Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1962
| Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa | ||||
| Maakoodi: |  FIN
| |||
| EAA:n jäsenliitto: | Suomen Urheiluliitto | |||
| Belgrad 1962 | ||||
|---|---|---|---|---|
| Sijoitus mitalitaulukossa: 10. | ||||
| Yhteensä | miehet | naiset | ||
| Urheilijoita | 31 | 28 | 3 | |
 kultaa |
1 | 1 | - | |
 hopeaa |
1 | 1 | - | |
 pronssia |
2 | 2 | - | |
| pistesijat | 3 | 3 | - | |
| Osallistumisvuodet | ||||
|
1934 • 1938 • 1946 • 1950 • 1954 • 1958 • 1962 • 1966 • 1969 • 1971 • 1974 • 1978 • 1982 • 1986 • 1990 • 1994 • 1998 • 2002 • 2006 • 2010 • 2012 • 2014 • 2016 • 2018 • 2022 | ||||
Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1962 käsittelee Suomen joukkuetta yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa Belgradissa 1962.
Ennakko-odotukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Urheiluliiton johtokunta valitsi vuoden 1962 EM-joukkueen kahdessa erässä Lappeenrannan Kalevan kisojen jälkeen elokuun puolivälissä. Ensimmäisessä vaiheessa valittiin 25 miesurheilijaa ja kolme naista, ja lisänäyttöjen jälkeen vielä kolme miestä. Nämä olivat ensimmäiset EM-kisat, joissa lajeihin sai osallistua kolme urheilijaa samasta maasta.[1]
Julkisuudessa ei esitetty virallisia mitalitavoitteita, mutta tilastotulosten perusteella realistisia mahdollisuuksia oli yli viiteen suomalaismitaliin. Pentti Nikula oli hypännyt seipään maailman ennätyksen 494, ja hänen lisäkseen myös Kauko Nyström ja Risto Ankio olivat seiväshypyn Euroopan tilastossa neljän parhaan joukossa. Pituushypyn Euroopan tilastossa kaksi suomalaista oli viiden parhaan joukossa, minkä lisäksi vielä viiden eri lajin edustajia mahtui tilastoissa kuuden parhaan joukkoon.[1]
Menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaiset saivat Belgradissa mitaleja vain seiväs- ja pituushypystä, joista saaliina oli kuitenkin yhteensä neljä mitalia. Seipäässä Pentti Nikulan, Kauko Nyströmin ja Risto Ankion kolmoisvoiton esteenä oli Tšekkoslovakian Rudolf Tomasek, joka sijoittui hopealle samalla tuloksella lievästä jalkavaivasta kärsineen Nyströmin kanssa.[1] Pituudessa Rainer Stenius yllätti hyppäämällä hopealle ennätyksellään 785.[2] Pentti Eskola sijoittui pronssille samalla tuloksella, kun taas Jorma Valkama jäi pituusfinaalin viimeiseksi.
Suomi oli saada viidennenkin mitalin, sillä Olavi Salonen sijoittui 800 metrillä neljänneksi samalla ajalla hopea- ja pronssimiesten kanssa. Neljännen sijan saavutti myös Jussi Rintamäki 400 metrin aidoissa. Keihäänheitossa koettiin paha pettymys, kun voittajasuosikkeihin lukeutunut Pauli Nevala ei selviytynyt aamukarsinnasta loppukilpailuun.[2]
Keskeyttämään joutuneista suomalaisista estejuoksija Ilmari Kurkivuori kärsi vatsataudista[2] ja kymmenottelija Seppo Suutari jäi ilman tulosta seiväshypyssä[1]. Helteisessä säässä pahasti uupunut Niilo Sorrela oli maratonilla viimeinen maaliin asti juosseista.[3]
Kuuden parhaan joukkoon sijoittuneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Mitali | Nimi | Laji |
|---|---|---|
| Kultaa | Pentti Nikula | seiväshyppy |
| Hopeaa | Rainer Stenius | pituushyppy |
| Pronssia | Kauko Nyström | seiväshyppy |
| Pronssia | Pentti Eskola | pituushyppy |
| 4 | Olavi Salonen | 800 metrin juoksu |
| 4 | Jussi Rintamäki | 400 metrin aitajuoksu |
| 4 | Risto Ankio | seiväshyppy |
Urheilijat lajeittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Nimi | Sijoitus ja tulos |
|---|---|---|
| 800 metriä | Olavi Salonen | loppukilpailussa neljäs (1.51,2) |
| maraton | Tenho Salakka | 11. (2.33.00,0) |
| Eino Oksanen | 12. (2.33.40,8) | |
| Niilo Sorrela | 22. (2.48.43,2) | |
| 400 metrin aidat | Jussi Rintamäki | loppukilpailussa neljäs (50,8 SE) |
| Hannu Ehoniemi | alkuerässään viides (52,8) | |
| 3 000 metrin esteet | Esko Sirén | loppukilpailussa kymmenes (8.59,6) |
| Ilmari Kurkivuori | keskeytti alkuerässään | |
| 4 × 400 metriä | Börje Strand Pentti Rekola Reijo Salonen Jussi Rintamäki |
alkuerässään 5. (3.13,8) |
| korkeushyppy | Henrik Hellén | loppukilpailussa 11. (200 |
| seiväshyppy | Pentti Nikula | loppukilpailussa ensimmäinen (480) |
| Kauko Nyström | loppukilpailussa kolmas (460) | |
| Risto Ankio | loppukilpailussa neljäs (450) | |
| pituushyppy | Rainer Stenius | loppukilpailussa toinen (785) |
| Pentti Eskola | loppukilpailussa kolmas (785) | |
| Jorma Valkama | loppukilpailussa 12. (678) | |
| kolmiloikka | Kari Rahkamo | loppukilpailussa 11. (15,09) |
| Yrjö Tamminen | karsinnassa 16. (15,20) | |
| kuulantyöntö | Jarmo Kunnas | loppukilpailussa 12. (17,06) |
| kiekonheitto | Carol Lindroos | karsinnassa 16. (51,96) |
| Pentti Repo | karsinnassa 17. (51,83) | |
| moukarinheitto | Kalevi Horppu | karsinnassa 14. (60,99) |
| keihäänheitto | Väinö Kuisma | loppukilpailussa kymmenes (73,32) |
| Pauli Nevala | karsinnassa 15. (72,15) | |
| kymmenottelu | Markus Kahma | yhdeksäs (7052) |
| Seppo Suutari | keskeytti |
Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Nimi | Sijoitus ja tulos |
|---|---|---|
| korkeushyppy | Leena Kaarna | loppukilpailussa kymmenes (161) |
| pituushyppy | Maija Koivusaari | karsinnassa 16. (580) |
| keihäänheitto | Sirpa Toivola | loppukilpailussa 12. (44,56) |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Martiskainen, Seppo (toim.): Suomi voittoon – kansa liikkumaan. Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti (toim.): Suuri EM-kirja. Yleisurheilun EM-kisat 1934-1990. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.