Siouxsie Wiles

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siouxie Wiles
Henkilötiedot
Koulutus ja ura
Tutkinnot University of Edinburgh
Oppilaat Grant Mills, Hannah M Read (käännä suomeksi) ja Judy Zheng (käännä suomeksi)
Tutkimusalue Mikrobiologia

Siouxsie Wiles MNZM (synt. Susanna Wiles)[1] on brittiläinen mikrobiologi ja tiedeviestijä Uudessa-Seelannissa. Hänen erikoisalojaan ovat tartuntataudit ja bioluminesenssi.

Hän on Aucklandin yliopiston Bioluminescent Superbugs Labin johtaja, jossa bioluminesenssia käytetään edistämään mikrobi-infektioiden, kuten ruokamyrkytysten, tuberkuloosin ja sairaalan superpöpöjen ymmärtämistä.

Wiles on myös aktiivinen tiedeviestijä, joka esiintyy säännöllisesti Uuden-Seelannin tiedotusvälineissä ja lisää tietoisuutta Uuden-Seelannin korkeasta tartuntatautitilanteesta ja antibioottiresistenssin ongelmasta.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiles syntyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, varttui Isossa-Britanniassa ja Etelä-Afrikassa terveystietoisten vasemmistolaisten vanhempien perheessä. Hänen äitinsä on eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä ja hänen isänsä omistaa yrityksen.[2]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ebola-viruksen virion

Ebola oli mikrobi, joka herätti Wilesin kiinnostuksen mikrobiologiaan hänen olleessaan teini-ikäinen. Vuonna 2015 TEDxChristchurch-puheessaan hän sanoi:

"Tämä on se mikrobi, joka sai minut koukkuun mikrobiologiaan, koska se on sekä hämmästyttävä että täysin kauhistuttava. Olin teini-ikäinen, kun luin ensimmäisen kerran Ebolasta, ja ajattelin vain: Kuinka tämä muuttaa ihmiskehon viruksia tuottavaksi tehtaaksi?"[3]

Richard Prestonin Ebolaa käsittelevä kirjaThe Hot Zone -kirja sai Wilesin keskittymään koulutuksessaan lääketieteelliseen mikrobiologiaan.[4]

Wiles opiskeli Edinburghin yliopistossa ja valmistui vuonna 1997 lääketieteellisen mikrobiologian kandidaatin tutkinnolla. Opiskelijana hän sai Nuffield-apurahan ja työskenteli yliopiston biotieteiden korkeakoulussa.[4] Wiles valmistui tohtoriksi Oxfordin Centre for Ecology and Hydrologysta, joka tunnettiin aiemmin nimellä Institute of Virology and Environmental Microbiology.[5][6]

Tohtorikoulutuksensa aikana Wiles käytti ensin bioluminesenssiä biosensoreiden luomiseksi ympäristöystävällisten mikrobien terveyden seuraamiseen.[7]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan tohtoriksi Wiles siirtyi Imperial College Londoniin postdoc-tutkimustehtävään tuberkuloosista. Vuonna 2007 hänestä tuli lehtori Imperial Collegen tartuntatautien ja immuniteetin osastolla,[8] ja vuonna 2009 Health Research Council of New Zealand myönsi hänelle Sir Charles Hercus -apurahan ja hän siirtyi Aucklandin yliopistoon.[6] Wiles on yliopiston Bioluminescent Superbugs Labin johtaja.[2][4]

Vuonna 2013 hänelle myönnettiin Prime Minister's Prize tiedeviestinnästä, johon kuului myös 100 000 NZ$ palkintoraha.[2][5]

Wiles perusti Brightenz- yhtiön. Se valmistaa kittejä, joilla voi luoda bioluminesoivaa taidetta kotona.[9]

Vuonna 2018 Wilesistä tuli tieteen suurlähettiläs voittoa tavoittelemattomassa House of Science -hankkeessa tiedelukutaidon parantamiseksi paikallisyhteisöissä.[10] Hänet valittiin uudelleen myös Royal Society Te Apārangin pääneuvokseksi vuonna 2018.[11] Vuonna 2020 hän oli mukana BBC:n 100 women -luettelossa.[12]

Wiles pyrkii myös löytämään uusia antibiootteja seulomalla 10 000 Uuden-Seelannin sientä mahdollista lääketieteellistä käyttöä varten.[13]

Bioluminescent Superbugs Lab

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antibioottiresistentit bakteerit

Wiles johtaa Aucklandin yliopiston Bioluminescent Superbugs Lab -laboratoriota, joka keskittyy siihen, kuinka hehkuva bakteeri voi edistää mikrobi-infektioiden, kuten ruokamyrkytyksen, tuberkuloosin ja sairaalan superpöpöjen ymmärtämistä.[5]

Bioluminesenssia käytetään nopeuttamaan uusien antibioottien kehittämisprosessia hyödyntämällä bakteerien lähettämää valoa, koska vain elävät bakteerit lähettävät valoa.[7] Työstään Wiles sanoo: "Urani on rakentunut ikävien bakteerien tekemiselle bioluminesoiviksi ja niiden käyttämiselle kaikenlaisiin asioihin, kuten uusien lääkkeiden löytämiseen".[9] Uudessa-Seelannissa on yksi korkeimmista tartuntatautiasteista kehittyneissä maissa. Maailmanlaajuisesti 700 000 ihmistä kuolee vuosittain lääkeresistentteihin sairauksiin.[14]

Tiedeviestintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siousxie Wiles ja pääministeri Jacinda Ardern

Wiles suhtautuu intohimoisesti tieteen demystifiointiin, ymmärrettäväksi tekemiseen suurelle yleisölle. Hän on aktiivinen bloggaaja Sciblogs.co.nz -sivustolla, online-podcastaaja, Radio New Zealandin kommentaattori ja hän esiintyy TV-ohjelmissa keskustelemassa uutisten tieteellisistä aiheista.[4] Hän oli yksi kahdeksasta tutkijasta, jotka osallistuivat Uuden-Seelannin hallituksen yhteisölliseen ohjelmaan "Great New Zealand Science Project", joka johti National Science Challenges -projektiin vuonna 2012.[5][8][7]

Hän tuotti, käsikirjoitti ja esiintyi yhdessä tyttärensä kanssa TVNZ:n lasten online-tiedeohjelmassa Siouxsie & Eve Investigate.[15]

Vuodesta 2010 vuoteen 2016 Wiles toimi yhtenä juontajista podcastissa Completely Unnecessary Skeptical Podcast, joka keskittyi skeptismiin Uudessa-Seelannissa.[16]

Hän on myös käyttänyt taidetta ja elokuvaa tieteellisten ideoiden kommunikoimiseksi: vuonna 2011 hän teki yhteistyötä australialaisen graafisen taiteilijan Luke Harrisin kanssa tuottaakseen animaatioelokuvasarjan, jossa esitellään bioluminesoivia olentoja ja niiden käyttöä tieteessä. Animaatiot, jotka esittelevät NASAn kiiltomatojen käyttöä maan ulkopuolisen elämän etsimiseksi valittiin kuudensille Imagine Science Film Festivalille New Yorkissa vuonna 2013 ja Goethe-instituutin Science Film Festivalille vuonna 2014. Wiles teki yhteistyötä taiteilija Rebecca Kleen kanssa Auckland Art in the Dark -festivaalin installaatiossa vuonna 2013, jossa esiintyi havaijilainen bobtailkalmari ja Aliivibrio fischeri -bakteeri.[2][4][5] Wilesin mielestä keskeinen luonnontieteellinen koulutus tulisi aloittaa ala-asteella, jotta luonnontieteiden lukutaito ja kiinnostus alalla lisääntyisivät.[10]

Wiles on aktiivinen skeptisessä liikkeessä saatuaan New Zealand Skepticsin vuoden skeptikkopalkinnon vuonna 2016 ja osallistumalla useisiin heidän konferensseihinsa. Hän on myös puhunut rokotevastaisuudesta ja muista kansanterveyteen liittyvistä aiheista.[17][18]

Vuonna 2018 Wiles nimitettiin New Zealander of the Year -palkintojen finalistiksi työstään antibiooteille vastustuskykyisten superpöpöjen ja tartuntatautien parissa.[19]

Wiles on ollut tieteellisen viestinnän eturintamassa Uudessa-Seelannissa COVID-19-pandemian aikana.[20] Sarjakuvapiirtäjä Toby Morrisin kanssa Wiles loi GIF-animaation Madalla käyrää The Spinoffille esittämään kuinka yksinkertaiset kansalaisten toimet voivat vähentää huomattavasti kuolleiden määrää koronapandemiassa. Sarjakuva levisi viraalisti ja se nähtiin kaikkialla maailmassa (myös Wikipediassa). Sitä kutsutaan "koronaviruksen ratkaisevaksi esitykseksi", ja se perustui Yhdysvaltain tautikeskuksen, The Economistin Rosamund Pearcen ja Thomas Jefferson -yliopiston professorin Drew Harrisin aikaisempiin grafiikoihin.

Vuonna 2020 Wiles oli aiheena dokumenttielokuvassa Siouxsie and the Virus.[21]

Kirjat ja julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antibioottiresistenssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilesin kirja Antibiotic Resistance: The End of Modern Medicine? julkaistiin vuonna 2017 ja siinä tutkittiin antibioottiresistenssin kasvavaa globaalia ongelmaa.[8] [22] Otagon yliopiston tartuntatautien asiantuntija, professori Kurt Krause kommentoi kirjaa "selkeänä toimintakehotuksena uusseelantilaisille yhdessä kriittisimmistä kohtaamistamme asioista". [22] Sarah-Jane O'Connor Science Media Centeristä kirjoittaa, että kirja "[…] Antibioottiresistenssi tarjoaa erinomaisen opetuspaketin niille, jotka tietävät huoleen olevan aihetta, mutta tarvitsevat ylimääräistä taustaa ymmärtääkseen miksi".[23]

Henkilökohtainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiles on naimisissa Aucklandin yliopiston matematiikan professorin Steven Galbraithin kanssa[24] ja heillä on yhteinen tytär. Wiles tapasi uusiseelantilaisen aviomiehensä Lontoossa ja jätti tehtävänsä Imperial College Londoniin muuttaakseen Uuteen-Seelantiin vuonna 2009.[2] Wilesille myönnettiin Uuden-Seelannin kansalaisuus 2014.

Hän on Lego-fani, mutta kritisoi samalla Lego-minihahmojen sukupuolista syrjivyyttä.[25] Hän on värjännyt hiuksiaan teini-iästä asti, ja häntä kutsutaan "pinkkihiuksiseksi tiedeleidiksi". [26]

Vuonna 2013 julkaistussa blogipostauksessa Wiles sanoo, että nimi "Siouxsie" tulee laulaja Siouxsie Siouxilta.[27]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siouxsie Wiles vuoden uuden seelantilaisen seremoniaan, pääministeri Jacinda Ardernin ja viime vuoden voittajan Jennifer Ward-Lealandin seurassa.
  • 3Rs -palkinto United Kingdom National Centre for the Replacement, Refinement and Reduction of Animals in Research (NC3Rs) vuonna 2005. [6][8]
  • New Zealand National Animal Ethics Advisory Committee Three Rs -palkinto, 2011.[6]
  • New Zealand Association of Scientists Science Communication Prize (nykyisin Cranwell Medal), 2012.[6]
  • Prime Minister's Prize tiedeviestinnästä, 2013. [2] [6]
  • Royal Society of New Zealandin Callaghan-mitali, 2013. [6] [28]
  • Blake Leader -palkinto Sir Peter Blake Trustilta, 2016. [29]
  • New Zealand Skepticsin Skeptic of the Year -palkinto, 2016. [18]
  • Nimitettiin New Zealand Order of Merit jäseneksi ansioistaan mikrobiologiassa ja tiedeviestinnässä vuoden 2019 New Year Honoursissa. [6] [8]
  • Supreme Winner, New Zealand Women of Influence Award, 2020. [30]
  • 2021 Vuoden uusiseelantilainen. [31] [32]

Viitteet 

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Siouxsie Wiles: tviitti twitter.com. ”He introduced me to Siouxsie & the Banshees & started spelling my name that way. And it stuck. Even my grandmother used it. She almost never spelt it right. But she always gave it a go. Eventually I changed it officially.”
  2. ↑ a b c d e f Laxon, Andrew: Michele Hewitson interview: Siouxsie Wiles. New Zealand Herald, 23.11.2013. ISSN 1170-0777 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  3. ↑ How Glowing Bacteria Can Save The World | Siouxsie Wiles | TEDxChristchurch 8 May 2015. TEDx Talks. Viitattu 13.2.2020.
  4. ↑ a b c d e Siouxsie Wiles | The University of Edinburgh ed.ac.uk. Viitattu 13.2.2020.
  5. ↑ a b c d e The Prime Minister's Science Media Communication Prize 2013 pmscienceprizes.org.nz. Arkistoitu 19.4.2021. Viitattu 13.2.2020.
  6. ↑ a b c d e f g h Associate Professor Siouxsie Wiles unidirectory.auckland.ac.nz. Arkistoitu 17.11.2020. Viitattu 13.2.2020.
  7. ↑ a b c Siouxsie Wiles royalsociety.org.nz. Viitattu 13.2.2020. (englanti)
  8. ↑ a b c d e New Year honours list 2019 31 December 2018. Department of the Prime Minister and Cabinet. Viitattu 13.2.2020.
  9. ↑ a b Putting the Spotlight on Artists Who Glow signaltonoisemag.com. 6 September 2018. Arkistoitu 8 maaliskuu 2021. Viitattu 13.2.2020.
  10. ↑ a b Associate Professor Siouxsie Wiles announced as House of Science ambassador royalsociety.org.nz. Viitattu 12.2.2020. (englanti)
  11. ↑ 2018 Council Election - Results royalsociety.org.nz. Viitattu 12.2.2020. (englanti)
  12. ↑ BBC 100 Women 2020: Who is on the list this year?. BBC News, 23.11.2020. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  13. ↑ Siouxsie Wiles on the end of antibiotics rnz.co.nz. Viitattu 13.2.2020.
  14. ↑ Morton, Jamie: Could superbug 'Kryptonite' be in NZ forests? nzherald.co.nz. 15 December 2019. Viitattu 14.2.2020.
  15. ↑ Siouxsie & Eve Investigate heihei.nz. Arkistoitu 8.3.2021. Viitattu 16.2.2020.
  16. ↑ About The CUSP 15 December 2019. The CUSP. Arkistoitu 20 lokakuu 2016. Viitattu 13.2.2020.
  17. ↑ Gerbic, Susan: NZ Skeptic Conference – Christchurch – 2019 10 February 2020. CSICOP. Viitattu 13.2.2020.
  18. ↑ a b Denis Dutton Award for New Zealand Skeptic of the Year skeptics.nz. Viitattu 10.12.2016.
  19. ↑ New Zealander of the Year Finalists Announced nzawards.org.nz. Arkistoitu 19.4.2021. Viitattu 13.2.2020.
  20. ↑ Macdonald: Scientist Siouxsie Wiles has dropped everything to tell Kiwis about coronavirus Stuff. 21 March 2020. Viitattu 28.3.2020. (englanti)
  21. ↑ Covid-19 scientist Siouxsie Wiles reveals appalling social media abuse. NZ Herald, 3.7.2020. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  22. ↑ a b Antibiotic Resistance – The End of Modern Medicine? bwb.co.nz. Viitattu 13.2.2020. (englanti)
  23. ↑ Book review: Antibiotic Resistance – the end of modern medicine? sciblogs.co.nz. Arkistoitu 25.2.2021. Viitattu 13.2.2020.
  24. ↑ Steven Galbraith University of Auckland. Viitattu 4 April 2020.
  25. ↑ Building blocks of bias: Lego and gender | Siouxsie Wiles | TEDxAuckland 19 May 2015. TEDx Talks. Viitattu 13.2.2020.
  26. ↑ Associate Professor Siouxsie Wiles Auckland University. Arkistoitu 17.11.2020. Viitattu 7.4.2021.
  27. ↑ Siouxsie: So just how did I get my name? Sciblogs. 4 February 2013. Arkistoitu 24 syyskuu 2020. Viitattu 1 September 2020.
  28. ↑ 2018 New Zealander of the Year finalist - Dr Siouxsie Wiles royalsociety.org.nz. Viitattu 12.2.2020. (englanti)
  29. ↑ Sir Peter Blake Trust honours leaders at black-tie awards newshub.co.nz. Viitattu 13.2.2020.
  30. ↑ Dr Siouxsie Wiles supreme winner at Stuff-Westpac 2020 Women of Influence Awards Stuff. 17.11.2020. Viitattu 24.11.2020. (englanti)
  31. ↑ Siouxsie Wiles 'proud' and 'privileged' to be crowned 2021 New Zealander of the year. 1 News, 1 April 2021. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Siouxsie Wiles named New Zealander of the Year. The Guardian, 1 April 2021. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siouxsie_Wiles&oldid=22619112”