen jälkeen Alafranttikin hyväksyttiin ylimääräisenä loppukilpailuun, jossa siis nähtiin yhteensä 14 heittäjää.[22]
Keihään loppukilpailussa ennakkosuosikki DDR:n Petra Felke joutui tyytymään hopeaan jäätyään maailmanennätyksestään yli 13 metriä ja kauden parhaastaankin yli 5 metriä. Päivi Alafrantti sen sijaan paransi viidennen kierroksen heitollaan ennätystään yli kaksi metriä ja voitti kilpailun 12 sentin erolla Felkeen. Tiina Lillak heitti karsinnassa yli 62 metriä mutta jäi finaalissa alle 59 metriin ja pistesijojen ulkopuolelle.[23] Heli Rantasen sijoitus oli alun perin 13:s, mutta Felicia Tilean jäätyä kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä Lillakin ja Rantasen sijoitukset paranivat yhdellä.
Kymmenottelussa Petri Keskitalon menestystoiveet murenivat jo ensimmäisessä lajissa 100 metrin juoksussa, kun häntä jo aiemmin vaivannut jalkakramppi uusiutui. Keskitalo juoksi toki maaliin asti, mutta joutui keskeyttämään ottelun.[20] Naisten seitsenottelun alku oli suomalaisittain yhtää murheellinen, kun avauslajissa 100 metrin aitajuoksussa Ragne Kytölä kaatui viimeisillä aidoilla ja joutui keskeyttämään. Myöskään Satu Ruotsalainen ei ollut terävimmässä kunnossaan, ja kun hän vielä jäi toisen ottelupäivän avaavassa pituushypyssä ilman tulosta, päätyi Ruotsalaisenkin kilpailu keskeytykseen.[23]
Urheilijat lajeittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Laji | Nimi | Kilpailu | Sijoitus | Tulos |
|---|---|---|---|---|
| 100 metriä | Turo Meriläinen | alkuerät | 27 | 10,73 |
| 400 metriä | Ari Pinomäki | alkuerät | 21 | 47,16 |
| 800 metriä | Ari Suhonen | alkuerät | 18 | 1.50,25 |
| 1 500 metriä | Jari Venäläinen | alkuerät | 16 | 3.41,23 |
| 5 000 metriä | Risto Ulmala | finaali | 6 | 13.25,08 |
| Harri Hänninen | finaali | 8 | 13.28,22 | |
| 10 000 metriä | Harri Hänninen | finaali | 19 | 29.07,53 |
| 110 metrin aidat | Antti Haapakoski | välierät | 11 | 13,78 |
| Kai Kyllönen | alkuerät | 19 | 14,09 | |
| 400 metrin aidat | Vesa-Pekka Pihlavisto | alkuerät | 22 | 51,59 |
| 3 000 metrin esteet | Jörgen Salo | alkuerät | 17 | 8.27,98 |
| 20 kilometrin kävely | Kari Ahonen | 14 | 1.28.57 | |
| 50 kilometrin kävely | Valentin Kononen | 6 | 4.03.07 | |
| Kari Ahonen | - | keskeytti | ||
| korkeushyppy | Juha Isolehto | finaali | 10 | 224 |
| Matti Viitala | karsinta | 13 | 224 | |
| seiväshyppy | Jani Lehtonen | finaali | - | ei tulosta (karsinnassa 530) |
| Petri Peltoniemi | finaali | 8 | 540 | |
| pituushyppy | Jarmo Kärnä | finaali | 5 | 795 |
| Juha Kivi | karsinta | 14 | 770 | |
| kiekonheitto | Mika Muukka | karsinta | 17 | 58,04 |
| Raimo Vento | karsinta | 19 | 57,32 | |
| moukarinheitto | Juha Tiainen | finaali | 9 | 73,70 |
| Esa Jantunen | karsinta | 17 | 71,60 | |
| keihäänheitto | Seppo Räty | finaali | 5 | 82,18 |
| Kimmo Kinnunen | finaali | 8 | 79,00 | |
| Marko Hyytiäinen | karsinta | 20 | 75,88 | |
| kymmenottelu | Kaj Ekman | 19 | 7415 | |
| Petri Keskitalo | - | keskeytti |
Naiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Laji | Nimi | Kilpailu | Sijoitus | Tulos |
|---|---|---|---|---|
| 100 metriä | Sisko Hanhijoki | välierät | 9 | 11,54 |
| Sanna Hernesniemi | alkuerät | 19 | 11,86 | |
| 200 metriä | Sisko Hanhijoki | välierät | 12 | 23,42 |
| 400 metriä | Sonja Finell | alkuerät | 18 | 53,47 |
| 3 000 metriä | Päivi Tikkanen | finaali | 6 | 8.50,26 |
| 10 000 metriä | Päivi Tikkanen | finaali | - | keskeytti |
| maraton | Ritva Lemettinen | 9 | 2.39.42 | |
| 400 metrin aidat | Tuija Helander | välierät | 9 | 56,04 |
| Anna Suurnäkki | välierät | 15 | 57,66 | |
| 4 x 100 metriä | Sari Raumala Sisko Hanhijoki Sanna Hernesniemi Marja Tennivaara |
finaali | - | hylättiin |
| 4 x 400 metriä | Anna Suurnäkki Tuija Helander Satu Jääskeläinen Sonja Finell |
finaali | 8 | 3.32,84 |
| 10 kilometrin kävely | Sari Essayah | 5 | 45.10 | |
| Mirva Hämäläinen | 23 | 55.52 | ||
| pituushyppy | Ringa Ropo | finaali | 8 | 676 |
| keihäänheitto | Päivi Alafrantti | finaali | 1 | 67,68 |
| Tiina Lillak | finaali | 9 | 58,80 | |
| Heli Rantanen | finaali | 12 | 53,98 | |
| seitsenottelu | Ragne Kytölä | - | keskeytti | |
| Satu Ruotsalainen | - | keskeytti |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martiskainen, Seppo (toim.): Suomi voittoon – kansa liikkumaan. (Suomen yleisurheilun 100 vuotta) Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti (toim.): Suuri EM-kirja. (Yleisurheilun EM-kisat 1934-1990) Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.164
- ↑ a b Siukonen & Ahola, 1990, s.162
- ↑ a b c Siukonen & Ahola, 1990, s.184
- ↑ a b Siukonen & Ahola, 1990, s.185
- ↑ a b c d e Siukonen & Ahola, 1990, s.179
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.169
- ↑ a b Siukonen & Ahola, 1990, s.191
- ↑ a b Siukonen & Ahola, 1990, s.192
- ↑ a b c Siukonen & Ahola, 1990, s.195
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.194
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.197
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.167
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.168
- ↑ a b Siukonen & Ahola, 1990, s.170
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.174
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.176
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.177
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.199
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.178
- ↑ a b Siukonen & Ahola, 1990, s.180
- ↑ 1990 Split (1-0-0) yle.fi. 18.6.2010. Arkistoitu 1.7.2010. Viitattu 17.7.2011.
- ↑ Siukonen & Ahola, 1990, s.171
- ↑ a b Siukonen & Ahola, 1990, s.198