Finnoon allas
| Finnoon allas | |
|---|---|
 Allas nähtynä ilmasta, taustalla Suomenojan voimalaitos. |
|
| Valtiot |
 Suomi |
| Paikkakunta | Espoo |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
 Finnoon allas |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Finnoon eli Suomenojan allas tai Finnoviken (Finnoonlahti) on Etelä-Espoossa Ali-Suomenojalla sijaitseva 17 hehtaarin laajuinen järvi tai kosteikko. Alue oli aiemmin luonnontilainen merenlahti, kunnes se pengerrettiin vuonna 1963 erilleen merestä Suomenojan jätevedenpuhdistuslaitoksen saostusaltaaksi. Vuonna 1972 altaan käyttö jäteveden saostamisessa lopetettiin, minkä jälkeen sitä täytettiin maa-aineksella 1980-luvulle asti. Nykyään allasta käytetään vain häiriötilanteissa puhdistamon tasausaltaana.
Altaalla pesii monipuolinen ja runsas kosteikkolinnusto. Altaan ja sen reuna-alueiden linnustoa on seurattu kartoitusten avulla 1960-luvulta lähtien. Vuoden 2000 kartoituksen mukaan runsain pesimälaji oli kansallisesti vaarantunut naurulokki, joita pesi altaalla 850 paria. Alueen erikoisuuksia ovat liejukana (seitsemän paria), harmaasorsa (neljä paria, vuonna 2005 kymmenen paria) ja mustakurkku-uikku (11 paria). Suomenojan allas on Suomen tärkeimpiä pesimäalueita näille lajeille. Kaikkiaan altaalla ja sen läheisyydessä pesi kartoituksen mukaan 36 lajia ja 1 079 paria lintuja.
Kesällä allasta hyödyntävät myös monet lähistöllä pesivät vesilintupoikueet ja sulkasatoiset vesilintukoiraat. Linnusto on runsas myös keväisin ja syksyisin: allas on tärkeä muutonaikainen levähdysalue vesilinnuille ja kahlaajille.
Allas on matala, liejupohjainen ja erittäin ravinteikas. Kasvillisuus on rehevää: suurin osa altaasta on tiheää järviruoko- ja osmankäämikasvustoa. Avovesialueiden ainoa uposkasvi on harvinainen hentokarvalehti, laji, joka löydettiin ensimmäisen kerran Suomesta juuri Suomenojan altaasta. Se on saapunut todennäköisimmin lintujen kuljettamana. Hentokarvalehti on altaassa hyvin runsas: kasvusto täyttää nykyään suuren osan avovedestä.
Suomenojan allasta kiertää luontopolku, jonka varrella on kaksi lintutornia. Altaan pohjoispuolella on suhteellisen luonnontilaisena säilynyt ruoikkoluhta ja itäpuolella nykyisin hevoslaitumena käytettävä tulvaniitty. Altaan pohjois- ja itäpuolta kiertää Suomenoja, joka on erotettu siitä penkereellä. Alue on pääkaupunkiseudun suosituimpia linturetkikohteita.
Altaan eteläpuolella on Suomenojan voimalaitos, joka käyttää polttoaineenaan kivihiiltä ja maakaasua. Voimalaitokselta lähtevä voimansiirtojohto kulkee altaan ylitse.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jukka Ranta & Esa Mälkönen: Lintuparatiisi : Suomenoja – Finnoo : Luonnon ja ihmisen yhteiseloa. Kirjan verkkosivusto. Espoo: Suomenojan Luonto ry, 2017. ISBN 9789529391813.
- Lammi, Esa & Routasuo, Pekka: Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta 2000. Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 1/2001. Espoon ympäristölautakunta, 2001. ISBN 951-857-412-X.
- Koivula, Matti ym (toim.): Uudenmaan lintupaikkaopas. Tringa ry, 2002. ISBN 952-91-3915-2.
- Björklund, Heidi: Finno - lintukeidas. Tringa, 2004, nro 1, s. 6–13.
- Aarniala, Jaakko (toim.): Kesäkatsaus 2005. Tringa, 2006, nro 3, s. 130–143.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Finnoon allas Wikimedia Commonsissa
- Suomenojan luonto
- Finno – lintukeidas (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomenoja ja sen linnut (Arkistoitu – Internet Archive)