Tauno Kontio
Tauno Ilmari Kontio (14. syyskuuta 1929 Alatornio – 12. joulukuuta 2015 Turku[1]) oli suomalainen juoksija, joka kuului Suomen yleisurheilumaajoukkueeseen 1950-luvulla.
Torniolainen olympiasoihdun sytyttäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tornion Pyryä edustanut Tauno Kontio on jäänyt tunnetuksi jälkipolville ennen kaikkea Helsingin kesäolympialaisten olympiasoihdun sytyttäjänä, kun Kreikasta tuotu olympiatuli ja keskiyön auringon tuli kohtasivat Torniossa Pohjan stadionilla heinäkuussa 1952. Ruotsista tuodun tulen toi olympiavoittaja Ville Pörhölä ja keskiyön auringon tulen Tauno Kontio.
SM-mitaleita 1950-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tauno Kontion kehitys 1950-luvun alussa oli todella nopeaa. Vielä vuonna 1950 hänen päälajinsa oli korkeushyppy, jossa hän voitti piirinmestaruuden tuloksella 180 cm. Samana syksynä hän kokeili 800 metrin juoksua saavuttaen heti hieman yli 2 minuutin tuloksen. Seuraavana vuonna hän alitti 2 minuuttia, ja 800 metristä tulikin hänen ykköslajinsa. Olympiavuonna 1952 käydyssä Kalottimaaottelussa hän saavutti ajan 1.54,5.
Kontio pääsi Kalevan kisoissa ensimmäisen kerran kuuden joukkoon vuonna 1953, jolloin hän sijoittui 400 metrillä neljänneksi ja 800 metrillä viidenneksi. Seuraavan vuoden Kalevan kisoissa hän sijoittui 800 metrillä toiseksi ja 400 metrillä kolmanneksi. Vuoden 1955 Kalevan kisoissa Kontio oli 800 metrillä neljäs.
Vuonna 1956 Tauno Kontio siirtyi Turkuun ja vaihtoi seuraa edustaen siitä lähtien sikäläistä Turun Urheiluliittoa. Vuoden 1956 Kalevan kisoissa hän oli jälleen mitaleilla niin 400 kuin 800 metrillä eli saavutukset olivat samat kuin kaksi vuotta aiemmin: 400 metrillä kolmas ja 800 metrillä toinen.
Turun Urheiluliitossa hän saavutti urallaan kaksi kertaa Suomen-mestaruuden 4 × 800 metrillä vuosina 1957 ja 1958. Hänen muut viestimitalinsa tulivat vuonna 1956: hopeaa 4 × 800 metrillä ja pronssia 4 × 400 metrillä.
Arvokkaimpana palkintonaan hän pitää SM-mitalien lisäksi Marskin kisoista Helsingistä vuonna 1954 saavuttamaansa kunniapalkintoa – marsalkka Mannerheimin ratsun kipsiveistosta.
Maaottelu- ja EM-kisaedustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tauno Kontio edusti Suomea kolmessatoista maaottelussa. Maaotteluvoiton hän saavutti kolme kertaa 800 metrillä: Jugoslavia-maaottelussa Belgradissa vuonna 1953 sekä kaksi Viro-maaottelun voittoa vuosina 1957 ja 1958.
Bernin EM-kisoihin vuonna 1954 Kontio osallistui 800 metrille, mutta karsiutui alkuerissä. Edellisenä vuonna 1953 Kontio oli juossut ajan 1.50,0, joka sinä vuonna oli Suomen paras ja Euroopan tilastossa kymmenes. Ennätyksensä 1.49,5 Kontio juoksi vuoden 1956 Suomi–Ruotsi-maaottelussa Helsingissä. Hänen muut ennätyksensä ovat: 100 metriä 11,4; 400 metriä 49,0; 1 500 metriä 3.58,2; 400 metrin aidat 54,2 ja korkeus 180.
Järjestötoiminnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilu-uransa jälkeen Kontio oli Turun Urheiluliiton yleisurheilujaoston sihteeri vuosina 1968–1969.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rantala, Risto; Siukonen, Markku; Tukiainen, Seppo: Urheilumme kasvot 2:Suunnistus ja yleisurheilu, s. 740. Oy Scandia kirjat Ab Jyväskylä, 1972.
- Laiho, Kalevi: ”Tornion Pyry 80 vuotta”, Tornionlaakson Vuosikirja 1986, s. 204. Tornio: Tornionlaakson Kotiseututoimikunta, 1986.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kanerva, Juha: Lapin sodassa luodin jalkaansa saanut maaottelujuoksija kuoli Ilta-Sanomat. 10.2.2016. Arkistoitu 11.2.2016. Viitattu 10.2.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tauno Kontio Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).