Sipulikirva
| Sipulikirva | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Kirvansukuiset Sternorrhyncha |
| Yläheimo: | Aphidoidea |
| Heimo: | Kirvat Aphididae |
| Alaheimo: | Putkikirvat Aphidinae |
| Tribus: | Macrosiphini |
| Suku: | Myzus |
| Alasuku: | Sciamyzus |
| Laji: | ascalonicus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myzus ascalonicus |
|
| Katso myös | |
Sipulikirva (Myzus ascalonicus) on kirvoihin kuuluva hyönteislaji. Se on merkittävä viljelyskasvien tuholainen ja Suomessa luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sipulikirvan siivettömät yksilöt ovat melko pieniä ruumiin pituuden ollessa vain 1,1–2,3 mm. Kirvat ovat kiiltäväpintaisia ja väriltään likaisen keltaisesta vaaleanvihreään. Raajat, tuntosarvet, vaharauhasputket ja takaruumiin kärjen cauda ovat vaaleat, mutta tuntosarvien kärkiosa, raajojen kärkiosat ja vaharauhasputkissa aivan kärki ovat tummat. Tuntosarvet ovat suunnilleen ruumiin pituiset. Caudan pituus on noin kolmasosa vaharauhasputkien pituudesta ja vaharauhasputket ovat lyhyemmät kuin tuntosarvien kolmas jaoke. Vaharauhasputket laajenevat hieman kärkeä kohti. Siivekkäiden yksilöiden pää ja keskiruumis ovat tummat.[1][2]
Kromosomiluku 2n=12.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sipulikirvan levinneisyys kattaa lähes koko maapallon ja sitä on tavattu jopa Etelämannerta lähellä olevilta saarilta.[1] Suomessa laji esiintyy vain kasvihuoneissa tai muissa sisätiloissa.[3]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sipulikirvan tekee erikoiseksi se, että se oli täysin tuntematon ennen vuotta 1940 ja laji lienee syntynyt alkunsa toistaiseksi tuntemattomien kirvalajien risteymänä. Se on eräs moniruokaisimmista kirvalajeista, mutta varsinaista isäntävaihtoa ei tapahdu. Siivekkäät kirvasukupolvet kuitenkin lentävät etsimään uusia elinympäristöjä. Lisääntyminen on täysin neitseellistä eikä koiraita tai munivia naaraita esiinny lainkaan. Sipulikirva on kylmänarka ja viileämmän ilmanalan alueilla kirvat selviytyvät talvesta ainoastaan sisätiloissa.[1][2][4]
Kirvat aiheuttavat ravintokasvien lehtiin, kukintoihin ja sipuleihin kasvuhäiriöitä, minkä lisäksi sipulikirva levittää ainakin 16 kasvien virustautia.[5][4] Suomessa laji on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.[6]
Ravintokasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sipulikirva on erittäin polyfagi laji. Erityisen mieluisia ravintokasveja ovat kuitenkin laukkakasvit (Alliaceae), kohokkikasvit Caryophyllaceae, asterikasvit (Asteraceae), ristikukkaiskasvit (Brassicaceae), liljakasvit (Liliaceae) sekä ruusukasvit (Rosaceae).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Aphids on Worlds Plants (englanniksi)
- ↑ a b Aphid Identification (englanniksi)
- ↑ Suomen kirva-atlas (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b HYPP Zoology (englanniksi)
- ↑ AphID (englanniksi)
- ↑ vieraslajit.fi
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Sipulikirva (Myzus ascalonicus)
- Aphid Species File (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Myzus ascalonicus (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Myzus ascalonicus, (shallot aphid) (englanniksi)